Lue keskustelun säännöt.
Oletteko menneet naimisiin vasta lasten tulon jälkeen?
05.12.2012 |
Meillä jäi tuo naimisiinmeno väliin, tai tarkoitus oli ennen lapsia, mutta erehdyttiin testaamaan, että tulisko sitä raskaaksi ja tulihan sitä...
Halusin aina kunnon kesähäät, mutta kun sitten oli tolkuton maha kesällä, ja olisi pitänyt luopua "kaunis morsian" -haaveesta, se taas siirtyi... Seuraavana kesänä ei ollut rahaa, kun äitiyslomailin, ja sitten seuraavana kesänä olin taas isomahainen.
Nyt haluaisin viimein naimisiin, että saataisiin koko perheelle edes sama sukunimi, mutta jotenkin häät on menettäneet merkityksensä... Tavallaan tuntuu, että ihan sama mennä maistraatissa naimisiin, äkkiä vaan nimet papruihin ja se on siinä. Ja toisaalta tulee kyynel silmään, kun ajatteleekin asiaa... minne katosivat unelmat ja romantiikka?
Hankala juttu - kun on jo perhe, naimisiin meno ei ole enää ihan sama asia, kuin olisi ollut aiemmin. Rahallekin olisi muuta käyttöä... Ja toisaalta taas jos menee vain maistraatissa naimisiin iman sen kummempia, tuntuu kuin jotenkin "alentaisi" koko avioliiton arvon... Selvennykseksi, että kuulumme kirkkoon ja lapsetkin on kastettu kirkossa, eli asia ei sinällään ole ihan merkityksetön.
Miten te muut olette toimineet vastaavassa tilanteessa? Mitähän sitä tekisi...
Kommentit (19)
Mutta siihen olikin syynä ettemme kumpikaan halunneet mitään isoja häitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta siihen olikin syynä ettemme kumpikaan halunneet mitään isoja häitä.
Pidettiin kuitenkin ihan hääjuhlat (vieraita nelisenkymment, joista liki 20 lapsia).
Juhlia ei ole koskaan liikaa =) Muutoin kait olisimme voineet vain poiketa maistraatissa.
Me mentiin naimisiin n. 5 kk ekan lapsen syntymän jälkeen. Maistraatissa mentiin, oli ihanan rentoa, eikä mitään ylimääräistä ressiä kesken vauvavuoden.
Tosin en ole koskaan ollut mikään hääihminen, joten en olisi varmaan halunnut mitään isompaa järkätä, vaikka lapsia ei olisi tullutkaan.
Ja tuskin ollaan ihan heti menossakaan. Miehellä ei ole mitään intressiä avioliittoon eikä oikeastaan minullakaan. Ollaan vielä nuoria, 22v ja 24v. Jotenkin lapsi tuntuu ihan luonnolliselta asialta tässä iässä, naimisiinmeno sen sijaan ei. En oikein tiedä miksi. Ehkä en ole sisäistänyt vielä, että me olemme nyt perhe, minä ja mies ihan oikeat vanhemmat. Ajan kanssa.
Aina kaivataan hyviä syitä juhlia! :D Häät on ihan hyvä syy.
Me mentiin kahden lapsen jälkeen naimisiin. Samalla kun keskimmäinen kastettiin. Kirkkohäät ja kirkkokaste samalla iskulla. En sit vaan laittanut huntua, enkä tiaraa, enkä valkoista pukua. VÄhän piti olla vanhanaikainen ;) Jätin siis neitsyen vertauskuvat melkolailla minimiin, kun ei varmaan olis mennyt huijaus läpi :D
Mun mielestäni voi ihan hyvin järkätä vaikka mimmoset häät, vaikka niitä lapsia jo oliskin. Ja olen ollut myös esim. häissä, joissa pariskunta oli tosiasiassa ollut naimisissa jo vuoden. Menivät pikapikaa maistraatissa naimisiin (erinäisistä syistä) ja kirkossa liitto vain siunattiin. Ja sit juhlimaan, kun edellisellä kerralla jäi pirskeet väliin :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli en jaksaisi mitään polttareita, hääkarkkeja, kaasoja ja bestmaneja tai morsiamenryöstöjä sun muuta hössötystä yhtään.
Enkä sellaista rasittavaa kyttäämistä, että millon pääsee syömään kun kaikki pönöttää kättelemässä...
Pitäs järkätä omanlaiset häät: nätti hääpuku, perinteinen kirkko-osio ja sen jälkeen suoraan syömään ilman mitään pönötystä. Ehtii sitä onnitella illan aikana muutenkin... Jos nyt sitten häät järjestäisi. Mutta kun pitäisi kotonakin tehdä vaikka mitä, ja rahalle olis käyttöä...
Tai sitten menee naimisiin nyt maistraatissa ja pitää kirkollisen avioliittoon siunaamisen ja juhlan myöhemmin... vai jääköhän sitten pitämättä...
ap
ensi vuonna, alkuvuodesta. No, ei taidetakaan mennä, kun olen raskaana ja vielä kaksosia odotan, joiden olisi määrä syntyä maaliskuussa :D Vuodella varmaankin sitten siirtyy. Emme halua isoja häitä, vaan sellaiset pienet ja romanttiset, vähän vieraita, mutta sen verran perinteikästä, että isäni saattaa alttarille :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eihän me nyt mitään äpäriä haluttu tehdä.
Oltiin oltu jo kolme vuotta reippaasti naimisissa, seitsemän yhdessä. Piti ensin kiertää maailma yhdessä.
Pidimme häät kirkkoherranviraston kappelissa ihan oman perheen kesken. Sen jälkeen kävimme syömässä hyvin pitkän kaavan mukaan. Oli tosi mukava ja rento päivä.
Sitä minä en tajua, että miksi vaihtoehtoina on vain isot ja mahtavat prinsessahäät tai ankea maistraatti? Voihan sitä varata kirkonkin tai mennä ulkomailla naimisiin, merimieskirkoilla on suomalaiset papit. Pikkaisen mielikuvitusta peliin, hyvät naiset!
Itse olisin kaikkein mieluiten mennyt naimisiin Lontoossa, mutta mies ei innostunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jos googletat "Naimisiin ulkomailla" , huomaat, että on tosi vähän paikkoja, missä voi mennä naimisiin ulkomailla. Tuohon hääreissuun yleensä tarvitsee yli viikon matkan, millä rahalla sitten kestitsisi itseasiassa jo vieraita kotimaassa...
Minusta taas jotenkin tuntuu, että kunnon pilleet tai ei pilleitä ollenkaa...
kunnon häät. Minä mietin myös, että olisimme järjestäneet ihan pienet häät tai ei häitä ollenkaan. Onneksi tulin toisiin aatoksiin. Itselle häät ja juhlat eivät merkinneet niin kovin paljoa, mutta en hetkeäkään katunut, kun tajusin vanhempiemme ja muiden vanhemman polven läheistemme ilmeistä häissä kuinka paljon häämme heille merkitsivät. Se näytti olevan tärkeä riitti nähdä oman lapsensa/kummilapsensa/sisaruksen lapsen menevän naimisiin. Sitä iloa ei tuntunut yhtään himmentävän se, että olimme olleet yhdessä pitkään ja lapsikin istui mummin sylissä etupenkissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mennään nyt naimisiin 20 vuoden yhteiselon jälkeen, lapsia kolme, neljäs tulossa. Mennään maistraatissa, ei edes sormuksia vaihdeta. Ilman mitään juhlalluuksia. Yritetään ehtiä käymään töiden lomassa, jos tulee työkeikka niin perutaan. Miksi turhaan hienostella?
pikaiselle vihkimiselle? Voihan sitä kirkossakin piipahtaa naimisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tämä sama harha:
Se, että isä taluttaa morsiammen alttarille, ei ole mitään suomalaista perinnettä, vaan ihan puhtaasti "amerikkalaista hapatusta", joka on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana kopioitu suomalaisiin häihin elokuvista.
Ajatus on sitäpaitsi umpikorni, varsinkin, jos naimisiin menevällä parilla on jo lapsia.
ensi vuonna, alkuvuodesta. No, ei taidetakaan mennä, kun olen raskaana ja vielä kaksosia odotan, joiden olisi määrä syntyä maaliskuussa :D Vuodella varmaankin sitten siirtyy. Emme halua isoja häitä, vaan sellaiset pienet ja romanttiset, vähän vieraita, mutta sen verran perinteikästä, että isäni saattaa alttarille :)
kaksi lapsista syntyi ennen häitäme ja kaksi häiden jälkeen.
Koskaan en ole halunnut isoja häitä, mutta isollamahalla en ole halunnut tulla vihityksi.
Häät olivat vain lähisuvun kesken. Myöhemin juhlime erikseen kaveriporukan kanssa.
Itselle naimisiinmeno ei ole ollut tärkeää. Jos asia olisi ollut pelkästään minusta kiinni niin meitä ei olisi vihitty koskaan. Mies halusi ehdottomasti naimisiin. Esikoinen myös alkoi ihmettelemään äidin erisukunimeä.
Esikoisemme syntyi 1v hääpäivälahjaksi :-)
Halusin syyshäät, olen syksyihminen ja syksyn lapsi.
Oli aivan upea kuulas, lämpöinenkin ja ennenkaikkea värikylläinen lokakuinen päivä, upea:)
Ja sitten seur lokakuu olikin esikoisemme syntympäivä:))
Mulle ollut jotenkin itsestäänselvää aina se, että haluan lapseni vasta kun olen avioliitossa enkä edes ole mitenkään uskonnollinen.
Meille on tulossa toinen lapsi ensi kesäksi, joten meidänkin häät nyt siirtyvät vuodelle 2014, syysht pidämme. Minä en välitä paskan vertaa mit muut ajattelevat. Pukeudun valkoiseen kokopitkän mekkoon, huntuun, meillä on morsiustytöt ja kaasot sun muut, pienessä mittakaavassa toki. Kutsumme noin 70 ihmistä, joista n 30 lapsia. Kaikki lähisukua tai hyviä ystäviä.
Ja me menemme juhlapaikalla naimisiin tuomarin (tai muun vatsaavan) vihkiessä meidät.
Tiedän, että suvussani ainakin pari vanhempaa ihmistä miettivät, miksi pukeudun huntuun ja valkoiseen mekkoon, mutta minusta se on ainoa oikea hääpukeutuminen, joten niin teenkin. Eikä nykymaailmassa olla enää niin justiinsa.
jos googletat "Naimisiin ulkomailla" , huomaat, että on tosi vähän paikkoja, missä voi mennä naimisiin ulkomailla. Tuohon hääreissuun yleensä tarvitsee yli viikon matkan, millä rahalla sitten kestitsisi itseasiassa jo vieraita kotimaassa...
Minusta taas jotenkin tuntuu, että kunnon pilleet tai ei pilleitä ollenkaa...
Silloin tutkailin vaihtoehtoja ja muistaakseni silloin olisi ollut mahdollista. Samalla olisi tullut tehtyä häämatkakin :). Kävin sitten lasten kanssa Lontoossa muuten vaan.
Mutta, elämä on muuttanut mieltä. Haluaisin syyshäät,pienellä porukalla, vain ne jotka ihan oikeasti tahtoisin häihini. En saanut edes 25 ihmistä kasaan ajatellessani tätä. Lapsiakin meillä jo on ja se naimisiin meno ei ole enää edes päällimmäisin sitoutumisenasia. Mielestäni ollaan jo sitouduttu kun ollaan selvitty vaikeasta lapsen menettämisestä yhdessä, saatu toinen lapsi, ostettu talo.
Lisäksi kun katson sukulaisiani ympärilläni. Pariskunnat jotka ei ole naimisissa tai ovat menneet maistraatissa naimisiin pienesti ovat edelleen monien vastoinkäymisten jälkeen yhdessä. Ne jotka on saaneethienot kesähäät ovat eronneet.
Varmaan se on vain sattumaa ja ihmiskysymys, mutta mm. näistä syistä oma ajatusmaailmani on muuttunut paljon.