Onko yleistä ettei äidit pidä yhteyttä lapsiinsa yli 10 tuntiin?

Tiedätkö mitä työ on?

Ja lapset saa käydä vaikka kavereilla koulun jälkeen tms eli voi mennä vaikka 12 tuntia siitä kun on aamulla nähty siihen että illalla nähdään päivällisellä klo 20. Lapset 10 ja 12 v.

Kai jossain välissä työpäivän aikanakin voi soittaa lapselleen, että miten menee..

olla vaikka viikon ottamatta yhteyttä! Oli jumalauta työmatkalla! Ei tainnut huolestuttaa. Mun elämä meni pilalle. Olin aina vaarassa.

Ja lapset saa käydä vaikka kavereilla koulun jälkeen tms eli voi mennä vaikka 12 tuntia siitä kun on aamulla nähty siihen että illalla nähdään päivällisellä klo 20. Lapset 10 ja 12 v.

jos vaikka kl 13.55 esim tms. Ja mitä kyseinen äiti tekee työkseen, joka työpaikassa kun ei voi se kännykkä olla kokoaikaa käsillä. Jos poika vaikka ei aina vastannut puhelimeen, tai unohti sitä vaikka kotiin.

Kai jossain välissä työpäivän aikanakin voi soittaa lapselleen, että miten menee..

Voisin muuten soittaa mutta oma tauko osuu lapsen koulutunnin kohdalle. Silloin ei voi soittaa.

Miehen työ sellainen että saa paremmin aikataulutettua joten useimmiten hän soittaa kun lapsi päässyt koulusta.

tässä kysyttiin "lapsillenne"?

yrittää tavoitella vaikka kuinka monta kertaa, jos lapsi ei ole vaan syystä tai toisesta vastannut puhelimeen?

unohtaa sen äänettömälle/laukunpohjalle yms..

mutta yksittäisiä kertoja voi olla useista syistä.



Kaksi kertaa kuukaudessa ei yhteyksiä muksuihin n. 48h...

ja pidän itseäni äitinä, joka tarkkaan seuraa lastensa menoja. Kuitenkin saattaa satunnaisesti olla päiviä, jolloin töissä on kiirettä ja menee tavallista myöhempään esim. lähden töistä klo 16.30 tai 17.00. Olen kotona silloin viimeistään 17.30, samaan aikaan tulee kotiin mieheni. Lapsi on saattanut mennä koulun jälkeen kaverille eli ei ole kotona kun tulen. Soitan hänelle aina heti tultuani. Jos hän ei vastaisi, aloittaisin soittokierroksen kavereille ja tarvittaessa lähtisin kiertämään kavereita. Tähän kuluisi helposti aikaa tunti eli kello olisi jo vähintään 18.30.



Teen tavallisesti lyhennettyä päivää, joten voisi ajatella, että em. esimerkki on ihan vakio monissa suomalaisissa perheissä.

aika monikaan meistä työssäkäyvistä voi/viitsi soitella lapsilleen kesken köulupäivän. Johan koulun omatkin säännöt kieltävän puhelimen päälläolon kouluaikana.

mutta itse kyllä varmistan aina viimeistään tunti koulusta pääsyn jälkeen että lapset ovat kotona ja kaikki ok. Ja lapset soittavat usein itsekin mulle. En voisi olla koko päivää tietämättä missä ala-asteikäiset lapset on. Meillä on usein kyllä kavereita iltaan asti, vanhemmat eivät soita tms, ja tyhjään kotiin on lapsi saattanut vielä illalla mennä. Kukin tavallaan ja olosuhteiden pakosta, mutta ala-aste-ikäisellä lapsella kuulisi olla koko ajan mahdollisuus aikuiskontaktiin! lapsi selviää ja pärjää, mutta tuntee olonsa turvattomaksi, ottaa liikaa valtaa ja vastuuta (ja nämä lapset ovat AINA levottomia, eivätkä usein osaa leikkiä kuin jptain ihmeellisiä hengailujuttuja) Lapsista kuuluisi todellakin huolehtia, tavalla tai toisella, eikä ajatella et on hienoa kun lapsi vaan yksinään porskuttaa.

jollei moralisointia, kettuilua yms??



Itse varmistan myös viimeistään tunnin kuluttua, ja on muutamia kertoja, kun en ole saanut yhteyttä. Sitten kun on mahdollista, laitan sisaruksen tavoittelemaan, ja jos silti ei onnaa, niin huoli on jo suuri. Töistä on silti vaikea lähteä ns etuajassa vain sen vuoksi, ettei saa muksuun yhteyttä.



Ja syinä on olleet et luuri on jäänyt kotiin, kouluun, kaverille tms. Silti, koskaan ei tiedä, vaikka olis karannut, kadonnut, hakattu tms tms.

mutta itse kyllä varmistan aina viimeistään tunti koulusta pääsyn jälkeen että lapset ovat kotona ja kaikki ok. Ja lapset soittavat usein itsekin mulle. En voisi olla koko päivää tietämättä missä ala-asteikäiset lapset on. Meillä on usein kyllä kavereita iltaan asti, vanhemmat eivät soita tms, ja tyhjään kotiin on lapsi saattanut vielä illalla mennä. Kukin tavallaan ja olosuhteiden pakosta, mutta ala-aste-ikäisellä lapsella kuulisi olla koko ajan mahdollisuus aikuiskontaktiin! lapsi selviää ja pärjää, mutta tuntee olonsa turvattomaksi, ottaa liikaa valtaa ja vastuuta (ja nämä lapset ovat AINA levottomia, eivätkä usein osaa leikkiä kuin jptain ihmeellisiä hengailujuttuja) Lapsista kuuluisi todellakin huolehtia, tavalla tai toisella, eikä ajatella et on hienoa kun lapsi vaan yksinään porskuttaa.

Mun äiti oli huonekalutehtaassa töissä kun minä olin pieni, ei sinne voinut soitella kuin hätätilanteessa. Eikä äiti todellakaan soitellut. Mulla tosin oli isäpuolen vanhemmat samassa pihapiirissä, mutta ei nekään mun perään kattelleet, serkkupoika tuli koulun jälkeen, ja huideltiin leikkimässä ties missä, vanhemmat ei todellakaan mun lapsuudessa tienneet missä mentiin.

Myös oma lapseni joka on nyt 18v selvisi vallan mainiosti yksin koulusta kotiin, silloin oli jo kännyköitä, joten pystyi soittamaan ja minä pystyin soittamaan, koulussa tosin oli kännykät kiellettyjä. Yleensä tytär kysyi luvan saako mennä esim. kaverille koulun jälkeen, kun tulin töistä, ja jos ei ketään näkynyt kotona, niin sitten soittelin perään että missä mennään.

En kyllä käsitä mistä tuo juttu on että sellaiset lapset on aina levottomia, eikä osaa leikkiä :) Ei kyllä pidä paikkaansa!

Ei se että on itsenäinen ja osaa huolehtia itsestään tee kenestäkään mitään leikkitaidotonta tai levotonta! Päinvastoin, mielikuvitus laukkaa kun saa rauhassa leikkiä :)

Soitan ekan kerran, kun pääsee koulusta ja toisen kerran, kun lähden töistä ajamaan kotiin. Olen opettaja, joten en voi koko aikaa vahtia puhelimen vieressä vaan soittelen välitunnilla.



Mies on tavoitettavissa miltei aina työaikana ja isovanhemmat.



Eikä tosiaan tulisi kuuloonkaan, että lapsi olisi jostain kahdestatoista iltaan asti niin, ettei aikuinen ole useamman kerran puhelinyhteydessä. Yleensä useamman tunnin yksinololle hommataan toinen yksinäinen kaveriksi tai menee kaverilleen. Pidän itse kahta-kolmea tuntia maksimina, jonka on yksin. Me ei otettu iltapäiväkerhoa enää ykkösen keväällä, koska ei viihtynyt siellä syksyllä, mutta ilman muuta menisi sinne, jos olisi viiteen meillä töitä. Joskus mulla ja miehellä menee pidemään ja silloin on tosiaan sovittu joku kuvio: kaverin vanhempien kanssa, isovanhemmat hakee sinne tai sitten tuo kaverinsa meille ja varaan herkkuja jääkaappiin.

jollei moralisointia, kettuilua yms??

Itse varmistan myös viimeistään tunnin kuluttua, ja on muutamia kertoja, kun en ole saanut yhteyttä. Sitten kun on mahdollista, laitan sisaruksen tavoittelemaan, ja jos silti ei onnaa, niin huoli on jo suuri. Töistä on silti vaikea lähteä ns etuajassa vain sen vuoksi, ettei saa muksuun yhteyttä.

Ja syinä on olleet et luuri on jäänyt kotiin, kouluun, kaverille tms. Silti, koskaan ei tiedä, vaikka olis karannut, kadonnut, hakattu tms tms.

tarvitsee vanhemmat?? Ok siis jos sä et haluu niin ei sen lapsi varmaan mitään tarvii:// Koska vanhemman iloinen mieli ja hyvä omatunto on kaikista tärkein, eiks joo? En tällä puheenvuorolla viittaa tuohon artun tapaukseen vaan näihin joiden mielestä on ok et lapset elelevät omaa elämäänsä missä vain. jos työpaikka on sellainen ettei voi pitää huolta lapsista, niin pitäsi vakavasti mietiä sen vaitoa. Mut nykyihminen ei kestä kuulla mitään ikävää vaikka olis kuinka totta. Että lässnnyn lässyn sitten vaan. Ei se ole vanhempien vika jos lapsi on yksin ja hukassa. Vaan tietysti jonkun muun.

mutta itse kyllä varmistan aina viimeistään tunti koulusta pääsyn jälkeen että lapset ovat kotona ja kaikki ok. Ja lapset soittavat usein itsekin mulle. En voisi olla koko päivää tietämättä missä ala-asteikäiset lapset on. Meillä on usein kyllä kavereita iltaan asti, vanhemmat eivät soita tms, ja tyhjään kotiin on lapsi saattanut vielä illalla mennä. Kukin tavallaan ja olosuhteiden pakosta, mutta ala-aste-ikäisellä lapsella kuulisi olla koko ajan mahdollisuus aikuiskontaktiin! lapsi selviää ja pärjää, mutta tuntee olonsa turvattomaksi, ottaa liikaa valtaa ja vastuuta (ja nämä lapset ovat AINA levottomia, eivätkä usein osaa leikkiä kuin jptain ihmeellisiä hengailujuttuja) Lapsista kuuluisi todellakin huolehtia, tavalla tai toisella, eikä ajatella et on hienoa kun lapsi vaan yksinään porskuttaa.

Mun äiti oli huonekalutehtaassa töissä kun minä olin pieni, ei sinne voinut soitella kuin hätätilanteessa. Eikä äiti todellakaan soitellut. Mulla tosin oli isäpuolen vanhemmat samassa pihapiirissä, mutta ei nekään mun perään kattelleet, serkkupoika tuli koulun jälkeen, ja huideltiin leikkimässä ties missä, vanhemmat ei todellakaan mun lapsuudessa tienneet missä mentiin.

Myös oma lapseni joka on nyt 18v selvisi vallan mainiosti yksin koulusta kotiin, silloin oli jo kännyköitä, joten pystyi soittamaan ja minä pystyin soittamaan, koulussa tosin oli kännykät kiellettyjä. Yleensä tytär kysyi luvan saako mennä esim. kaverille koulun jälkeen, kun tulin töistä, ja jos ei ketään näkynyt kotona, niin sitten soittelin perään että missä mennään.

En kyllä käsitä mistä tuo juttu on että sellaiset lapset on aina levottomia, eikä osaa leikkiä :) Ei kyllä pidä paikkaansa!

Ei se että on itsenäinen ja osaa huolehtia itsestään tee kenestäkään mitään leikkitaidotonta tai levotonta! Päinvastoin, mielikuvitus laukkaa kun saa rauhassa leikkiä :)

vaikea sanoa miten teillä on ollut. Ehkä siihen lapsen pärjäämiseen liittyy usein sitten muitakin ongelmia. Koska todellakin on olemassa kahdenlaisia lapsia; toisten kanssa leikitään, tehdään rakennetaan leikit ja mielikuvitus laukkaa- toisten kanssa (esim. 8v) ei oikein leikitä kun on vaan tylsää ja joitain. Jos lapsi on kovin paljon yksin hänen mielikuvituksensa ei kyllä kauheasti laukkaa, kun suuri osa hänen voimistaan menee siihen että hän on itse itselleen aikuinen. Lapsen oikeus on se että hänellä on ihan oikea aikuinen, joka huolehtii ja sanoo mitä milloinkin. Ja ennenkuin joku esittää argumenttinsa sanon että juuri tällä huolehtivalla tavalla lapsista tulee oikeasti itsenäisiä ja oma-aloitteisia. Ihmettelen miten tämä voi olla jollekin "uutta tietoa"??

ei vain tuo sun yksi lause... tietty, jokainen muksu tarvii huoltamista, vaikka ei ihan 24/7.