Miten vietätte juhannuspäivää?

Juopottelua ja itsensäpaljastelua t:arto

Loukutin juuri naapurin irrallaan juosseen kissan ja lähden kohta kuskaamaan sitä toiselle paikkakunnalle

Aamulla kävin kävelylenkillä ja samalla vein kartonkeja ja muoveja kierrätyspisteelle. Olisin käynyt samalla kaupassakin mutta näytti avaavan vasta kymmeneltä ja itse olin liikenteessä jo ennen ysiä. Sen jälkeen vaihdoin lakanat ja imuroin sekä pyyhkäisin parketit nahkealla. Sitten kävin suihkussa ja laitoin lounasta siitä mitä kaapista löytyi. Tuo kaupan kiinnioleminen oli ikävä ylläri mutta onneksi sentään oli maitoa kahviin. Tuskin teen tänään enää mitään ja ihan ahkera sitä olen kyllä jo ollutkin yhden juhannuspäivän tarpeiksi.

Kävin ruokakaupassa ja ostin tämän päivän ruokatarpeet. Ulkona tuntuikin olevan lämmintä. Nyt ajattelin lukea kunnes on alettava ruoanlaittoon. Pyykkikone piti myös laittaa päälle tänään.

Aamusta yli tunnin lenkki, nyt katellut tv:tä, kohta luen kirjaa, iltapäivällä parvekkeelle aurinkoon makoilemaan.

Mitä varsinaisesti juhlitte juhannuksena ?

Krapulassa alasti rannalla mökillä saaressa. Sitten ruokaa ja saunaan. Radion kuuntelua ja olutta vaimon kanssa.

Pitäisi pyöräillä kauppaan hakemaan ensi viikon eväitä, ja taidan pysähtyä katsomassa kaupungin villaisia maisemointityöntekijöitä kun laiduntavat matkan varrella. 

Salilla kävin viiden jälkeen aamulla. Vähän palauttavaa prodejuimaa sen jälkeen . 
Uutta sarjaa aloin katselemaan HBO:lta. 
Muu perhe (pojat tulivat juhannusta viettämään tänne ) valvoi eilen myöhempään . 
Ei sen kummempia . 
Mies 63

Juhannus jatkuu joten Ryypätään.

Luin kirjaa ja valmistelin illan ruokia, mies pelasi lastenlasten kanssa. Nyt pieni lepo ja sitten rannalle. 

Flunssaa sairastaen, siksi olen yksin koska en halua tartuttaa muita.  Olen lueskellut, kuunnellut radiota ja torkkunut välillä. Ihan hyvä näin. 

Nuorempana olin maalla, sukutilalla.

Otin kyllä alkoa, mutta maltillisesti. Muut kävi nukkumaan, niin kävelin yksikseni piha- ja rantatietä. Seurailin luontoa, viljan kasvua ....

-päivänaamuna oli hiljaista porukkaa. Joku otti "korjausryypyt", alkoi joko se hihi tai agressiivisuus. Su:na sitten porukat lähti pois. Itse olin se eka tulija ja viimeinen lähtijä.

Muistan kun tädit laittoi omasta syreenipuskasta oksia maljakkoon, tupaan ja kammareihin - tuli hyvä tuoksu! Itse sitten keräilin ne pois, Juhannuksen jälkeen, ennen lähtöä.

Nyt? Asun linnuntietä n. 200km pohjoisempana. Syreeni kukki jo viikko sitten, lakastui. .... Jotain ihmeellistä on tapahtunut - ilmastonmuutos? En tiedä.

Yritän puskea surua ja harmistusta pois ja odotan huomista, jolloin sisareni lähtee pois. Jotenkin sitä aina vain toivoo ja odottaa, että ihmiset kasvaisivat ja kypsyisivät etenkin, kun ovat jo ylittäneet 50 vuoden rajapyykin, mutta ei. Tuntuu niin surulliselta, että aito aikuinen kohtaaminen ei onnistu ainoan sisareni kanssa. Monet tarvitsisivat pitkän syvällisen terapian, mutta vain harva pystyy siihen ja sitten he jäävät defenssiensä ym. vangiksi. He eivät myöskään hahmota muita ihmisiä ja maailmaa realistisesti ja siksi tällaisten ihmisten kanssa oleminen on niin raskasta ja myös usein surullista ainakin silloin, kun kyseessä on läheinen, josta välittää.

Heräsin jo viideltä mutta en ole tehnyt vaatekaapin siivoamisen lisäksi muuta kuin ollut puhelimella ja katsonut telkkaa. Olisipa normaali lauantai niin olisi edes voinut käydä kaupoilla lyhentämässä ostoslistaa, mutta kaikki paitsi ruokakaupat ovat tietty kiinni.

Siemailen hieman punkkua yksin kaksiossani. Lueskelen netissä poliittisia uutisia. Välillä käyn parvekkeella ihastelemassa isoa vaahteraa.

Olen töissä. Ehdin tänne tullessa sauvakävellä puolisen tuntia, mutta lämmin, pilvinen, nihkeä sää ei kyllä ole reippailua ajatellen erikoisen miellyttävä. No, onneksi duunipaikan sauna on kuumana. Työvuoro päättyy kymmenen jälkeen. Jos silloin on viileämpää ja kuulaampaa, niin teen vähän pidemmän lenkin, ja poikkean ehkä jossakin tuopilla. Makoisaa mittumaaria kaikille!

Otin 🍺

Vierailija kirjoitti:

Yritän puskea surua ja harmistusta pois ja odotan huomista, jolloin sisareni lähtee pois. Jotenkin sitä aina vain toivoo ja odottaa, että ihmiset kasvaisivat ja kypsyisivät etenkin, kun ovat jo ylittäneet 50 vuoden rajapyykin, mutta ei. Tuntuu niin surulliselta, että aito aikuinen kohtaaminen ei onnistu ainoan sisareni kanssa. Monet tarvitsisivat pitkän syvällisen terapian, mutta vain harva pystyy siihen ja sitten he jäävät defenssiensä ym. vangiksi. He eivät myöskään hahmota muita ihmisiä ja maailmaa realistisesti ja siksi tällaisten ihmisten kanssa oleminen on niin raskasta ja myös usein surullista ainakin silloin, kun kyseessä on läheinen, josta välittää.

Kirjoittaakohan sisaresi samanlaisen kommentin sinusta jollekin keskustelupalstalle?

Pihatöitä, grillailua ja saunomista. Normi lauantai meininki. Illalla katsotaan lasten kanssa potkupallopeliä.