Lue keskustelun säännöt.
Sanokaa vaan että satuilen mutta kun tää on niiin totta :D :D
04.12.2012 |
Apua, en tiedä,mitä ajatella...
Tapasin nuorena (15v sitten) Heurekan hississä miehen (pojan) jonka kanssa vaihdettiin vain muutama sana. Esittäydyttiin ja jotain pientä, ihan muutaman minuutin keskustelu. Tapaaminen oli lyhyt, mutta jotain sellaista siinä (katseissa) oli, että hän jäi mieleeni pitkäksi aikaa. Mietin aikoinaan useasti, oliko hän Sielunkumppanini.
En ollut ajatellut koko ihmistämoneen vuoteen, oikeastaan olin jo melkein unohtanutkin, kunnes kaksi viikkoa sitten näin hänestä unta. Siinä tapasimme jälleen, hän oli tullut Chilestä asti käymään paikassa, jossa kerroin usein käyväni, toiveenaan tavata minut sattumalta. Unessani hänellä oli mukanaan kolme lastaan,minulla kaksi omaani. Halasimme unessa pitkään ja katseet olivat yhtä intensiiviset kuin silloin aikanaan. Unessani olin riemukas, mutta en uskaltanut innostua liikaa, sillä en tiennyt,onko lasten äiti mukana kuvioissa. Itse olin unessa eronnut niin kuin olen oikeastikin.
Mies siis asuu Chilessä, tai ainakin asui silloin 15 v sitten.
Uni on mietityttänyt minua mutta uni on unta. Paitsi että TÄNÄÄN NÄIN HÄNET OIKEASTI, ihan valveilla ollessani, rautatieasemalla!!!!!!! Olin itse juuri liikkeelle lähtevässä junassa joten minun ei tarvinnut miettiä,mitä teen. Nyt en pääse rauhaan, kun mietin ja mietin. Oliko se uni enneuni? Tämähän on kuin jostain kirjasta, paitsi ihan totta.Lapset ihmettelevät, miksi äiti on ajatuksissaan ja riehakas.
Kyllä,haluan tuon miehen, jos hänet vielä näen ja jos hän on vapaa ja kiinnostunut.
Kommentit (86)
Olen kokemut tuollaista. Harmi että mies josta jo lapsena näin unta (muistan huulet ja suudelman) menikin naimisiin toisen kanssa. Hän tunnisti minut sielunkumppanikseen heti, kuten minä hänet, kun kohtasimme. Oli ja on edelleen 10v hänen naimisiinmenonsa jälkeen traagista ettemme saaneet toisiamme. Hän oli juuri muutaman viikon kuluttua menossa naimisiin siitä kun tapasimme sattumalta. Itkimme molemmat. Heillä on nyt kolme lasta ja minulle neljä. Itseolin silloin valmis jättämään entisen elämäni ja alkamaan hänen kanssaan uuden elämän, mutta hän oli kosinut naistaan eikä oinut tehdä ikävää temppua hänelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vai voisiko olla, että koska unesi vuoksi mietit ko. ihmistä, niin kuvittelit jonkun samantyyppisen ihmisen ohimennen nähdessäsi, että se oli ko. tyyppi.
Kuka edes voi oikeasti muistaa, miltä joku 15 v. sitten ohimennen hississä nähty ihminen näyttää? Ja ihmiset usein muuttuukin aika paljon 15 vuodessa....
No, kukapa tietää, ja saahan sitä uskoa mitä tahtoo.kiva ajatusleikkihän se on =)
Olen niin täynnä kihinää, etten meinaa nahoissani pysyä! Parhaita ystäviäni en nyt saa puhelimella kiinni, joten ihana saada juttuseuraa täältä!
Näin pojasta unia silloin aikanaan varmaan kolmen vuoden ajan useinkin. Kun tapasin lasteni isän (ihana mies vaikka päädyimmekin eroon lopulta hänen sukunsa takia) niin unet loppuivat kokonaan. En ole nähnyt miehestä unia siis ainakaan kahdeksaan vuoteen, viimeiseen seitsemään-kahdeksaan vuoteen en ole edes ajatellut häntä,paitsi tietysti, jos joku puhuu Chilestä :) . Sellaista ei ole sattunut pitkään aikaan.
Minua kihelmöi ja jännittää. Olet oikeassa, etten voi tehdä mitään, sillä miehellä on hyvin yleinen chileläinen nimi (olen toki tässä googlaillut uneni jälkeen). En löydä häntä netistä. Minua jännittää, oliko uni enne ja tuleeko hän minua vastaan jossain yllättäen, vai oliko tämä tässä.
Vaikka ex-mieheni oli ihana ja olen seurustellut muidenkin kanssa,sellaista sielujen syvää sympatiaa ensisilmäyksellä-oloa minulle ei olemuiden kanssa tullut.
ap
Näetkö hänestä ehkä useinkin unia, sitten tuo ei niin kummoinen sattuma olekaan? Paitsi on se uudestaan törmääminen kuitenkin ilman sovittua tapaamisesta aika suuri sattumus sekin. Mutta ethän sä voi tehdä mitään, siis yhtään mitään, jos et kerran edes hänen nimeä tiedä. Ei oikeastaan käy kateeksi tuo sun tilanne...
Et voi tietää, miltä hän näyttää nyt keski-ikää lähestyessään, 15 vuotta satunnaisen, lyhyen kohtaamisen jälkeen.
Koska olit nähnyt hänestä eläväisen ja houkuttelevan unen, kuvittelit nähneesi hänet.
Oikeasti tuskin näit, ja koska näit hänet nopeasti junan ikkunasta, et saa siitä edes koskaan varmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletteko koskaan nähneet tai olleet muutoin yhteydessä toisiinne tuon jälkeen? Miltä sinusta tuntuu?
ap
Olen kokemut tuollaista. Harmi että mies josta jo lapsena näin unta (muistan huulet ja suudelman) menikin naimisiin toisen kanssa. Hän tunnisti minut sielunkumppanikseen heti, kuten minä hänet, kun kohtasimme. Oli ja on edelleen 10v hänen naimisiinmenonsa jälkeen traagista ettemme saaneet toisiamme. Hän oli juuri muutaman viikon kuluttua menossa naimisiin siitä kun tapasimme sattumalta. Itkimme molemmat. Heillä on nyt kolme lasta ja minulle neljä. Itseolin silloin valmis jättämään entisen elämäni ja alkamaan hänen kanssaan uuden elämän, mutta hän oli kosinut naistaan eikä oinut tehdä ikävää temppua hänelle.
että voisinko uneni takia olla näkevinäni jonkun. Tällä miehellä kuitenkin oli kuitenkin jo silloin arpi kasvoissaan- ja tuolla miehellä, jonka näin junan ikkunasta laiturilla,oli ihan samanlainen :D :D. Hän se oli.
ap
vai voisiko olla, että koska unesi vuoksi mietit ko. ihmistä, niin kuvittelit jonkun samantyyppisen ihmisen ohimennen nähdessäsi, että se oli ko. tyyppi.
Kuka edes voi oikeasti muistaa, miltä joku 15 v. sitten ohimennen hississä nähty ihminen näyttää? Ja ihmiset usein muuttuukin aika paljon 15 vuodessa....
No, kukapa tietää, ja saahan sitä uskoa mitä tahtoo.kiva ajatusleikkihän se on =)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, muuten hupaisa stoori, mutta kun Heurekassa ei ole hissiä. Siellä on vain yksi kerros.
Elämä on välillä ihmeellistä, välillänne on varmasti jotain... :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on välillä ihmeellistä, välillänne on varmasti jotain... :)
Olin töissä Heurekassa ja menin hissillä ylös huonojalkaisen työkaverini kanssa. Poika taas oli menossa käymään toimistokerroksessa pyörätuolilla sillä oli ollut hiljattain onnettomuudessa.
ap
Siellä on vain yksi kerros.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi tietää.Olen kuitenkin itse 99,9% varma.
ap
Et voi tietää, miltä hän näyttää nyt keski-ikää lähestyessään, 15 vuotta satunnaisen, lyhyen kohtaamisen jälkeen.
Koska olit nähnyt hänestä eläväisen ja houkuttelevan unen, kuvittelit nähneesi hänet.
Oikeasti tuskin näit, ja koska näit hänet nopeasti junan ikkunasta, et saa siitä edes koskaan varmuutta.
Hän oli ikkunan ulkopuolella ja oli valoisaa.
ap
Et voinut nähdä arpea niin tarkkaan junan ikkunan läpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin töissä Heurekassa ja menin hissillä ylös huonojalkaisen työkaverini kanssa. Poika taas oli menossa käymään toimistokerroksessa pyörätuolilla sillä oli ollut hiljattain onnettomuudessa.
ap
Siellä on vain yksi kerros.
Ensin uskoin sua mutta en enää.
muuten onkin toimistotilat eri kerroksessa kuin näyttelytilat.Kävin kerran siellä viemässä jotain postia. Ehkä ap on tosissaan.
Mutta onhan tuo ihan viihdyttävä tarina, mutta kannattaa hiukan hioa noita juttujaan jotta niistä saa uskottavampia.
Seurustelusuhteeni veteli aikanaan viimeisiään, mutta olin tyttöystäväni ja hänen opiskelukavereidensa bileissä. Pelasimme seurapelejä ja väki lipitteli olutta, paitsi minä, koska olin autolla liikkeellä.
Satuin istumaan hiukan persoonallisen näköisen nuoren naisen viereen, ja vaihdoin hänen kanssaan muutamia sanoja. Jossain vaiheessa menin sängylle tyttöystäväni viereen pelikortteineni, ja tuo toinen opiskelijatyttö istui suunnilleen kohdallani lattialla. Jossain vaiheessa hän kallisti päätään taakseen ja katsoi minua hymyillen silmiin.
Lähtiessäni tyttöystäväni kanssa bileistä hän sattui vielä kulkemaan eteisen poikki, ja moikkasin häntä kättä nostamalla ennen kuin poistuin ovesta. Hän vastasi tuttavallisesti, vaikka totisesti olimme tavanneet sinä iltana ja kaikki kanssakäyminen oli suunnilleen tässä.
Hän jäi mieleeni. Hänen vieressään oli hyvä olla. En muista hänen mitenkään tungetelleen, enkä toisaalta ujostelleen. Kuulin hänestä vielä pari kertaa jälkikäteen, ennen kuin suhteeni silloiseen tyttöystävääni päättyi. Tuo toinen tyttö oli kertonut tyttöystävälleni nähneensä minut bussin ikkunasta kotipaikkakunnallani. Lisäksi kuulin, että hän ei ollut osallistunut opiskelijavapun juominkeihin mitenkään erityisellä innolla.
Monen vuoden ajan toivoin näkeväni hänet jossain, ja joitakin kertoja luulin nähneenikin, mutta havainto osoittautui vääräksi.
Olen kauan sitten luopunut varsinaisesta jälleentapaamisen toivosta. Hän ei ehkä olisi enää samanlainen ihminen. Sen sijaan olen jaksanut ihmetellä, kuinka jokin lyhyt, sattumanvarainen tapaaminen saa tällaisen merkityksen. Vaikka kuinka yritän muistuttaa itselleni, että kaikki tämä on omin perustein tehtyä tulkintaa, en vakuutu siitä, että tilanne oli yksipuolinen. Romantiikkaan taipuvainen realisti minussa sanoo, että kyseessä saattoivat olla viime vuosina aika ajoin keskustelussa olleet feromonit. Silkasta biokemiasta ei kuitenkaan ollut kyse, koska kyseinen nuori nainen oli kaunis ja monin tavoin vallitsevien hyvännäköisyyden edellytysten mukainen.
Tällaisia siis sattuu. En pidä pelkkänä romanttisena hömpötyksenä sitä, että joskus, ani harvoin tapaa ihmisen, joka tuntuu tutulta, vaikka hänet on juuri tavannut. Jonkinlaisesta kokemuksesta tiedän, että kyllä ne vieraatkin piirteet aikanaan ilmenevät. Tiedän kuitenkin erään varttuneen pariskunnan, jonka molemmat puolet kertovat, että he tiesivät heti tavattuaan menevänsä naimisiin. Ja heissä todella on paljon samaa. Tottahan yhteiset vuosikymmenet tuovat yhteisiä ominaisuuksia, mutta näissä kahdessa tuota samaa on enemmän kuin monissa.
Elämä vain ei ole reilu. Toisiaan kohtaan vetoa tuntevat ajautuvat erilleen, toisilleen vieraiksi jäävät ajautuvat yhteen ja taistelevat vuodet ja vuosikymmenet lapsista, töistä ja asuntoveloista. Ja kuitenkin realisti minussa sanoo, että vaikka jokaisen persoonassa on pysyvät piirteensä, me silti myös kehitymme ja muutumme. Usein meillä varmaan olisi mahdollisuus kasvaa yhteen puolisomme kanssa, vaikka suhteen alku ei olisi kaikkein toimivin, kaunein ja romanttisin ollutkaan. Mahdollisuuskaan ei aina toteudu. Jonkun toisen hiljainen kaipaus jää ikuiseksi, tai ainakin vuosikymmenten mittaiseksi.
en mnäkään meinaa uskoa tätä :).Olen vaan niiin täpinöissäni. En osaa päättää, olisiko parempi ottaa lapset mukaan ja lähteä ihmisten ilmoille, vaikka sinne Heurekaan tai sinne lempipaikkaani, mistä 15v sitten kerroin pojalle, vai olla kotona ja odottaa, josko hän yrittää etsi äminut käsiinsä...
Jännittää! Ja tiedän, että petyn kyllä pahasti, joe enempää kuin tämä ei tapahdukaan. Tämä tuntuu unelta tämäkin.
Ei haittaa, vaikkei kukaan uskoisi, ei minulla ole tarvetta vakuutella, sillä tämä on minun elämääni :D .
ap
Olin töissä Heurekassa ja menin hissillä ylös huonojalkaisen työkaverini kanssa. Poika taas oli menossa käymään toimistokerroksessa pyörätuolilla sillä oli ollut hiljattain onnettomuudessa.
ap
Siellä on vain yksi kerros.
Ensin uskoin sua mutta en enää.
Et voinut nähdä arpea niin tarkkaan junan ikkunan läpi.
Sinänsä ihan ok unelmoida, mutta oikeasti ap ei voi tietää, näkikö saman miehen. Saati sitä, että tuo mies on hänestä millään tavalla kiinnostunut.
Kuulostaa enemmän päiväunelta, johon ap haluaa eskapistisesti paeta ankeaa arkeaan. Se on inhimillistä, mutta onko se järkevää hänen elämänsä kannalta, se on toinen juttu.
Hyvää joulua silti, ja valoa elämääsi, ap.
Näetkö hänestä ehkä useinkin unia, sitten tuo ei niin kummoinen sattuma olekaan? Paitsi on se uudestaan törmääminen kuitenkin ilman sovittua tapaamisesta aika suuri sattumus sekin. Mutta ethän sä voi tehdä mitään, siis yhtään mitään, jos et kerran edes hänen nimeä tiedä. Ei oikeastaan käy kateeksi tuo sun tilanne...