Onko kellään
kokemuksia ns kaverista/ystävästä, jolla on tunne-elämän ongelmia? Tyyliin, kaveri soittelee jokaisesta pienestäkin tunteita herättävästä asiasta eli aivan liian usein, on ajoittain masentunut tms. Miten toimit?
Kysyn tätä siksi, koska taidan itse olla sellainen kuvailemani kaveri ja koitan nyt pohtia, kuinka rasittava olenkaan ystävieni mielestä.
Mietin kyllä myös, mihin niitä ystäviä tarvitaan, jos heille ei voi/saa soittaa. Kyse siis ei ole valittamisesta, vaan siitä, että minulla taitaa olla suurempi tarve jakaa asioita jonkun kanssa kuin muilla. Sekä iloja että suruja. Ja! Olen kaveripiiristäni lähes ainoa, joka ei seurustele, joten päivittäistä keskusteluseuraa ei sitä kautta tule.
Kommentit (5)
vaikeaa. Toisella on masennusta ja unettomuutta, toisella hankala elämäntilanne kun ensin tuli kenkää yt-neuvotteluissa ja sitten mies jätti perään.
Varsinkin tuo masentunut soittelee aika usein ja toki juttu keskittyy hänen omiin ongelmiinsa pääosin, siihen mitä lääkkeitä taas on kokeiltu ja millaisia oloja niistä on tullut, onko ahdistanut tänään vai ei jne. Minusta asia on ihan ok, olen mielelläni tukena jos minusta apua on kuuntelijana :) Mutta toki osaan olla myös vastaamatta puhelimeen, jos joskus tuntuu että juuri nyt en jaksa jutella raskaista aiheista kuten ahdistuksesta ja toimimattomista lääkehoidoista.
ap jatkaa. Mietin myös, millaiselta se tuntuu, kun toinen soittelee usein, vaikka ei olisikaan vaikeaa. Minua itseäni joskus harmittaa, kun minua ei samalla tavalla "kaivata". Välillä pidän puhelintani kiinni ja odotan, ottaako kukaan yhteyttä. Ei se toki kenenkään synti ole, jos ei seuraa kaipaa. :) Luulen kyllä, että parisuhteen puuttuminen selittää aika paljon ja kai olen vaan sosiaalisempi tapaus kuin muut...
Onko ihmisillä ylipäätään ystäviä aikuisiällä?
enemmän hyvistä asioista soittelen, omat muhreet märehdin yleensä itse, mutta iloisista jutuista haluan kertoa kaverilleni.
Ei hän ainakaan vielä ole osoittanut, että soittamiseni pännisivät...