Lue keskustelun säännöt.
Ajattelen joka toinen minuutti laihdutusta, kaloreita, ruokaa, vaakaa
04.12.2012 |
..tai vyötärön kadonneita senttejä.
Mä en puhu mistään muusta kuin laihduttamisesta, mies ei jaksa enää kuunnella mitä mä en saa syödä ja milloin mulla on herkkupäivä (toki on iloinen saavutuksistani) jne. Mulla on BMI edelleen yli 30, painoakin on tippunut jo yli 30 kg. Liityin Kiloklubiin kesän alussa ja siitä on tippunut 15kg. Käyn päivässä kiloklubissa n. 100 kertaa, tarkastamassa ruokapäiväkirjan ja foorumin, onko seuraamiini ketjuihin tullut vastauksia. Välillä hermostunkin jos joku ei käy yhtä tiiviisti päivittämässä tai ei ota niin todesta tätä painonpudotusta vaikka tiedän itse että mä otan liian todesta tän ja olen kateellinen niille jotka ottaa rennosti painonhallinnan.
Mä vaan odotan niin kärsimättömästi että saisin olla normaalipainoinen. :/ Enkä tiedä miksi en ole tätä aikaisemmin tehnyt, tätä painonpudotusta. Niin monta vuotta valui hukkaan lihavana. Koska ei tää laihdutus oikeesti ole kovin vaikeaa, pitkää pinnaa kyllä tarvitaan!
Joskus mietin mitä sitten tapahtuu kun olen tavoitepainossani. :/
Kommentit (4)
Ajattelen ruokia, kaloreita, painoa ihan tatusti joka päivä ja joka aterialla, mutta sallin silti lipsumista ja päiviä, jopa viikkoja jolloin kaikki ei sujukaan. Vältän puhumasta ajatuksistani, koska tämä on oma projektini ja kiinnostaa eniten minua.
Olen laihtunut 25kg, niistä on tällä hetkellä tullut takaisin +4g, mutta tiedän palaavani taas matalampiin lukemiin. Yritän nyt pitää painon näissä lukemissa vuodenvaihteen yli ja jatkaa sitten laihista ensi vuoden. Jäljellä on nyt tasan 20kg, jotta olisin normaalipainoinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin pelkäsin joskus, että mitä sitten, kun olen tavoitepainossani. En saakaan enää laihduttaa vaan joudun alkaa syömään. No, nyt kun olisi enää muutama kilo jäljellä ihannepainoon (normaalipainoinen olen jo), ei paino putoakaan enää millään. Samassa lukemasaa pysynyt monta kuukautta ja heti, jos yritän vähentää syömisiäni, pian iskee kauhea ahmimisen tarve. Että älä huoli, eiköhän luonto pidä huolen, ettet kuihdu kuiviin (vaikka tapahtuuhan sitäkin).
Mäkin pelkäsin joskus, että mitä sitten, kun olen tavoitepainossani. En saakaan enää laihduttaa vaan joudun alkaa syömään. No, nyt kun olisi enää muutama kilo jäljellä ihannepainoon (normaalipainoinen olen jo), ei paino putoakaan enää millään. Samassa lukemasaa pysynyt monta kuukautta ja heti, jos yritän vähentää syömisiäni, pian iskee kauhea ahmimisen tarve. Että älä huoli, eiköhän luonto pidä huolen, ettet kuihdu kuiviin (vaikka tapahtuuhan sitäkin).
toi kuulostaa, tunnetko suurta morkkista jos vähänkin lipsut?
Ilman tuollaista tahtoa ja motivaatiota tulosta ei synny, eli sikäli olet oikealla tiellä! Höllää kuitenkin vähän!