Pettääkö toi?

Sano kuukausia sitten riidan aikana ettei koskis muhun pitkällä tikullakaan.

Ei koskenut, kerran koitettiin ja siltä lopahti.

Joskust huutanut mulle, että olen vitun ruma läski.

Tuolloin toivuin vatsaleikkauksesta, jota ilman olisi kuollut ja ruma haava tuli sektiohaavan kaveriksi vatsaan.

Lisäksi todettiin 1tyypin diabetes ja alkuun joo lihoin kun en osannut annostella inskaa oikein ja hypojen takia oli pakko syödä.

On joku reilu kuukausi sitten taas haukkunut mua läskiksi ja hulluksi.

Olen kiinteytynyt ja laihtunut ja normaali mitoissa olva 30v. nainen.

Mies ei ole koskenut minuun. Syyttää siitä minua kun huudan. Kai joskus huudan kun ei mitään tee, makoilee, masistelee ja kaikki on sillon pielessä.

Soittelee äidilleen kuinka on taas kamalaa ja hellanlettas.



Minä olen aikuinen ihminen ja hoidan vastuuni, minusta tuntuu, että mieheni on mun lapseni. Kun tulee elämässä tilanteita, että hänen tulisi olla mun tuki ja turva niin hän pakenee kauemmas, ei ota vastuuta ja minua pelottaa entistä enempi sillä tukiverkostoa ei ole ja niistä vähistäkin asumme kaukana.

Kun illalla olisi mahdollisuus tulla lähelle, halata, kuiskata korvaan rakastavansa mua niin keksii heti jotain muuta, kuten lumenluontia takapihalta (kerrostalo!).



Koiraa vie hartaasti ja veisi useamminkin jos pääsisi. Töitä ei tee, minäkin olen kotona, koska odotan kiireelliseen tekonivelleikkaukseen, lonkkaan. Liikkuminen hankalaa.



Mieheni ei käyttäydy aikuismaisesti.



Olen turhautunut ja itkuinen, huudan joo välillä siksikin kun mua ei kukaan halaa, ei koskaan hivele tai muuten odoita seksuaalista kiinnostustaan, edes puheilla tai eleillä.

Jokunen kk sitten oli vielä yhteistä huumoria ja ainakin halu peittojen väliin touhuamaan.

Nyt tuntuu ettei halua ole.



Koen olevani ruma ja iljetys. E tiedä pystyisinkökään seksiin enään. Olen tunteeni kertonut ja asiat joilla minun oloani voisi parantaa ja odottanut miehenikin kertovan omat tuntemuksensa, mutta aina vaan valittaa jostain muusta arkipäiväisestä asiasta mikä on muka esteenä kaikelle.



En jaksa enään. Minua on kyllä kehuttu hyvin kauniiksi naiseksi muulta taholta, mutta se ei enään piristä. Meinaan pillahtaa itkuun kun tahtoisin kuulla nuo omalta mieheltäni en muilta.





Pettääkö mieheni (3kk oltu uudella paikkakunalla jossa hänellä vanhoja tuttuja) vai katsooko vaan helpommaksi loisia mun ohella kunnes se joku parempi löytyy?