Supersosiaalisesta lapsesta on yhtäkkiä muuttunut ujo ja arka, mistä voi johtua?
En ymmärrä mistä on kyse! Lapsi on ollut pienestä pitäen todella, jopa vähän liiankin sosiaalinen. Jutteli mm. kaupassa, bussipysäkillä, oikeastaan missä vain vieraille ihmisille, hakeutui ihmisten luo ja vieraat tilanteet, paikat ja ihmiset ei koskaan ollut mikään ongelma. Oikeastaan lapsen yltiösosiaalisuus oli välillä ongelma, kun jotkut ihmiset kiusaantui vieraan lapsen jutustelusta ja häntä piti välillä toppuutella.
Nyt puolen vuoden sisällä on tapahtunut jotain, lapsesta on muuttunut jopa arka ja ujo. Lapsi on pian 9v täyttävä 2.luokkalainen. Hän aloitti uuden harrastuksen, ei meinannut uskaltaa kertoa valmentajille omaa nimeään ja minun piti olla paikalla useammissa harjoituksissa ennenkuin lapsi uskalsi mennä yksin sinne, sanoi ettei halua pitää synttärikutsuja kotona, koska jännittää ja ujostuttaa (omat kaverit!?), jos meille tulee vieraita, niin käy vain moikkaamassa ja muuten linnoittautuu omaan huoneeseensa. Ennen oli paljon kavereita, nykyään leikkii ulkona melkein aina yksin, sanoo ettei halua soittaa, eikä hakea ketään.
Olen todella huolissani, pelkään, että tytölle on käynyt jotain mistä en tiedä, koska muutos on noin raju, aivan äärilaidasta toiseen! Koulussa kuitenkin menee hyvin ja joskus kun kaverit käy meillä, niin ihan sovussa leikkii.
Mistä tämä voi johtua? Ja ennen kaikkea mitä ihmettä voin tehdä asialle? Auttakaa! :(
Kommentit (7)
mt-ongelmia, alkoholsmia tms? Jos ei, niin vahvasti veikkaan, että häntä kiusataan.
Minkä ikäinen on?
Tuli vaan mieleen, että entä jos hän oli Artun kaveri? Tietää jotain Artun katoamisesta, ja sen takia on muuttunut kummallisesti?
Minkä ikäinen on?
Tuli vaan mieleen, että entä jos hän oli Artun kaveri? Tietää jotain Artun katoamisesta, ja sen takia on muuttunut kummallisesti?
Alkaa itsekriittisyyden vaihe. Alkaa huomaamaan vikoja itsessään. Häpeän tunne tulee.
Itselle kävi juurikin noin n. 8-9 vuotiaana ja minua ei kiusattu. Se tasaantuu kyllä siitä pikku hiljaa.
Mikään kotioloissa ei ole mitenkään radikaalisti muuttunut. Minäkin mietin kiusaamista, mutta lapsi lähtee kyllä aina ihan mielellään kouluun ja opettajan mukaan hyvin sujuu. Muutenkin lapsi on iloinen ja reipas muuten, mutta nuo sosiaaliset tilanteet aiheuttaa ongelmia. :(
Ap
huomannut, ettei se yltiösosiaalisuus ole hyvästä ja nyt sitten kriittisesti toimii toisin kuin ennen.
On varmasti siis käynyt jotain negaa ja nyt tiedostaa, ettei kannatta olla niin yltiösosiaalinen. Oletettavasti ajan kanssa taas vähän muuttuu takas rohkeamaan suuntaan.
Kannattaa jutella kyllä asiasta, voihan olla sitten jokin muu syy, jos kerran kiusaamista ei ole.
Vai että palmface :DD se on facepalm!