Mies jäi kiinni suhteesta työkaveriinsa, eikä pysty lupaamaan, että pysyy vain työkaverina ;((

Todellinen parisuhteen oppikoulu käyty läpi tässä kuluneen syksyn aikana, yhteistä elämää takana pian 17 vuotta. Lapsia kolme ja enempää ei tule. Nuorin nyt reilu 2v, joten siinä mielessä parisuhteen kannalta kriittisimmät vuodet alkavat olla takana päin. Näin olen ainakin itse toiveikkaana ajatellut, olen palaamassa töihin ja parisuhteen hoitoon alkaa taas jäädä aikaa ja energiaa, kun tulee muutakin ajateltavaa kuin nämä kotiympyrät.



Mies vain tuntuu saaneen ns. tarpeekseen juuri, kun uusi lehti on taas kääntymässä elämässämme. Shokki ja tyrmistys on melkoinen. Olen toki tiedostanut tiettyjä kipupisteitä suhteessamme, mutta miehen melkein valmiiksi käsitelty (siltä siis minusta tuntuu, vaikka asiat ovat kuulemma tällä hetkellä melkoisena sotkuna hänen päässään) "ratkaisu" tulee kuin puun takaa ja tähän sotkuun vielä tuo toinen nainen...



Itse näen tämän uutena, eheyttävänä mahdollisuutena, kun asiat on ensimmäistä kertaa KUNNOLLA aukaistu ja puitu läpi useammalta kantilta. Pelkäänkin, että mies on niin hattaraisten kuvitelmien sokaisema tuon uuden ystävyyssuhteensa kanssa, että todellisuudentaju jollain lailla hämärtyy :(. Voimia antavan ystävyyden ilman muuta sallin, mutta jos tunne jostain muusta on mukana, ei se enää pysy normaalin parisuhteen normien rajoissa.



Kuinka olette päässeet vastaavien tilanteiden yli, johtiko tämä entistä parempaan ja syvempään suhteeseen vai oliko ero väistämätön vaihtoehto? Kokemuksia!