Nykylapsilta on hävinnyt luovuus kaiken ohjatun toiminnan takia.

Omilleni en ole koskaan rynnännyt kehittämään mitään, jos valittavat etteivät keksi mitä tekisi. Ovat kyllä harrastaneetkin jotain kukin.

Omani tekee vaikka puupalikasta auton ja siitä autosta myöhemmin ninjan. Ikää 5 vuotta. Päiväkodissaan painotetaan vapaata leikkiä, ohjattua toimintaa ei juurikaan ole ja lapsia kannustetaan keksimään itse puuhansa.

äitit ei leiki lasten kanssa puistossa. Juuri puisto on oiva paikka antaa lasten ihan itse kehittää tekemisensä. Toki yhteisellekin toiminnalle on aikansa, mutta kotonakin olisi suotavaa, että lapsi tottuu tylsyyteen ja oppii itse tyhjästä ajasta luomaan jotain.



Kaverin lapsi on juuri tällainen, jolla ei tylsää hetkeä ole, koska kaveri tai mies leikkii/viihdyttää/seurustelee kaiken ajan lapsen kanssa. Onhan tuo lapsi kehittynyt ja verbaalinen, mutta nyt jo näkyy puutteita luovuudessa (ja ilman luovuutta ei älyllä tee mitään) ja ei kestä hetkenkään tylsyyttä. Elämä nyt pakkaa vaan olemaan tylsää paikoittain ja sitä on siedettävä.