Lue keskustelun säännöt.
Onko kamalaa sanoa 7-vuotiaalle välillä, että antais mun olla rauhassa??
15.12.2012 |
Lapsi on saanut ruuan, on pelattu, juteltu, tehty läksyt, olen lukenut ja viettänyt aikaa hänen kans.
Nyt haluisin HETKEN, edes puoli tuntia töiden jälkeen olla ihan rauhassa, vaikka tässä koneella tai lukea kirjaa tai jotain. Ilman että koko ajan pitää johonkin kommentoida jotain, vastata kysymyksiin, sietää selässä ja sylissä roikkuvaa lasta, katsoa sitä ja tätä leikkiä.. ARGH.
Nyt käskin sen omaan huoneeseensa leikkimään tai piirtämään tai ihan mitä vain..En edes rumasti sanonut, mutta kärttyisästi.
Sanoin, että olen väsynyt ja haluan olla rauhassa.
Tippa silmässä tyttö meni..Ja nyt on huono omatunto ja paskaäitifiilis ja tämä oma rauha pilalla.
Voih. Miks pitää olla noin herkkä lapsi?vai oonko vaan lellinyt sen huomiolla pilalle?Ainoa lapsi on, ja isä asuu muualla.
Kommentit (10)
Jurot mammat kasvattavat uutta juroa ja umpimielistä sukupolvea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jurot mammat kasvattavat uutta juroa ja umpimielistä sukupolvea.
Olen kirjoittajan kanssa aivan eri mieltä - onhan se nyt syytä jo pienestä oppia ettei joka toivetta toteuteta eikä kukaan ole toiselle aina saatavilla.
Meillä 5- ja 8-vuotiaat ymmärtää oikein hyvin että äitikin tarvitsee välillä lepoaikaa. Ja osaavat vaatia sitä itsekin, molemmat haluaa välillä olla "ihan rauhassa". Ja hyvä niin :)
Kyllä voit sanoa, että tarvitset omaa rauhaa ja esim. seuraavan tunnin aikana ei saa häiritä, ellei ole joku tosi hätä käsissä.
Ensi kerralla sano se jo ennen kuin ärsyynnyt niin, ettet pysty sanomaan ystävällisesti.
Voitte myös jutella jonain hyvänä hetkenä siitä, miten kaikki ihmiset tarvitsevat välillä omaa rauhaa ja aikaa, tyttö itsekin. Lasten täytyy jossain vaiheessa oppia, etteivät muut ihmiset ole olemassa pelkästään hänen tarpeitaan varten. Edes äiti.
että äiti on nyt väsynyt ja mun pitää nyt hetken olla ihan rauhassa itsekseni hetken. Ei siinä ole mitään pahaa.
Kyllä meilläkin jo neljävuotias ymmärtää että äiti ei ole aina saatavilla.
Meillä lapsille on opetettu "vessarauha", "läksyrauha" ja "ruokarauha" käsitteet eli jos joku lapsista esim. syöö niin toisilla ei ole oikeutta mennä häiritsemään. Ja sama koskee vanhempiakin.
Lisäksi sanon kyllä lapsille tarvittaessa että nyt äidillä on väsy/pääkipeä ym. ja se tarkoittaa että menen esim. kamariin ja lapset eivät tule turhaan häiritsemään minua. Toki välillä tulevat kitisemään silloinkin mutta kun ystävällisesti muistuttaa että minulla on rauhallinen hetki nyt niin kunnioittavat sitä.
AP:n kannattanee opettaa lasta touhuilemaan enemmän itsekseenkin eikä aina tartte jonkun kokoaikaa kommentoida ja vastailla. Eli välillä ollaan oikeasti läsnä lapselle ja sitten taas touhuillaan omiaan erillään rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot ihan nätisti, että me on nyt tehty kaikkea mahdollista yhdessä ja nyt saat viihdyttäytyä hetken ihan itseksesi, koska nyt on mun vuoro olla ihan rauhassa ja tehdä omia juttujani. Sitten sanot onko ok, halaatte toisianne ja lähetät lapsen omiin juttuihinsa.
Kärttyisästi tulee sanottua varmaan sen takia, kun et tunne että sulla olisi oikeus olla rauhassa ja hermot menevät.
Ei se lapsi ole erityisen herkkä, sun pitää vaan opetella tohon että osaat lähettää sen leppoisasti pois, omiin touhuihinsa.
Ja että se saa myös tulla välillä kommentoimaan omia juttujaan ja osaat sanoa, juu, joo, hieno piirustus jne.
Mutta mulla on tätä omaa aikaa vielä ja
sulla sun omaa aikaa omassa huoneessa.
Puhutaan noista piirustuksista sitten myöhemmin ja paremmin.
Olen kyllä aina sanonut ihan rehellisesti lapsille, että äidin on nyt saatava olla hetki ihan hiljaa ja rauhassa.
Meillä on leikkihuone olkkarin vieressä, jonne lapset menevät nätisti leikkimään ja vaikka katsoaan piirrettyjä, kun minä luen kirjaa tai istun vaikka koneella. Samoin ruokarauha annetaan ihan kaikille tasapuolisesti: jos en ole itse vielä ehtinyt syömään aamupalaa ja lukemaan lehteä, sanon lapsille, että nyt äiti lukee tässä 15 min ihan itsekseen ja sitten tehdään jotain.
Jokainen ihminen tarvitsee rauhallisia hetkiä, toiset enemmän kuin toiset ja se on ihan normaalia elämää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
äiti tai isä tekee jotain tärkeää. Yleensä tottelee.
Mä olen potenut samasta asiasta sekä suunnatonta ärtymystä, että huonoa omatuntoa. Tytöllä (ekaluokkalainen) on oma huone, mutta raahaa kaikki piirustusvehkeet ym petshopit keittiönpöydälle, puhuu tauotta, viheltee, kyselee ja pyytää kommentteja piirustuksiinsa ja kirjoituksiina. Tai jos olen koneella, tulee ihan kiinni ja kommentoi kaikkea katsomaani, kyselee, vänkää itse koneelle jne. Ja totta tosiaan, kun istun vessassa, huudellaan oven takaa :) ja kyllä, mä pidän yleisesti tiukat rajat ja annan aikaa tytölle, mutta silti on iholla. Tää on kai joku ikävaihe, missä haluaa olla iso ja itsenäinen, mutta silti haluaa olla vielä pieni ja on huomionkipeä. eskarilainen pikkuveljensä leikkii ihan tyytyväisenä huoneessaan jos pyydän hetken rauhaa. Jaksuja, kai tää helpottaa sitten kun nysvää huoneessaan poikaystävänsä kanssa...:D
Mutta onneksi se vähenee, kun 11v. jo tulee kysymään, että saako olla rauhassa. Silloin ei hänen huoneeseen saa mennä.