Lue keskustelun säännöt.
Osaisiko joku selittää, miksi lapsenlapselleni ei saa pukea vaaleanpunaista?
31.12.2012 |
Olen siis tuore mummi. Pojantytär on viisikuinen. Lapsen äiti ilmoitti heti vauvan synnyttyä, että vaaleanpunaisia vaatteita ei sitten hänen lapselleen pueta.
Vauva on aina harmaissa tai beigenvärisissä vaatteissa, ei edes keltaista tai vihreää ym. Totaalikielto meille omaisille on annettu tosin vain punaisen eri sävyille.
Mitään selitystä miniä ei antanut, paitsi ymmärsin jotenkin rivien välistä, että ei halua, että lapsi leimataan vaatteiden värin perusteella tytöksi.
Onko tällainen nykyisin tavallista? Miksei lasta saisi tietää tytöksi? Luin jostain, että Ruotsissa eivät lapset snää leiki ns. tyttöjen ja poikien leikkejä, jopa lasten nimetkin pitäisi olla sukupuolineutraaleja.
Olen aivan ulalla, ja miniä on niin hiljainen, että en viitsi alkaa häneltä tiukkaamaan syitä sen tarkemmin. Eikä se minulle kuulukaan, mutta olisi kiva kuulla muiden äitien kommentteja. :)
Kommentit (61)
tai sitten pitävät v.punaista junttina.
Lapseni kummitäti on saanut hyvin lobatttua omillekin lapsilleen sekä miehelleen, että v.punainen on niin junttia kuin voi olla missä tahansa esineessä tai vaatteessa.
Heillä ei taida olla edes p-reikä vaaleanpunainen.
Piruuttani puin tyttöni kiireestä kantapäähän pinkkiin kun käytiin heillä kylässä. Saivat sitten koko sakki kakoa kulman takana:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja mitä se sinulle kuuluu? vauvalle on ihan sama mitä väriä sillä on päällä kunhan on lämmin eikä kiristä.
ohjata lapsen mieltymyksiä sukupuolen mukaan sillä, että hänelle aletaan jo pienestä ujuttaa esim. sukupuolensa stereotypian mukaisia leluja, vaatevärejä jne. Tämä ei tarkoita, ettei lasta saisi tunnistaa oman sukupuolensa edustajaksi, vaan enemmänkin sitä että lapsi itse saisi sitten ihan aidosti ilman "aivopesua" valita mistä tykkää.
Meillä harrastetaan jossain määrin tuollaista ideologiaa, mutta ei mitenkään kovin määrätietoisesti. Pääsyy miksi meiltä ei ole lapsilta löytynyt vaaleanpunaisia ja -sinisiä vaatteita on että en itse pidä pastelliväreistä. Mutta kyllä minä oikeastaan vähän vierastankin semmoista että kovin korostetusti tytöstä vaikka puettaisiin "pikkuprinsessaa".
Enemmän kuin pukeutumisessa meillä sukupuolineutraalius toteutuu leluissa ja leikeissä, varomme aika tarkkaan itse ohjaamasta esim. tyttöä nukkien ja poikaa autojen pariin. Jos he itse silti valitsevat perinteiset leikit ja roolit, se on tottakai täysin ok, mutta emme halua itse olla ohjaamassa niihin vaan lapsi saa omien taipumusten mukaan valita.
ihan siksi että vihaan vaaleanpunaista, vissiin siksi että minut on siihen lapsena puettu.
Jos vanhemmat ei halua kaikille lapsen sukupuolta vaatteilla toitottaa, niin miksi heidän pitäisi?
Meilläkin vauvana oli paljon ruskeaa, ja vaaleansinistä, koska itse niistä tykkään.
poikaani ei voisi vähempää kiinnostaa vaatteiden värit. Hänelle on varmaan täysin samantekevää, mitä vauvalla on päällään. En viitsi ottaa asiaa puheeksi hänen kanssaan, koska hän todennäköisesti kysyisi asiaa vaimoltaan ja minä saisin ikävän anopin maineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen syy taisi olla aika pinnallinen, sillä en vain tykännyt vaaleanpunaisesta. Ja toinen tosiaan kun itse on elänyt tytön elämän ja välillä ärsyttänyt että sukupuolen vuoksi pitää olla tietynlainen, niin ei halua omaa tyttöään "ulkoaodotettuun" muottiin. Siinä miten tyttöjä ja poikia kohdellaan on todella eroa. Olisi ihana kun lapsi saisi kasvaa omana "minänään" eikä vain sukupuolensa edustajana.
Itse olen myös 70-luvun lapsi, jolloin muoti oli sukupuolineutraalia ja murrettuja värejä. Housuja käytti sekä tytöt että pojat. Se on voinut myös muokata käsitystä lasten pukemisesta käytännöllisiin ja sukupuolesta riippumattomiin vaatteisiin.
Mutta toisaalta omat lapseni olen pukenut väreihin, kirkkaisiinkin. Ja kun lapset ovat kasvaneet ja itse kertoneet mitä haluavat pukea, niin se vaaleanpunainenkin tuli sallituksi ja kaikki prinsessahömpötykset. Jotenkin sitä turtuu ajan myötä tuohon tyttöjen maailmaan ja ei pidä sitä enää niin leimaavana.
En silti halua korostaa tytöilleni ulkonäkökeskeistä ja tietyn ulkoisen muotin odotusarvon mukaista maailmaa. Haluan että tytöilläni on jotain muuta kuin että näyttävät "nätiltä". En halua kasvattaa heistä pikku "prinsessoja", vaan päättäväisiä ja toimeliaita tyttöjä. En kaipaa maailmaan mitään ulkoista sukupuolia erottelevaa koodia, kuten nämä värikoodit.
ei oman lapsen vaatevalintoihin sen kummempia syitä tarvita, niin kauan kuin lapsi itsee alkaa tahtoa tietynlaisia vaatteita, niiden värit ovat lähinnä vanhempien iloksi. Ennen vauvan syntymää ostetut ja äitiyspakkauksen vauvanvaatteet yleensäkin ovat neutraalin värisiä.
Mutta miksi sinulle olisi niin tärkeää että vauva näyttää tytöltä eikä vaan vauvalta? Olisko hirveää jos joku vaikka luulisi pojaksi? Kyllä nättejä vaatteita löytyy monessa muussakin värissä kuin vaaleanpunaisessa. Meidän tyttökään ei enää sitä halua, kun on jo "iso tyttö", koululainen siis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja syy oli se että minulle se tuo mielleyhtymän porsaaseen
itselläni on tosiaan neljä poikaa, enkä ole koskaan pitänyt sinisestä väristä. Puin heitä eri väreihin, paljon punaiseenkin, lapsena.
Tuo on hyvä pointti, ettei tykkää pinkistä, en minäkään. Mutta kun vauvan vaatteet ovat vain beigesävyisiä ja harmaita. Oranssi, keltainen, vihreä, edes ruskea tai valkoinen olisi kivan näköinen. Vauva on jotenkin ankean näköinen värittömänä!
Mutta kiva kuulla, että noin ajattelevia on muitakin.
Omat poikani myös leikkivät aikoinaan nukeilla ja nalleilla siinä missä autoillakin. Ei heitä tarvinnut erikseen mihinkään ohjailla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen syy taisi olla aika pinnallinen, sillä en vain tykännyt vaaleanpunaisesta. Ja toinen tosiaan kun itse on elänyt tytön elämän ja välillä ärsyttänyt että sukupuolen vuoksi pitää olla tietynlainen, niin ei halua omaa tyttöään "ulkoaodotettuun" muottiin. Siinä miten tyttöjä ja poikia kohdellaan on todella eroa. Olisi ihana kun lapsi saisi kasvaa omana "minänään" eikä vain sukupuolensa edustajana. Itse olen myös 70-luvun lapsi, jolloin muoti oli sukupuolineutraalia ja murrettuja värejä. Housuja käytti sekä tytöt että pojat. Se on voinut myös muokata käsitystä lasten pukemisesta käytännöllisiin ja sukupuolesta riippumattomiin vaatteisiin. Mutta toisaalta omat lapseni olen pukenut väreihin, kirkkaisiinkin. Ja kun lapset ovat kasvaneet ja itse kertoneet mitä haluavat pukea, niin se vaaleanpunainenkin tuli sallituksi ja kaikki prinsessahömpötykset. Jotenkin sitä turtuu ajan myötä tuohon tyttöjen maailmaan ja ei pidä sitä enää niin leimaavana. En silti halua korostaa tytöilleni ulkonäkökeskeistä ja tietyn ulkoisen muotin odotusarvon mukaista maailmaa. Haluan että tytöilläni on jotain muuta kuin että näyttävät "nätiltä". En halua kasvattaa heistä pikku "prinsessoja", vaan päättäväisiä ja toimeliaita tyttöjä. En kaipaa maailmaan mitään ulkoista sukupuolia erottelevaa koodia, kuten nämä värikoodit.
Päättäväinen tyttö tekee mitä haluaa kasvaessaan.
Minun pikku prinsessastani kasvoi 7v koululainen, joka luuhaa veljen ylisuurissa huppareissa harmaat collarit maata viistäen, yo yo..aikansa kutakin.
Pienempänäkin juoksi poikien kanssa pitkin pusikoita vaikka olikin tyttömäinen
mekko päällä.
Olen 70-luvun alkupuolella syntynyt, äitini tykkäsi pukea meitä kauniisiin vaatteisiin eikä luojan kiitos meillä pahemmin nähty ruskeita tai sinapinvärisiä traktoripaitoja. En pidä niistä vieläkään..yäks.
Makuja on monenlaisia.
Vaateasiaa en ymmärrä, mutta tuo lelupuoli jurppii. Vieläkin kismittää ne legot, joita en tyttönä saanut. Oma likka saa leikkiä justiinsa millä haluaa, hienosti barbit ja turtlesit leikkivät sovusssa likan leikeissä:)
Taustalla se, etten halua, että aletaan kaikista jutuista, mitä lapsi tekee sanoa, että "toi on niin poika". Haluan lapsieni päättävän itse mikä heitä kiinnostaa, ei niin, että sukulaiset "päättävät", että tämä nyt on meidä suvun prinsessa. Esikoiseni(poika) puin hyvin sukupuolineuraalisti ja leluja on ollut tarjolla "kaikenlaisia". Hän on kuitenkin vahvasti suuntautunut poikien jutttuihin, eli autoihin ja traktoreihin ja tämä on minulle ihan täysin ok, nyt, kun tiedän hänen itse valinneen ne. Hänessä on paljon muitakin puolia, kuin tuo, mutta ei siitä sen enempää. Taustalla siis halu antaa lapselle omaa tilaa. Toinen lapseni on vasta pieni ja hänen kohdallaan toimin pukemisen suhteen eri tavalla (no, kartan sellaista pinkkiin hukuttamista ihan edelleen, mutta mekkoa ja muut hörsöä on kyllä muuten vaikka kuinka. Lelut hän saa valita kuin isoveljensäkin, tarjolla on monenlaista. Tulen jatkossakin puuttumaan, jos joku tulee sanomaan, että "pojat ei itke" ja "toi on kyllä niin tyttökäytöstä", kunnes lapset ovat "ihmisiä". Tämä ei tarkoita, että lapset saisivat valita "kaikkea" (ruokavalio, käytös, päivärytmi), vaan nimenomaan haluan tukea löytämään omat AIDOT kiinnostuksenkohteet ja iloita niistä lapsen kanssa, enkä tuputtaa omia stereotypioitani. Minulle on siis ihan ok kaikki Hello kitty sun muut asiat sitten, kun lapsi itse oma-aloitteisesti haluaa niitä, vaikka nyt vältän ruton lailla. Kaverini on tehnyt tytöistään prinsessaa syntymästä asti, mikään traktorikiinnostus ei siellä saa hyväksyntää, vaan Barbia pitää olla. En voisi enemmän olla eri linjoilla...Lapsi kuitenkin hakee sitä oman vanhemman hyväksyntää itsensäkin kustannuksella.
Tässä nyt vähän perustelua, toivottavasti auttaa. HYvää jatkoa uudelle mummulle ja lapsenlapselle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin äitinä kyllä olen sitä mieltä, että lapsi etsii itse ne kiinnostuksen kohteensa, ei niitä voi erikseen väkisin tuputtaa, ellei lapsi ole jotenkin aivan tossukka.
Sitä en kyllä ymmärrä, että joku ei ole saanut Legoja, vaikka olisi halunnut!
on yksi tällainen tapaus. Lapsen äiti inhosi yli kaiken vaaleapunaista ja puki tyttärensä vauvaikäisestä lähtien vain tyylikkäisiin beige- ja harmaasävyisiin vaatteisiin. Teini-iässä tyttönen sitten kapinoi ja käytti muutaman vuoden ajan vain vaaleapunaisia vaatteita, joissa oli mahdollisimman paljon rimpsuja ja pitsejä ja rusetteja ja vaikka mitä. Äiti kärsi ja lapsi nautti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kestä sitä, jos joku sanoo hänen lapsiaan jonkun sukulaisen näköiseksi, vaikka hänen itsensä näköiseksi lapsena. Tai että muistuttaa tai on samoja piirteitä.
Miniä suorastaan suuttuu, ja tokaisee, että "**** on kyllä ihan ittensä näköinen eikä kenenkään muun!" Ja minä vaikka tuon tiedän, aina vahingossa lipsautan lapsia katsellessa jotain heidän tutuista piirteistään... se vain tulee jotenkin luonnostaan, kun niin on kautta aikain lapsista tuttuja piirteitä etsitty.
En tykännyt siitä edes pienenä tyttönä - vaaleansininen on toinen inhokki, muttei yhtä paha kuin vaaleanpunainen. Pidän kirkkaista väreistä, kirkkaansininen on ihanin, kirkkaanpunainen ja -vihreä seuraavat. Ostan niitä lapsille. Raskausaikana inhotti, kun äitini ja miehen äiti olivat niin innoissaan tytöstä (esikoiseni on poika) ja puhelivat, että ihanaa, nyt tekin saatte vihdoin prinsessan ja sitten voi ostella vaaleanpunaisia prinsessavaatteita jne...Sen verran olen kuitenkin kohtelias, että äitini ja anopin nähden käytän heiltä saatuja vaaleanpunaisia hörhelöitä tytöllä. Olen heille ilmoittanut, etten pidä vaaleanpunaisesta, mutta he ostavat sitä silti tytölle, koska "se on niin ihana ja tytöille sopiva väri" ja koska kuulemma surettaa, kun puen tyttöä usein siniseen ja häntä luullaan pojaksi.
jos vauvan vaatteet on vaan beigeä tai harmaata, niin miniäsi on varmasti todella trenditietoinen ja cool =) Ja lukee varmasti paljon lastenvaateblogeja.
Tämä olisi sen pinnallisin syy. Sitten voi olla tietty mahdollista, että vauvasta kasvatetaan sukuupuolineutraalia. Huoh. Mutta ehkä sinäkin olisi kuullut jotain paasausta asiasta, jos näin olisi.
Esikoinen oli kuitenkin poika ja hänet puin vauvana juurikin näihin beige, ruskea, harmaa, musta ja muihin unisex vaatteisiin. Toiveissa oli toinen lapsi melko pienellä ikäerolla, joten halusin käyttää samat vauvanvaatteet mahdollisella toisellakin sukupuolella. Seuraava lapsi olikin tyttö ja heillä ikäeroa alle 1,5 vuotta. Vaaleanpunaista saatiin sitten keskimmäiselle lapselle lahjana ihan yllin kyllin ja nykyään neljävuotiaan lempiväri onkin pinkki ja muut punaisen sävyt.
Mitä sitten? Vaaleanpunainen, sininen, keltainen, vihreä jne. Kaikki on kivoja värejä lapselle.
BTW, teette virheen, jos opetatte tyttönne "sukupuolettomaksi".Fakta on, että maailmassa edelleen naiseudella ja ulkonäöllä pääsee pitkälle. Niin se vaan on ja ei se tule mihinkään muuttumaan 20 vuoden aikana. Minä kasvatan tytöstäni fiksua, ajattelevaa ja silti sallin tyttömäisyyden. Minusta on hienoa seurata, kuinka tytöstä on tullut tarkka vaatteista ja hiuksista, vaikka samalla on napakka ja itsevarma.
Jännä, että nämä "sukupuolineutraalit äidit" pukevat tyttärensä ns. perinteisiin poikaväreihin. Perinteisestihän poikavärit ja poikuus on normi, johon tytötkin voivat kurkottaa. Tyttöys on poikkeus, alempiarvoista tästä normaliudesta, poikuudesta.
Sääli, että tyttövärejä vihataan noin paljon. Varsinkin naiset/äidit. Isät varmaan mieluusti näkisivät tyttärensä hempeissä "tyttöväreissä".
Kerro tännekkin jos saat selville syyn. Muakin kiinnostaa.
Kysyppä pojaltasi? On se senkin lapsi.