Lue keskustelun säännöt.
Allekirjoittaisitteko adressin. Erityisesti lasten käyttämältä insuliinilta loppuu erityiskorvaus.
13.12.2012 |
Hintalautakunta on tehnyt päätöksen, että Levemir-insuliinia ei korvata enää lainkaan. Vastaavaa laatua ei markkinoilla ole, ja Levemir on monelle lapselle ainoa keino välttää yölliset matalat sokerit. Tuote on kallis, eikä läheskään kaikilla ole mitään mahdollisuutta kustantaa sitä itse. Kiitos.
http://www.adressit.com/levemir
Kommentit (104)
Paljonko toi lääke maksaa ilman kelakorvausta?
Mun annoksilla kustantaa noi 100 euroa kuussa. Ja nyt huomautan, että ilman tätä lääkettä kuolen parissa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkefirmahan tämän ongelman on aiheuttanut sairaalla hinnoittelupolittikalla. Yhteiskunta ja veronmaksajat on panttivankeina.
sen takia, jotta kun lääkkeitä sairauteen tarvitsee, ne voi saada kohtuuhintaan. Nyt siis maksetaan kuiten, mutta vastinetta rahalle ei saa. Toivon kaikille täällä veronmaksajina huudelleille vakavaa sairautta, joissakin lääkkeen hinta kuukaudessa voi olla jopa tuhansia euroja. Toivottavasti joudutte itse maksamaan ne.
Tsemppiä diabeetikoille!
terveisin epilepsialapsen äiti, joka luultavasti joutuu jossain vaiheessa saman tilanteen eteen kanssanne tätä menoa Suomessa.
Lääkefirmahan tämän ongelman on aiheuttanut sairaalla hinnoittelupolittikalla. Yhteiskunta ja veronmaksajat on panttivankeina.
Suomessa on Euroopan halvimmasta päästä lääkkeiden tukkuhinnat. Suomessa monopoliasemassa ovat apteekit joilla on aikamoiset katteet sekä tukkuliikkeet jotka nostavat lääkkeiden ulosmyyntihintaa.
Suomeen on myös kallista pakata lääkkeet ja suomenkieliset pakkaussetelit ja pahvit. Kuljetuskustannukset ovat myös Eurooppalaisittain kalliit.
Novo tuskin yrittää pitää Suomessa kallista hintaa koska Suomi on niin pieni markkina. Päinvastoin uskon että Novon hintaputken alaraja on tullut vastaan. Suomessa astuu 1.2 voimaan pakollinen lääkkeiden hinnanlasku -5% joka entisestään laskee Suomen jo matalaa tukkuhintatasoa ja jos Hila on yrittänyt tuplahinannlaskua niin näin voi käydä.
Riippuu tietysti insuliinitarpeesta. Jollakulla tuo mainittu 100 euroa kuukaudessa ja toisella esimerkiksi 200 euroa.
Ok säästetään muutama euro kuukaudessa. Kiistahan yhdestä prosentista jonka lääke liian kallis. Saadaan tilalle hurja määrä lisätarvetta lääkärissäkäynneille insuliininvaihdon vuoksi. Jo se maksaa kunnille ihan kivasti. Sitten osalla vaivat lisääntyvät ja pahimmillaan sairaalaan un pelkät lääkärissä käynnit eivät enää riitä. No se onkin ilmaista. Vähitellen näille kertyy lisäsairauksia joiden hoito vasta kalliiksi tuleekin. Ja tietenkään nämä henkilöt eivät kykene olla työelämässä mutta se on niin ihanan halpaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle joka kirjoitit seuraavan otsikon: Jokaisella on varaa maksaa vaivaiset 100 euroa omasta kukkarosta!
Jos kuvittelet, että diabeetikolla ei pakollisten lääkkeiden lisäksi ole muita menoeriä, olet kovin lapsekkaan ajattelun tasolla. Nytkään tuo 100 euroa ei riitä mitenkään kattamaan niitä ylimääräisiä kuluja kuukaudessa, joita tämä sairaus aiheuttaa. Karkeasti sanottuna minulla kuluu 150-200 euroa kuukaudessa erilaisiin poliklinikkamaksuihin (ei tietenkään ole joka kuukausi, mutta usein kuitenkin), matkakuluihin lääkäri- ja laboratoriokäynteihin, ensiapuruuan hankintaan (kyllä, diabeetikolle ruokakin on päivittäin lääkkeenä), erilaisten ihonhoitotuotteiden hankintaan koska olen erittäin herkkähoinen ja diabeetikolla iho on koetuksella (puhdistusaineet, erilaiset rasvat, tietynlaiset pesunesteet enkä missään nimessä oleta että nämä kustannettaisiin minulle verorahoista), silmälasien tavallista useammin uusimistarve, kenkien tukipohjalliset jne.
Jos tähän lisätään omakustanne-Levemirinsuliini, jota minulla kuluu kuukaudessa 200 euron edestä, nousisivat kuukausikustannukseni noin 400 euroon. Vuodessa se tekee 4800 euroa, se on minun 2,5 kuukauden käteen jäävä palkkani. Nyt selviän "vain" puolella tästä. Ja kuitenkin samalla kannan korteni yhteiskunnan kekoon maksamalla veroja yhtä lailla kuin muutkin kykenemällä täysiaikaiseen palkkatyöhön. Lisäksi minulla kaksi lasta elätettävänäni. Sydämeni itkee jo nyt verta, jos lapseni ovat ensimmäisiä kärsijöitä minun sairauskuluissani, se näkyy ensimmäiseksi heidän harrastuksissaan ja esim. vaatteissaan.
Maksan myös jatkuvasti hyväntekeväisyyteen diabetestyön hyväksi, jotta kehittyneempiä hoitomuotoja keksittäisiin. Turhaan olen siis maksanut, koska en kuitenkaan pysty ilmeisesti jatkossa hyödyntämään näitä tutkimustuloksia. Köyhän on vaarallistai sairastaa.
Tosiasia on, etten käytännössä kykene kustantamaan itse Levemir-insuliiniani, muut sairauden aiheuttamat menot vievät jo ison loven palkastani. Tyydyn siis pakon edessä hitaaseen rappeutumiseen ja alistun minulle sopimattomiin insuliineihin (olen jo niitä kokeillut ja ne vievät minulta työkyvyn ja elämänlaadun) ja samalla heittäydyn yhteiskunnan, eli teidän veronmaksajien, elätettäväksi ja erityissairaanhoidon jokaviikkoiseksi asiakkaaksi kera ambulanssikyytien. Turha ainakaan kuvitella, että verot tällä tavalla kevenisivät.
Levemir-insuliini on tehnyt minusta uudelleen työkykyisen ja pystyn elämään lähes normaalia elämää yli 30 sairastamisvuodenkin jälkeen. Levemir oli minun pelastukseni. Korostan OLI.
Sinulle joka kirjoitit seuraavan otsikon: Jokaisella on varaa maksaa vaivaiset 100 euroa omasta kukkarosta!
Jos kuvittelet, että diabeetikolla ei pakollisten lääkkeiden lisäksi ole muita menoeriä, olet kovin lapsekkaan ajattelun tasolla. Nytkään tuo 100 euroa ei riitä mitenkään kattamaan niitä ylimääräisiä kuluja kuukaudessa, joita tämä sairaus aiheuttaa. Karkeasti sanottuna minulla kuluu 150-200 euroa kuukaudessa erilaisiin poliklinikkamaksuihin (ei tietenkään ole joka kuukausi, mutta usein kuitenkin), matkakuluihin lääkäri- ja laboratoriokäynteihin, ensiapuruuan hankintaan (kyllä, diabeetikolle ruokakin on päivittäin lääkkeenä), erilaisten ihonhoitotuotteiden hankintaan koska olen erittäin herkkähoinen ja diabeetikolla iho on koetuksella (puhdistusaineet, erilaiset rasvat, tietynlaiset pesunesteet enkä missään nimessä oleta että nämä kustannettaisiin minulle verorahoista), silmälasien tavallista useammin uusimistarve, kenkien tukipohjalliset jne.
Jos tähän lisätään omakustanne-Levemirinsuliini, jota minulla kuluu kuukaudessa 200 euron edestä, nousisivat kuukausikustannukseni noin 400 euroon. Vuodessa se tekee 4800 euroa, se on minun 2,5 kuukauden käteen jäävä palkkani. Nyt selviän "vain" puolella tästä. Ja kuitenkin samalla kannan korteni yhteiskunnan kekoon maksamalla veroja yhtä lailla kuin muutkin kykenemällä täysiaikaiseen palkkatyöhön. Lisäksi minulla kaksi lasta elätettävänäni. Sydämeni itkee jo nyt verta, jos lapseni ovat ensimmäisiä kärsijöitä minun sairauskuluissani, se näkyy ensimmäiseksi heidän harrastuksissaan ja esim. vaatteissaan.
Maksan myös jatkuvasti hyväntekeväisyyteen diabetestyön hyväksi, jotta kehittyneempiä hoitomuotoja keksittäisiin. Turhaan olen siis maksanut, koska en kuitenkaan pysty ilmeisesti jatkossa hyödyntämään näitä tutkimustuloksia. Köyhän on vaarallistai sairastaa.
Tosiasia on, etten käytännössä kykene kustantamaan itse Levemir-insuliiniani, muut sairauden aiheuttamat menot vievät jo ison loven palkastani. Tyydyn siis pakon edessä hitaaseen rappeutumiseen ja alistun minulle sopimattomiin insuliineihin (olen jo niitä kokeillut ja ne vievät minulta työkyvyn ja elämänlaadun) ja samalla heittäydyn yhteiskunnan, eli teidän veronmaksajien, elätettäväksi ja erityissairaanhoidon jokaviikkoiseksi asiakkaaksi kera ambulanssikyytien. Turha ainakaan kuvitella, että verot tällä tavalla kevenisivät.
Levemir-insuliini on tehnyt minusta uudelleen työkykyisen ja pystyn elämään lähes normaalia elämää yli 30 sairastamisvuodenkin jälkeen. Levemir oli minun pelastukseni. Korostan OLI.
korvausta matkakuluista? Oletko hakenut? Polimaksuille on katto vuodessa, sulle tulee täyteen aika nopeasti tuolla tahdilla, muutamassa kuukaudessa? Oletko kysynyt sarjakorttia jos käyt polilla noin usein? Oletko hakenut Kelasta hoitotukea, noin isoilla kustannuksilla voisit olla siihen oikeutettu?
t. yksi joka maksaa lapsensa sairaudesta paljon mutta ei valita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
korvausta matkakuluista? Oletko hakenut? Polimaksuille on katto vuodessa, sulle tulee täyteen aika nopeasti tuolla tahdilla, muutamassa kuukaudessa? Oletko kysynyt sarjakorttia jos käyt polilla noin usein? Oletko hakenut Kelasta hoitotukea, noin isoilla kustannuksilla voisit olla siihen oikeutettu?
t. yksi joka maksaa lapsensa sairaudesta paljon mutta ei valita
En minäkään ennen ole valittanut. Mutta nyt halusin avata asiaa tuntemattomien tietämystä siitä, ettei ne lääkeet ole ainoat joista koituu kuluja.
Käyn eri poleilla maks. kerran kuussa eli ei sillä vielä maksukatto täyty, maksutkatto on vajaa 700 euroa muistaakseni. Polikäyntikulut ovat siis vain pieni osa kuukausikuluistani, joita tämä sairaus aiheuttaa. Tuota matkakorvausasiaa en ole ymmärtänyt edes selvittää, kiitos siis vinkistä!
Kelasta en saa nykyisin mitään koska olen palkkatyössä oleva aikuinen joka kykenee kustantamaan sairaudestaan aiheutuvat kulut itsekin...jos olisin työtön tai esim. osa-aikatyössä, asia olisi eri. Nyt olen onnekseni vakityössä, tosin suht pienipalkkaisessa. Mutta en valita. Elän täyttä elämää Levemirin kanssa. Toivottavasti se jatkuu ensi kesäkuun jälkeenkin.
Lasten sairaskuluihin onkin kai mahdollista saada Kelasta tukea. Ja hyvä niin! Diabeetikkolasten vanhemmat ovat kovilla ja ansaitsevat edes pienen tuen, jotta arki olisi siedettävää. Näin on toki muidenkin pitkäaikaissairaiden lasten vanhempien kohdalla.
t. yksi joka maksaa lapsensa sairaudesta paljon mutta ei valita
Eikä kukaan muukaan saa valittaa epäkohdista? Aika erikoista. Luultavasti olet hyvin toimeen tuleva ja kuitenkin melko katkera, kun jaksat täällä kuitenkin mainita ilmeisesti useammassakin viestissä lapsesi sairaudesta ja sen kustannuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja todennäköisesti siinä tullaan onnistumaankin. Ei ole mitään järkeä, että lääkefirma voi sanella tropilleen millaisen hinnan tahansa, ja verovaroista sitten kiltisti firmalle maksetaan.
Insuliinit ovat aina erityiskorvattavia ja aina elintärkeitä, joten lääkefirman on helppo asettaa ihan posketon hinta. Asiakas (yhteiskunta) maksaa varmasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulle joka kirjoitit seuraavan otsikon: Jokaisella on varaa maksaa vaivaiset 100 euroa omasta kukkarosta!
Jos kuvittelet, että diabeetikolla ei pakollisten lääkkeiden lisäksi ole muita menoeriä, olet kovin lapsekkaan ajattelun tasolla. Nytkään tuo 100 euroa ei riitä mitenkään kattamaan niitä ylimääräisiä kuluja kuukaudessa, joita tämä sairaus aiheuttaa. Karkeasti sanottuna minulla kuluu 150-200 euroa kuukaudessa erilaisiin poliklinikkamaksuihin (ei tietenkään ole joka kuukausi, mutta usein kuitenkin), matkakuluihin lääkäri- ja laboratoriokäynteihin, ensiapuruuan hankintaan (kyllä, diabeetikolle ruokakin on päivittäin lääkkeenä), erilaisten ihonhoitotuotteiden hankintaan koska olen erittäin herkkähoinen ja diabeetikolla iho on koetuksella (puhdistusaineet, erilaiset rasvat, tietynlaiset pesunesteet enkä missään nimessä oleta että nämä kustannettaisiin minulle verorahoista), silmälasien tavallista useammin uusimistarve, kenkien tukipohjalliset jne.
Jos tähän lisätään omakustanne-Levemirinsuliini, jota minulla kuluu kuukaudessa 200 euron edestä, nousisivat kuukausikustannukseni noin 400 euroon. Vuodessa se tekee 4800 euroa, se on minun 2,5 kuukauden käteen jäävä palkkani. Nyt selviän "vain" puolella tästä. Ja kuitenkin samalla kannan korteni yhteiskunnan kekoon maksamalla veroja yhtä lailla kuin muutkin kykenemällä täysiaikaiseen palkkatyöhön. Lisäksi minulla kaksi lasta elätettävänäni. Sydämeni itkee jo nyt verta, jos lapseni ovat ensimmäisiä kärsijöitä minun sairauskuluissani, se näkyy ensimmäiseksi heidän harrastuksissaan ja esim. vaatteissaan.
Maksan myös jatkuvasti hyväntekeväisyyteen diabetestyön hyväksi, jotta kehittyneempiä hoitomuotoja keksittäisiin. Turhaan olen siis maksanut, koska en kuitenkaan pysty ilmeisesti jatkossa hyödyntämään näitä tutkimustuloksia. Köyhän on vaarallistai sairastaa.
Tosiasia on, etten käytännössä kykene kustantamaan itse Levemir-insuliiniani, muut sairauden aiheuttamat menot vievät jo ison loven palkastani. Tyydyn siis pakon edessä hitaaseen rappeutumiseen ja alistun minulle sopimattomiin insuliineihin (olen jo niitä kokeillut ja ne vievät minulta työkyvyn ja elämänlaadun) ja samalla heittäydyn yhteiskunnan, eli teidän veronmaksajien, elätettäväksi ja erityissairaanhoidon jokaviikkoiseksi asiakkaaksi kera ambulanssikyytien. Turha ainakaan kuvitella, että verot tällä tavalla kevenisivät.
Levemir-insuliini on tehnyt minusta uudelleen työkykyisen ja pystyn elämään lähes normaalia elämää yli 30 sairastamisvuodenkin jälkeen. Levemir oli minun pelastukseni. Korostan OLI.
Olen kyllä harkinnut insuliinipumppua, ainakaan toistaiseksi en sitä kuitenkaan saa. Pumppuhoito on käyttökustannuksiltaan kaikista kallein hoitomuoto ja koska olen saanut tasapainoni oikein hyväksi Levemirin kanssa, ei minun koeta tarvitsevan pumppua. Enkä itsekään koe tarvitsevani, jos saan käyttää Levemiriä. Mutta jos joudun pakon sanelemana siirtymään Lantukseen tai Protaphaneen, kokemuksesta tiedän, että hoitotasapainoni romahtaa täysin. Ehkä sitten pääsisin pumppujonoonkin. Harmi vain, että siihen vaaditaan ensin toisen toimivan hoitomuodon lakkauttaminen ja näyttö siitä, että hoitotasapaino ja asiakkaan kunto romahtaa ennen kuin jonoon kenties pääsee. Varmaahan pumppujonoon pääseminen ei vielä silloinkaan ole.
Joka tapauksessa melko kalliita nämä ihmiskokeet, sekä yhteiskunnalle että yksittäiselle ihmiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyseistä merkkiä vaan myös aikuiset! mieheni käyttää levemiriä ja ja ei voi sanoa muuta kuin että stressaa. meillä maksaisi yksi isompi satsi n. 400e ehkä 1 2-3kk en ole niin varma. te jotka ette allekirjoita tai tiedä asiasta paskaakaan niin miksi tulette sanomaan että enpäs kirjoita. miltä teistä tuntuisi jos puolisonne tai lapsenne elin tärkeä lääke maksasi näin paljon ja huononpaan lääkkeeseen vaihtaessaan elinikä saattaa laskea huomattavasti ja elintaso laskea sekä diapeetikolla kuin läheisillä. te "en allekirjoita" ette ole varmasti koskaan joutuneet pelätä läheistenne puolesta. merkin vaihto tietää valvottuja öitä ainakin minulle kun vahdin ettei mies mene esim. shokkiin huonon sokeritasapainon takia jonka merkin vaihto aiheuttaa. ei ole ihmisiä empatialla tai järjellä pilattu.
ettei kukaan meistä tekisi minkäänlaista aloitusta diabeteksesta tällä palstalla. Tulee aina niin paha mieli ihmisten pahansuopuudesta.
Teidät on taas huomioitu tämän ketjun ansiosta muuallakin ja maine kasvanut idiootteina ja hirviöinä taas pikkuisen. Ei siis mennyt av-mammojen tämäkään päivä hukkaan.
miten huono yleissivistys ihmisillä on ja miten kaksi täysin eri tautia niputetaan surutta yhteen.
Eikä tämä ole juuri oikea paikka valistaa, kun täällä lymyävät ne kaikkein tylsämielisimmät mutta onnekkaat, jotka eivät ole omaa tai lapsensa 1-diabetesta koskaan joutuneet kokemaan.
Täällä suurin huoli mammoilla on lapsilisän maksupäivät että pääsee vähän shoppaamaan. Samassa hengenvedossa vähävaraisten d1-perheiden käsketään ostaa insuliinit lapsilisillä.
Vaikea uskoa etteivät muut lääkkeet käy ja asiantuntijat tällä päätöksellä aikoisivat tappaa ihmisiä.
Jaksamista kaikille taudin kanssa eläville :)
Kaikkea ei voi kustantaa verorahoilla.