Säälittääkö sinua koskaan kotoa muuttanut lapsesi, siis se, että joutuu aloittamaan nollasta

ja näin jälkikäteen katsottuna olen vain hyvilläni, että sain muokata elinympäristöni oman mieleni mukaan.

mutta se säälittää, että aloittivat vasta peruskoulun ja edessä on piiiiiitkä tie.

elintaso paljon parempi kuin minun nuoruudessa.

on saanut kaiken liian helpolla tähän asti.

nollasta. Rahaa on tileillä kaikilla odottamassa, ja lisäksi tavaraa ja käytännössä asuntojakin on kaikille.

Mutta eivät meidän lapsemme joudu nollasta aloittamaan. Esikoinen on ensi vuonna täysi-ikäinen ja muuttanee muutaman vuoden sisällä pois. Kyllä hänellä on jo olemassakin astioita ja huonekaluja, rahaa säästössä jne. Ja mahdollisuuksieni mukaan autan toki myös siirtymävaiheessa sekä taloudellisesti että muuten. Ankeaa, askeettista tai kurjaa tuskin tulee olemaan.

ovat kukin tienanneet paremmin kuin minä muuttaessaan omaan kotiin. Kahdella on omistusasunto, omilla tienesteillään hankkima.



Neuvoin jokaista myös ostamaan kaikki astiat ja liinavaatteet uusina ja laadukkaina, koska en ymmärrä sitä, että uuteen kotiin tuodaan vanhat virttyneet lakanat ja parittomat astiat.

Onnelliselta vaikuttaa lapseni: iloinen ja positiivinen henkilö, jolla on muutakin päässä kuin ulkonäkö sekä materiaaliset arvot, kotinsa on siisti, toiminnallinen, viihtyisä ja kodikas.

Todennäköisesti me vanhemmat huolehdimme yhdessä lapsen kanssa että hänellä on kaikista tarpeellisimmat asiat kämppään.



Itsekkin elin vielä työelämässä ollessani niin että minulla oli vain 3 ruokalautasta ym. sekalaisia astioita ja huonekaluja.



Helppo siivota, helppo muuttaa, ei tarvinut vakuuttaa romujaan kun niitä oli niin vähän eikä tarvinut pelätä murtovarkaita (tuskin niille olisi kelvannut juuri mikään kämpästäni).



Minulla oli koko ajan säästöjä ja sijoituksia mutta tavara ei ole koskaan kiinnostanut minua niin että viitsisin lähteä sitä ostamaan.



Eli ei todellakaan säälitä "nollasta" lähteminen vaan näen sen mahdollisuutena erilaiseen elämään.

sillä muistan, kuinka paljon itsekin pidin siitä, että oli oma koti ja sai aloittaa kaiken alusta. Ei sitä itsekään tullut mietittyä että tarvitsisi jotain erityisen hienoa sinne opiskelijaboksiin, ja kun kaikki kaverit olivat samassa elämäntilanteessa, niin ei siinä syrjäytynytkään kaveripiireistä sen takia.



Ja erona omaan opiskelijaelämääni, lapsi tietää, että koti on olemassa ja vanhemmat kyllä auttavat, jos paha hätä tulee, vaikka päivittäinen asioiden hoito kuuluu tietysti lapsen omalle vastuulle.



Jollain tavalla huolissaanhan sitä nyt tulee varmaan aina olemaan, mutta lapsi vaikuttaa tyytyväiseltä opiskelijaelämäänsä.

Oma tupa oma lupa, haettiin ilmoitusten ilmaisia huonekaluja ja oltiin onnellisia.

Mutta olen ajatellut että autan jos voin mutta tasapuolisesti kaikkia.



Minusta se kuuluukin että hankkii itse omat tavarat ja muuta. Jos vaikka harrastaa niin ihanaa se on jos vanhemmat huomioi maksamalla vaikka harrastuksen niin on sitten varaa hankkia tavaraa.



Itse olen joutunut ottaa vanhempieni vanhoja tavaroita. He hankki jotain uutta itselleen ja siitä tulee nolo olo. Minusta asiallista olisi mennä lapsen mukaan ja ostaa hänelle kuin olettaa että lapsi ottaa kaikkea vanhaa lakanoista lähtien.



Lopussa se meni sitten siihen että ällötti se tilanne ja kieltäydyin kaikesta ilmaisesta vaikka olisin tarvinnut.



Mutta välillä ajattelen että se on oikeastaan melko puhdistavaakin että on ihan muutama tavara kodissa ja siitä sitten rakentaa uutta. Tätä kaipaa välillä perheellisenäkin.

Kotoa on saanut ottaa mukaansa ainakin mieleisensä astiat, petivaatteet, maton, verhot ym. sellaista, jolla hän on voinut tehdä huoneensa kodikkaaksi.



Ihan nollasta ei ole joutunut aloittamaan, kun aivan varmasti on osannut ainakin ruokaa tehdä.

ja sitten lähdettiin ostoksille. Varsinaisena muuttopäivänä siellä kämpässä sitten odotti monta laatikollista huonekaluja, astioita, verhoja, elektroniikkaa, pyyhkeitä jne.



Eli ei ehtinyt elämään hetkeäkään ankeaa ja askeettista elämää vaan laittoi kerralla yo-lahjarahat 8000 e asuntoon.

Neuvoin jokaista myös ostamaan kaikki astiat ja liinavaatteet uusina ja laadukkaina, koska en ymmärrä sitä, että uuteen kotiin tuodaan vanhat virttyneet lakanat ja parittomat astiat.

Ei kotoa muuttavan tavarat tarvitse olla parittomia ja virttyneitä vaan juuri niitä, joita hän on jo pienenä katsonut, että "sitten kun minä muutan omaan kotiin, otan tuon mukaan". Laatu kun kestää vuosikymmeniä.

Omilla tutuilla tavaroilla uudesta asunnosta tulee kodikas, vaikka pääosa olisikin uutta.

Ostimme tytölle asunnon, kun aloitti oikiksessa 2 v sitten ja saa kuukausirahaa meiltä aina kun tarvitsee.

Ostimme tytölle asunnon, kun aloitti oikiksessa 2 v sitten ja saa kuukausirahaa meiltä aina kun tarvitsee.

Ostimme tytölle asunnon, kun aloitti oikiksessa 2 v sitten ja saa kuukausirahaa meiltä aina kun tarvitsee.

Jos kerran rahaa on niin sen saa jokainen kuluttaa ihan mihin tahtoo. Omat lapset on sijoituskohde parhaasta päästä.

On taas katkeraa touhua mammoilla täällä.

Täällähän on vain niitä rikkaita mammoja, jotka ostavat lapsilleen kartanon opiskelijaboksiksi kun nämä menevät hankeniin opiskelemaan...

sinne monen lapset menevät opiskelemaan ja sen jälkeen töihin ja maksamaan veroja, jotta sen peruapalstamamman laiskat lapset voi keskittyä lapsentekoon ja kaljanjuontiin.