Anopin joululahja-anteliaisuus huipussaan

Ylireagoinko kun suututtaa?



Sanoi että lapset saavat valita haluamansa kirjat (käytetyt!) joululahjaksi laatikosta. Sitten kun lapset olivat valitsemassa, sanoikin että "antakaas tänne, nämä ovat liian kalliita" ja vei kahden lapsen kädestä kirjat ja yhdelle sanoi ettei annakaan, koska hän haluaa itse lukea ensin.... Sain sitten lohdutella mielensä pahoittaneita, kahdelle löysin jotkut muut kirjat poisvietyjen tilalle laatikosta sentään. Mutta ei se pettymystä poistanut kokonaan. Vielä kun ensin ehdittiin ilahtua että hei juuri näitähän me keräilläänkin. Ehkä se ilkeys heräsi juuri sitten siitä kommentistani. En voi ymmärtää, miten aikuinen ihminen voi toimia noin omituisesti. Ja lasten kirjoista kuitenkin oli kyse.



En osannut sanoa mitään fiksua tyrmistykseltäni - vaikka olenkin jo entuudestaan tiennyt että anoppi on varsin itsekäs ja ahne. Mutta tämä oli jotenkin kaiken huippu. Olisi jättänyt sitten kokonaan lahjat antamatta mieluummin, kuin tekee tuollaisen ota-et saakaan -tampauksen. Vai olenko itse nyt pikkumainen, kun tällaisesta hermostun? Tuntuu, etten kyllä halua anoppia nähdä pitkään pitkään aikaan... Eikä tämä ole mikään ainutkertainen tapaus.