Loukkaannunko miehen sanoista vai annanko olla?
Olemme olleet yhdessä 15 vuotiaista asti eli 23 vuotta.
Minä olen suht sutjakka ollut aina ja mies nuoruudessaan kilpaurheilija ja senkin jälkeen useita vuosia aktiivinen urheilija.
Minä olen ollut kunnossa aina, miehen paino vaihdellut vuosien varrella kun lopetti liikkumisen yhdessä vaihdeessa kokonaan.
Mies aloitti pari vuotta sitten kuntokuurin ja on saanut itsensä hyvään kuntoon. Minä taas olen lihonut pari kiloa ja kiinteys alkaa häviämään. Olen 167 vm ja 60 kg.
Mies on nyt joulunpyhät kuittaillut minulle kuinka suklaa maittaa jne... tänään kysyin olenko sinusta oikeasti lihava? Mies sanoi että et vielä mutta vinhaa vauhtia siihen suuntaan menossa. Olen kuulemma muuttumassa pullataikinan näköiseksi ja kaikki mitä syön näyttää alkavan jäädä.
Pitäisikö tästä loukkaantua vai alkaa oikeasti miettimään urheilun aloittamista?
Nyt on ollut vaikea löytää kuntoiluun aikaa kun töiden 8-16 lisäksi opiskelen, mies on 150 päivää töissä toisessa kaupungissa ja kotona on kaksi lasta 12v ja 9 v ja pari koiraa.
Kommentit (18)
Tosin en kyllä ukkoni sanomisien takia alkaisi mihinkään..
,un mielestä asiatonta ja ilkeästi sanottu.
167/60 on enemmän kun ok.
Se, että loukkaannutko on täysin oma päätöksesi. Itse en tuommoista miestä katselisi.
hae apua itsellesi, sulla on aika heikko itsetunto.Mä olen 165/75 kg ja sutjakka himoliikkuja =9.Mä olen aina hyvännäköinen vaikka sä et olekaan =).Hanki itelles itsetunto ja liikuntaa joka päivä1
hae apua itsellesi, sulla on aika heikko itsetunto.Mä olen 165/75 kg ja sutjakka himoliikkuja =9.Mä olen aina hyvännäköinen vaikka sä et olekaan =).Hanki itelles itsetunto ja liikuntaa joka päivä1
Osaatko hengittää ilman että kysyt anonyymeilta netistä?
Harrastat siis show-itkua kuten pikkulapset? Jäät miettimään pienen kaatumisen jälkeen pitäsköhän vähän itkeä vaikkei yhtään edes sattunut eikä itketä, mutta sitten mietit kuinka hyvä keino se onkaan manipuloida ja saada vähän hässäkkää aikaiseksi.
Joo, loukkaannu! Huuda naama punaisena! Heitä mies ulos ja itke loppupäivä!
1. Minä olen ihan solakassa kunnossa pituuden ja painon suhteen.
2. On kyllä totta, että aineenvaihdunta hidastuu meillä molemmilla tässä iän myötä.
3. Em. syystä jätämme nyt tästä lähtien kaikki kaljat ja makkarat pois ruokavaliostamme yhdessä.
4. Muuten sullekin mies armas käy niin kuin on jo pari kertaa käynyt eli olet lösähtänyt aika pulleroksi. En vain ole hienotunteisena ihmisenä viitsinyt mainita.
et tietenkään kuulosta mitenkään lihavalta mittojen perusteella, mutta kai se ongelma on siinä, että pitääkö sitä sitten aina olla niin timmissä kunnossa, jotta "kelpaa" toiselle. Mitä itse ajattelit miehestä kun hän ei ole ollut niin urheilullinen? Ootte vissiin molemmat olleet tavallista paremman näköisiä kun olette tavanneet, että ehkä sellainen ulkonäkökeskeisyys ei ikinä häviä jos se vain on tärkeää. Miten teillä muuten sitten menee?
ja hiukan ihmettelen omaakin reagointiasi.
Tietenkään et näytä samalta kuin nuorena, vaikka olisit täsmälleen saman painoinen. Pari kiloa lisää on täysin vielä oma asiasi eikä saa vaikuttaa mieheesi millään tasolla. On röyhkeää vinkua siitä, että vaimolle tulee ikää niin kuin hänellekin.
Olen tiukasti sitä mieltä, että kun muista löytää vikaa ja haluaa heidän muuttuvan, on ongelma ihan omassa päässä. Miehelläsi on ehkä toisella paikkakunnalla ihastus, ja nyt hän vertaa sinua ja tätä toista. Kohta alkaa nurkuminen lapsista, koirista ja kodista. Olet epäsiisti, et huolehdi riittävästi puutarhasta jne. Ei se yleensä tuohon ulkonäköön jää.
Teepä näin: jos koet tarvetta laihduttaa, urheilla tms. niin ilman muuta toimit sen mukaan. Lisäksi ostat uusia vaatteita, käyt kampaajalla ja päivität meikkisi. Kun mies tulee kotiin, et ole se nuhjainen ja arjesta väsynyt nainen vaan saman tien takki niskaan ja menoksi ja huikkaat mennessäsi, että käyt lenkillä, ystävän kanssa kahvilla ja vaikkapa elokuvissa. Kerro miehellesi jatkuvasti työkavereistasi/jumppakavereista ja muista sellaisista ihmisistä, joita hän ei ole tavannut. Älä kerro kaikkea (ja laita vähän omiasi, jos uusia ihmisiä ei ole elämässäsi) vaan vain tiputat näitä nimiä, kahvilakäyntejä, lenkkeilyä ohimennen keskusteluun. Vihjaa, älä selitä tyhjentävästi. Laita hänet tajuamaan, että sinulla on oma elämä ja siinä omassa elämässäsi moni pitää sinua viehättävänä.
Jos miestä ei kiinnosta, on pariterapia ainoa keino estää mahdollinen ero. Jos kiinnostaa, tavoite saavutettu. Ei ole kyse niistä kahdesta kilosta vaan siitä, että olet arkinen, tuttu, tavallinen ja se uusi ihastus mielenkiintoinen, uusi ja suuri seikkailu.Muuta itsesi mielenkiintoiseksi ja ongelma ratkaistu.
tuollaista paskaa ja se pitäisi muka vielä hyväksyä! Todellakin loukkaantuisin enkä voisi kuvitella että tuollaisen ääliön kanssa jaksaisin elämääni jakaa. Nythän noita kommentteja alkaa sadella....herra itse ei näe itseään ollenkaan. Uskomatonta!
Tällä palstalla se käy kaikkeen. Jos mies haukkuu hoikkaa naistaan lihavaksi, ei muuta kuin kipin kapin kampaajalle! Voi tsiisus.
että jonkun mies alkaa huomautella vaimolle jos tälle on tullut pari kiloa lisää, pari kiloa!!! Herraisä sentään ei taida olla kaikki inkkarit kanootissa sillä äijällä.
en myöskään tajua miten jonkun parisuhde voi sisältää tuollaista epäkunnioitusta ja moukkamaisuutta. Ei kuulu hyvään parisuhteeseen tuollainen. Jokainen meistä muuttuu, miten apn mies voi kuvitella ettei vaimollaan olisi syytä huomautella?
Maiju
tuli sitten äsken ärähdettyä miehelle. Mies vaan tokaisi että miksi kysyn olenko muka lihava jos en kestä vastausta.
Sanoi että ei tarkoittanut että olen lihava vaan LÖYSÄ kuten pullataikina!
Haukuin miehen ylimpään helvettiin ja herra otti koirat ja lähti ulos.
Minä olen omasta mielestäni kaunis ja sopusuhtainen nainen. Hieman yimääräistä on pehvassa ja mahassa pieni röllykkä, mutta silti koen olevani paremmassa kunnossa kuin moni ikäiseni. Ulkonäkökeskeinen en ole koskaan ollut. Olen ns. luonnonlapsi joka ei välttämättä edes meikkaa päivisin ja kampaajallakaan ei tule turhan usein ravattua. Pitkät hiukset ovat luonnostaan vaaleat ja paksut ja hieman kiharat.
Mies on ulkoäkökeskeinen mikä on minua häirinnyt aina mutta asiaan olen tottunut.
Tiedän että minun pitäisi vähentää suklaan syöntiä ja liikkua vähän enemmän. Ihan itseni vuoksi, jotta olisi vähän enemmän lihaskuntoa ja parempi ja energisempi olo.
Mutta tästä sisuuntuneena en edelleenkään ajatellut mitään kuntospurttia ottaa, mutta vuoden alussa alan katsoa mitä suuhuni panen. En miehen vuoksi vaan itseni.
Yksi kaverini loukkaantuu miehelleen, jos tämä sanoo suoraan hänen kiloistaan, unohtaen sillä hetkellä miten rumasti on haukkunut miestään aiemmin tämän kiloista. Meillä ei kumpikaan ole haukkunut tai arvostellut toisen ulkonäköä koskaan.
..ja kuten itse sanoit, kiinteytesi alkaa hävitä.
Ei ole aihetta loukkaantua, vaan rupea liikkumaan! Turhat selittelyt pois, itsesääli ei auta ketään! Miehesi on aivan oikeassa.
Pois se suklaa suusta!!!
jakamaan tällaisia kieltoja.
..ja kuten itse sanoit, kiinteytesi alkaa hävitä.
Ei ole aihetta loukkaantua, vaan rupea liikkumaan! Turhat selittelyt pois, itsesääli ei auta ketään! Miehesi on aivan oikeassa.
Pois se suklaa suusta!!!
Tietyssä iässä paikat vaan rupeavat roikkumaan. Joillain enemmän, joillain vähemmän.
Tee jotain. Ei se kuntoilu sua laihduttaisi, joten ajanpuutetta on turha käyttää tekosyynä. Laihtuminen riippuu ainoastaan ruokavaliosta.