kristilliset kansanopistot - onko pakko olla uskovainen?

Olen opiskellut kristillisessä kansanopistossa. Pappi kävi pitämässä kerran kuukaudessa aamuhartauksen juhlasalissa, mutta siihenkään ei ollut pakko osallistua. Mitään muuta uskonnollista opistossa ei ollut. Ala-asteen kouluni oli paljon uskonnollisempi. Ala-asteella lauloimme virsiä joka aamu.

Suomessa voi valita kolmesta kristillisestä opistosta joissa on vanhoillislestadiolaisen opin opetus kaiken perustana:

Jämsä, Reisjärvi ja Ranua.

Lestadiolaisten "koraanikoulut", ja siellä kyllä saa tehokkaan aivopesun siitä että ehkäisy on syntiä.

Todennäköisesti vaihtelee suuntauksen mukaan aika paljon, miten uskonnollisuus opiston arjessa näkyy. Jos kerrot, mihin kansanopistoon poikasi aikoo, osataan täällä varmaan kertoa paremmin, mitä on odotettavissa.



Esim. mainitsemasi "körttiläiset" eli heräänneet ovat nykyisin yleensä hyvin vapaamielisiä.

käynyt aikoinaan lukion kristillisessä opistossa eikä hän ole koskaan kuulunut kirkkoon ja on ateisti. Samassa paikassa oli suntiokoulutusta yms., mutta ei häntä koskaan haitannut mikään eli eipä siellä mitään hihhuleita ollut.

Itse olen aikoinani opiskellut vastaavanlaisessa. Mitään ei tuputeta, mahdollisuuksia tarjotaan. Itse en "usko", silti koin opiston äärimmäisen miellyttäväksi paikaksi opiskella. Kertaakaan en osallistunut hartauksiin tms. opiskelujen aikana, eikä siitä kukaan päätään aukaissut.

Rohkeasti siis sinne vaan.

Minä hain ja pääsin kerran opiskelemaan erääseen kansanopistoon (kristillinen) mutta se tyssäsi siihen, kun kuulin, että minun on PAKKO muuttaa sinne asumaan jaettuun huoneeseen koko opiskeluajaksi ja maksaa siitä itseni kipeäksi.



Minulla sattui olemaan velaton omistuskaksio 100 metrin päässä koulusta, ja minun ei sallittu jäädä asumaan omaan kotiini.



Joten etsin sitten muualla koulutuksen ja sainkin. Minulle jäi vaan omituinen kuva koko touhusta enkä ole sen perään sinne vilkaisuutkaan enkä suosittele muillekaan.

haluaa kristilliseen opistoon jos noin vastahakoinen suhtautuminen?

Vai onko tässä äiti vain vastahakoinen?

en halua, että häntä käytetään hyväksi missään hihhulijengeissä. ENkä tarkoita tällä mitään tai pelkästään fyysistä hyväksikäyttöä, vaan ennen kaikkea henkistä.



Poika haluaisi opiskella tiettyä alaa, jonka opetusta on käytännössä vain tämmöisissä kansanopistoissa. Hän ei halua erityisesti kristilliseen opistoon, mutta kun se toinen vaihtoehto on sit ruotsinkielinen, ja se kieli ei opiskelukielenä suju.

Itse olen aikoinani opiskellut vastaavanlaisessa. Mitään ei tuputeta, mahdollisuuksia tarjotaan. Itse en "usko", silti koin opiston äärimmäisen miellyttäväksi paikaksi opiskella. Kertaakaan en osallistunut hartauksiin tms. opiskelujen aikana, eikä siitä kukaan päätään aukaissut.



Rohkeasti siis sinne vaan.

olen ollut kristillisessä kansanopistossa. Oli siis vanhoillislestadiolaisten opisto. Meidän vuonna siellä oli pari sellaistakin jotka eivät olleet mitenkään uskovaisia eikä heille tuputettukkaan sitä uskontoa mitenkään. Että niihin ainakin voi mennä..



-ex-vanhoillislestadiolainen

Hmm. Tuputetaan, joka aamu on ns. uskonto tunti (vai kerran viikossa) mutta ei ollut pakko osallistua niihin. Siitä oli muistaakseni joku koe myös.. Mutta pakko sinne ei ollut mennä ja ei vaikuttanut valmistumiseen yms. Muuten siellä ei ollut mitään tekemistä uskonnon kanssa :) en kadu päivääkään, aivan mahtavat opettajat meillä oli ja mukava kokemus:) kaverini kanssa käytiin ja hän ei todellakaan ollut uskovainen tai muutakaan. Sinne vaan :)