Voi ei, tähän on tultu, mulla on alkoholiongelma.

Minä yritän, joskus vaan repsahtaa...

Asian tiedostaminen on ensimmäinen askel että voit päästä ongelmasta eroon.



Alkoholiongelmasta monet kuten minä aikoinani, voivat päästä eroon ihan itsekin, kun on vaan kyllästyneet kerta kaikkiaan viinaan ja sen seurauksiin elämässä, mutta apuakin on saatavilla esim. A-klinikoilta ja AA-kerhoista, ja sitä on syytä hakea jos oma-apu ei riitä.

Minä yritän, joskus vaan repsahtaa...

Asian tiedostaminen on ensimmäinen askel että voit päästä ongelmasta eroon.

Alkoholiongelmasta monet kuten minä aikoinani, voivat päästä eroon ihan itsekin, kun on vaan kyllästyneet kerta kaikkiaan viinaan ja sen seurauksiin elämässä, mutta apuakin on saatavilla esim. A-klinikoilta ja AA-kerhoista, ja sitä on syytä hakea jos oma-apu ei riitä.

Jos et itse pysty kurssiasi korjaamaan, hae ihmeessä apua. Ja hae ajoissa äläkä käy ihan pohjamutien kautta, sillä se on kaamea kokemus. Älä uskottele itsellesi, että lopetan heti keväällä. Toimi nyt, jos ja kun itsestäsi ja läheisistäsi välität.

Nyt just on se olo, että jano on kertakaikkiaan loppunut, enkä halua enää juoda, mutten luota itseeni yhtään.

Kun yhdenkin oluen juon niin se on menoa, eli putki lähtee päälle.

Päivittäin? Kuinka monta annosta? Itsekin olen huolissani omasta alkon käytöstä, vaikka en juo päivittäin. Alkoholi on vain liian usein mielessä..

Ja jos vähänkään tuntuu etten saa sitä itse kuriin, älä epäröi hakea apua. A-klinikka on oikea paikka ihan vaikka aluksi juttelemiseen, ja siellä selvitetään millaista apua sun kannattaa saada. Ei haittaa mitään mennä sinne käymään, vaikkei varsinaista hoitoa tarvitsisikaan.



Mä olen ollut raittiina kolme vuotta, ja olen äärettömän onnellinen siitä.

Jos et itse pysty kurssiasi korjaamaan, hae ihmeessä apua. Ja hae ajoissa äläkä käy ihan pohjamutien kautta, sillä se on kaamea kokemus. Älä uskottele itsellesi, että lopetan heti keväällä. Toimi nyt, jos ja kun itsestäsi ja läheisistäsi välität.

läheisistä kyllä. Tosiasia kuitenkin on, että ilman minua läheisillä ei ole ongelmia.

Päivittäin? Kuinka monta annosta? Itsekin olen huolissani omasta alkon käytöstä, vaikka en juo päivittäin. Alkoholi on vain liian usein mielessä..

niin osaatteko vastata? Mietin, onko A-klinikoilla tai muilla tarjolla yksilöterapiaa tai vastaavaa, kun vierastan tosi paljon ajatusta minkäänlaisesta ryhmäterapiasta jne. En siis pelkästään tämän asian suhteen, vaan muissakin kriiseissä elämässäni ollut sama tunne.



Minä en enää usko, että selviän ihan omin neuvoin, mutta en tiedä mistä sitä apua edes lähtisi hakemaan.



T. Se joka sanoi, että jano on nyt loppu

ja että olet huono ihminen-kommentteja. Niin olenkin, tiedän sen varsin hyvin. ap

ja että olet huono ihminen-kommentteja. Niin olenkin, tiedän sen varsin hyvin. ap

Mutta nyt olen paremmalla tolalla kuin vuosikymmeneen. Olen perusäiti ja nainen ja tissuttelija. Vuodet vierivät ja rentoutumiseen ei enää riittänytkään pari lasia viiniä. Koko ajan oli alkoholi mielessä ja pinna kireällä. Kun oli saanut ensimmäisen kunnon kulauksen viinilasillisesta, alkoi elämä kirkastua.



Mies usein reissussa ja huomasin, että aloin näitäkin reissuja oikein odottaa. Sain juoda iltaisin vapaasti, ilman kyttäystä. Ja enemmän. Olin lasten kanssa rento ja hauska. Annoin niiden tehdä asioita, joista nipotin selvinpäin. Aina lapset kertoivat isälle, kuinka hauskaa meillä oli ollut ja mies hieman ihmetteli, sillä usein olin takakireä pirttihirmu, jos olimme koko perhe yhdessä.



Pari vuotta sitten tuli käännekohta ja päätin, että en enää juo pisaraakaan kotona. En edes sitä yhtä ruokaolutta. Juon ainoastaan erikoistilanteissa ja niitä on ehkä 5-7 krt vuodessa.



Tämä on minulle hyvä vaihtoehto. En olisi pystynyt lopettamaan kokonaan. Mutta nyt ei alkoholi haittaa normaalia perusarkea. Se ei ole ollenkaan mielessä, ainoastaan silloin kun tiedän, että erikoistilaisuus lähestyy. Mutta olen huomannut, että näissäkin tilanteissa kontrollini on aiempaa parempi. Tietyn määrän jälkeen ei tee enää mieli juoda ja siirryn vesilinjalle. Silti on hauskaa loppuiltakin ja vielä hauskempaa seuraavana päivänä :)



Tsemppiä kaikille saman ongelman parissa painiskeleville! Meitä on yllättävän paljon...

Mutta nyt olen paremmalla tolalla kuin vuosikymmeneen. Olen perusäiti ja nainen ja tissuttelija. Vuodet vierivät ja rentoutumiseen ei enää riittänytkään pari lasia viiniä. Koko ajan oli alkoholi mielessä ja pinna kireällä. Kun oli saanut ensimmäisen kunnon kulauksen viinilasillisesta, alkoi elämä kirkastua.

Mies usein reissussa ja huomasin, että aloin näitäkin reissuja oikein odottaa. Sain juoda iltaisin vapaasti, ilman kyttäystä. Ja enemmän. Olin lasten kanssa rento ja hauska. Annoin niiden tehdä asioita, joista nipotin selvinpäin. Aina lapset kertoivat isälle, kuinka hauskaa meillä oli ollut ja mies hieman ihmetteli, sillä usein olin takakireä pirttihirmu, jos olimme koko perhe yhdessä.

Pari vuotta sitten tuli käännekohta ja päätin, että en enää juo pisaraakaan kotona. En edes sitä yhtä ruokaolutta. Juon ainoastaan erikoistilanteissa ja niitä on ehkä 5-7 krt vuodessa.

Tämä on minulle hyvä vaihtoehto. En olisi pystynyt lopettamaan kokonaan. Mutta nyt ei alkoholi haittaa normaalia perusarkea. Se ei ole ollenkaan mielessä, ainoastaan silloin kun tiedän, että erikoistilaisuus lähestyy. Mutta olen huomannut, että näissäkin tilanteissa kontrollini on aiempaa parempi. Tietyn määrän jälkeen ei tee enää mieli juoda ja siirryn vesilinjalle. Silti on hauskaa loppuiltakin ja vielä hauskempaa seuraavana päivänä :)

Tsemppiä kaikille saman ongelman parissa painiskeleville! Meitä on yllättävän paljon...

että haluain vain kuolla.

eli läheiset pääsisivät elämään parempaa elämää, jos mua ei olisi, mutta tuskinpa he ilosia olisivat, jos itsarin tekisin... Surkeaa olla näin tyhmä.

Te (ap ja kakkonen?), jotka olette huonossa jamassa nyt...onko teillä perhe ja mies? Jos mies löytyy talosta, kerrotte hänelle ongelmastanne. Se on ensimmäinen askel. Ei enää salailua. Kerrotte, että haluatte päästä alkosta eroon, ainakin vähäksi aikaa. Pyydätte, että ei enää osteta taloon mitään alkoholijuomia vähään aikaan. Pidätte parin kk totaalitauon. Yritätte harrastaa liikuntaa enemmän kuin ennen. Mutta ei mitään pakkopuserrusta. Jotain, mistä tykkäätte. Yritätte syödä hieman terveellisemmin. Tällainen kokonaisvaltaisempi muutos tuo nopeasti henkisen vahvuuden: haluan elää terveellisemmin enkä tuhota itseäni!



Olette nyt siinä pisteessä, että todennäköisesti serotiinitasonne on tosi matalat. Siksi itseinho ja masennuksen tunne. Jatkuva juominen aiheuttaa tämän. Kun pystytte olemaan viikonkin juomatta, huomaatte olennaisen eron mielialassanne. Nukutte paremmin ja saatte itsetuntoa pikku hiljaa takaisin.



Haluaisin niin auttaa teitä! Muutama vuosi sitten olin aivan maassa juotuani 4 päivää putkeen mieheni ollessa reissussa. Se oli aivan kamalaa. Luulin, että en nouse ikinä! Mutta jotain tapahtui ja sain tsempin päälle. Kuten aiemmassa viestissäni totesin, en pystynyt lopettamaan kokonaan. Mielestäni se kuitenkin auttoi minua lopettamaan vähäksi aikaa ja vähentämään käyttöä jatkossa, sillä tauko alkoholista ei tuntunut niin lopulliselta.



Aloittakaan nyt! Ei vasta joulun jälkeen. Sillä koko ajan tulee eteen tekosyitä olla lopettamatta.

olen kahden lapsen yh, joten voin muilta kuin lapsiltani salailla ihan rauhassa... En kyllä kehtaa kenellekään sanoa mitään.



Tänä syksynä olen kahdesti onnistunut pitämään pidemmän tauon, mutta sitten olen jollain tekosyyllä voinut repsahtaa, ja totta, tauon aikana mieli oli parempi...



Ehkäpä saan motivaatiota...



kakkonen

Samassa veneessä ollaan. Mullakin on alkoholiongelma. Viinat on nimittäin loppu. =)