Suomi on lapsivihamielinen maa, ihan tasapuolisesti kiaikenvärisille lapsille.

Omat kokemukseni ovat vain länsimaista ja saattaa olla, että jossain aasialaisissa kulttuureissa lapsiin suhtaudutaan yhtä kylmästi (esim. kiinalaisen tytön yliajovideo youtubessa), mutta länsimaissa (USA, Eurooppa) en ole koskaan törmännyt yhtä nihkeään suhtautumiseen lapsia kohtaan kuin Suomessa.

Eli oikeastaan kohde on vanhemmat, jotka eivät kasvata lapsiaan mutta jotka toisaalta ovat myös niin herkkähipiäisiä, etteivät salli muidenkaan puuttuvan lastensa ei-toivottuun käyttäytymiseen.

taas olen kokenut vaan poritiivista suhtautumista -niin Suomessa kuin ulkomaillakin.

ihan tasapuolisesti kaikenikäisille ihmisille.

Tälläkin palstalla saa lukea todennäköisesti ihan terveiden (mielenterveys) ihmisten kirjoituksia siitä, kuinka eivät voi sietää vieraita lapsia, inhottaa räkänokat jne. Aivan pahaa tekee lukea välillä. Mä en ole elämässäni ymmärtänyt, että jotain voi toisen lapsi niin paljon häiritä. Ja en vieläkään voi hyväksyä, että lähtökohtaisesti kaikki lapset eivät olisi jotenkin hellyyttäviä.



Olen monesti miettinyt, että miksi lapsia saa kollektiivisesti nimitellä, kertoa vihaavansa jne. Mitäs jos mä kirjoittaisin tai sanoisin kasvotusten, että vihaan kaikki vaikka ruskeasilmäisiä tai mustaihoisia tai mitä milloinkin? Johan mut lynkattaisiin. Miksi lapset on yhteiskunnassa se ryhmä, jota saa haukkua ja dissata ihan yleisellä hyväksynnällä? Lapsia? Me kaikki olemme olleet joskus lapsia ja vaikea nähdä, että kenessäkään pieni ihminen voisi herättää oikeasti vihaa tai edes ärsytystä ilman syytä... ja syyksi ei riitä, että lapsi puhui tai konttasi jaloissa tai muuten vaan oli väärässä kohdassa.

Kolmen lapsen äitinä olen huomannut että Suomi on muuttunut. Lapsettomia matkoja, lentoja, hotelleja, ravintoloita. Ääritapaus oli lasten kauneimmissa joululauluissa kun keski-ikäinen mies rupesi manaamaan meidän kolmivuotiaalle että kirkko ei ole lasten paikka PERKELE ja näyttää kohta tuolle kersalle että tänne ei tulla... olin kohtuullisen shokissa, sillä tämä kolmivuotias ei häirinnyt ketään eikä melunnut. Lapsen läsnäolo vain ärsytti. Tuo tapaus aiheutti sen, että en oikein enää uskalla mihinkään mennä lasten kanssa, jos kanssaihmissä on noin paljon vihaa lapsia kohtaan. Ymmärrän toki että miehellä ei ollut kaikki muumit paikalla mutta tapaus oli vain niin kamala ja absurdi, ja tosiaan, kysessä oli lapsille suunnattu kauneimmat joululaulut.



Meni minne tahansa saa olla altavastaajana jos lapset ovat mukana, olisivat ne sitten kuinka näkymättömiä tahansa.

Esim. jenkeissä vastaavia on ollut jo iät ja ajat.

Suomi on muuttunut. Lapsettomia matkoja, lentoja, hotelleja, ravintoloita.

Joka kasvatti omatkin lapsensa tunnevammaisiksi, empatiakyvyttömiksi ja ahneiksi. Tämä sukupolvi nauttii jättisuurista eläkkeistä, pitää huolen siitä että Kokoomus pysyy pinnalla vielä pitkään ja tosiaan inhoaa julkisestikin lapsia.

Monissa muissa maissa/kulttuureissa hämmästyy siitä, miten myönteisesti tuntemattomiin lapsiin suhtaudutaan. On suorastaan shokki, kun on tottunut meikäläiseen murjottamiseen.

Omat kokemukseni ovat vain länsimaista ja saattaa olla, että jossain aasialaisissa kulttuureissa lapsiin suhtaudutaan yhtä kylmästi (esim. kiinalaisen tytön yliajovideo youtubessa), mutta länsimaissa (USA, Eurooppa) en ole koskaan törmännyt yhtä nihkeään suhtautumiseen lapsia kohtaan kuin Suomessa.

Nimenomaan aasialaisissa kulttuureissa lapsiin suhtaudutaan lämpimästi. Tosin myös ruumiillinen rangaistus, läpsäisyt yms. ovat olemassa, mutta vieraita lapsia halitaaan ja pussaillaan.

ja puineet nyrkkiä taskussa ja kiroilleet mielessään.



Nyt suomalaiset ovat hiukan avautuneet, mutta koska ajatukset eivät ole mihinkään muuttuneet, tule suusta vain "v##"#u" "per##¤&#le" jne. Junttius on ja pysyy.

Omat kokemukseni ovat vain länsimaista ja saattaa olla, että jossain aasialaisissa kulttuureissa lapsiin suhtaudutaan yhtä kylmästi (esim. kiinalaisen tytön yliajovideo youtubessa), mutta länsimaissa (USA, Eurooppa) en ole koskaan törmännyt yhtä nihkeään suhtautumiseen lapsia kohtaan kuin Suomessa.

Koko yhteiskunta pyörii lapsien ympärillä. Missä ei ole mitään järkeä.

Olimme kesällä matkalla Turkissa ja läpsäisin 2-vuotiasta sormille ravintolassa. Suomessa en ikinä uskaltaisi. Ja kyllä kummasti rauhoittui. Tarjoilijapojat hymyili vaan ystävällisesti tuohon "kasvatukseen" ja suhtautuivat lapseen positiivisesti. Olisko Suomessa yksi ongelma, että toisaalta lapsia suojellaan lailla ihan älyttömästi ja samalla vihataan? Muualla pieni kasvattava läpsäisy on ok, mutta samalla lapsia vihaava ihmistä pidetään sairaana?

tapaa monenlaista suhtautumista. Kannatan kyllä avointa ja lämmintä suhtautumista lapsiin, mutta olemme itse osaksi este sille. Mies, joka hymyilee tuntemattomille lapsille saa aika pian pedofiilin leiman. Olisi ihana ajatella, että voi auttaa sukulaisia lastenhoidossa ja nauttia lasten seurasta, vaikkeivät nämä omia olisikaan. Mutta sitten täällä av:llakin itketään ja puidaan nyrkkiä, kun anoppi unohti antaa maidon klo 19 ja antoikin sen 19.15 ja puki lapselle ihan vääränväriset vaatteet.

Esim. jenkeissä vastaavia on ollut jo iät ja ajat.

Suomi on muuttunut. Lapsettomia matkoja, lentoja, hotelleja, ravintoloita.

Tai siis, paremminkin voisi sanoa, miksi aikuisille suunnatut palvelut (esimerkiksi hotellit tai ravintolat) ovat jotenkin perheellisiltä pois? Esimerkiksi se hotellikohu oli huvittava, jostain aurinkomatkojen lomaoppaasta löytyy 200 000 lapsiystävällisenä mainostettua hotellua, mutta sitten se yksi K18-hotelli on jotenkin väärin?

Päinvastoin. Täällä lapsia paapotaan ihan älyttömissä tilanteissa, sellaisissa jossa muiden kulttuurien vanhemmat kurittaisivat lapsiaan pahanteosta. No, ehkä se selittää suomalaisten lasten kehnon käytöksen.

lapsivihamielisyyteen. Enemmän sellaiseen välinpitämättömyyteen, joka minusta on vaan ihan normaalia suomalaista kulttuuria, eli annetaan toisen ihmisen olla rauhassa.



Minun lapseni saavat runsaasti positiivista huomiota kaikkialla. Olen aivan hämmästynyt siitä, paljonko heille hymyillään ja kysellään kuulumisia. Tuntuu että lapsen myötä olen astunut ihan toiseen maailmaan, sellaiseen jossa ihmisistä näkyy myös se pehmeämpi ja hellempi puoli.

Päinvastoin. Täällä lapsia paapotaan ihan älyttömissä tilanteissa, sellaisissa jossa muiden kulttuurien vanhemmat kurittaisivat lapsiaan pahanteosta. No, ehkä se selittää suomalaisten lasten kehnon käytöksen.

Seuratkaapa etelän maiden ylistäjät joskus, miten vaikka Italiassa lapset kasvatetaan. Niitä siis todellakin kasvatetaan, lapsilla on säännöt. Italiassa on myös aivan ok läppäistä lasta, jos tämä ei tottele.

Mun italialainen tuttuni sanoi kerran, että italialaisen äidin kasvatusperiaate on se, että se tietty äidin katse pitää riittää saamaan mukula kuriin.

Suomessa sen sijaan mammat yrittävät saada jonkun nelivuotiaan kuriin keskustelemalla ja kuuntelemalla. Ja sitten itketään kun ympäristö ei jaksa katsella sen Pietupetterin raivareita, kun häntä pitää ymmärtää kun pietupetterillä on temperamenttinen luonne!

Joka tapauksessa, jutun pointti siis se, että siitä etelän maiden lapsirakkaudesta ei voi saada vain sitä yhtä puolta. Lapsia ihaillaan mutta niitä myös kasvatetaan. Miettikääs, mitä teidän keskustelemalla kasvatetuille herran tertuille kävisi jos vielä ympäristö paapoisi niitä?

Ei Suomessa, eikä missään muuallakaan.

tehdä havaintoja huonosti kasvatetuista suomalaisista lapsista jotka ovat ottaneet aikuisen vallan omilta vanhemmiltaan, jopa 2-3-vuotiaina. Missä suurin parku ja huuto ja ääni ja itkupotkuraivarit, sieltä löytyy takuuvarmasti suomalainen perhe, jota hallitsee 3-vuotias hemmoteltu teletappi joka kurkuttaa vanhempiaan aina tilaisuuden tullen. Ihan sama missä päin maailmaa on, niin näin on.

Matkustan paljon vaikka asunkin tällä hetkellä Suomessa ja viikko sitten tein yllämainitun havainnon Pekingin kv. kentällä. Hiljaista ja rauhallista ja kaiken kansalaisuuden lapsia joista tosin heti näki, että suomalaisia eivät ole. Sitten pang, koko hallin läpi raikaava huuto - suomeksi! "määäääääääääääähaluuuuuuuuuuuuuuuuun, äääääääääääääääääääääääääääääääääääääää"

Ja tämä jatkui lähtöportille asti ilman, että kumpikaan vanhemmista osasi tehdä yhtään mitään. Raivokohtaukseen liittyivät perheen muutkin lapset ja ohi kävelleet muut lapset, jotka todennäköisesti olivat ihan muuta kansallisuutta, katsoivat silmät pyöreinä ihmeissään. Eikä ole ensi kerta eikä Peking ainoa kenttä jolla vastaavaa sattuu.