Lue keskustelun säännöt.
Onko 1,5 v vaikea ikä?
31.12.2012 |
Luin poikani ollessa vauvaikäinen, että 1,5-vuotiaana lapsen kanssa on jo suhteellisen helppoa ja kivaa. Nyt poika on tuon ikäinen, ja kyllä, kivaa on, mutta että helppoa? Minusta tämä on aika rasittava ikä. Pojalla on todella kova tahto ja pukeminen, vaipanvaihto, nukkuminen, lentokoneessa matkustaminen, vaunuissa oleminen - kaikki kamalan tappelun takana.
Ennen poika nukahti iltaisin helposti ja itse omaan sänkyynsä. Nyt nukahtamista edeltää pitkät itkut ja lopulta joudumme nukuttamaan välissämme. Olimme juuri reissussa, ja menimme mieheni kanssa nukkumaan aina klo 21 mennessä. Syynä se, että nukutimme lasta välissämme tunnin, jonka jälkeen emme uskaltaneet edes liikahtaa, jotta poika ei heräisi ja aloittaisi huutoansa.
En sano, etteikö lapsen kanssa olisi ihanaakin. Poika juttelee, hymyilee, halailee - sille päälle sattuessaan. Mutta rankkaa tämä silti on. Onko tämä tyypillistä, vai onko meillä vain haastava lapsi? Missä vaiheessa alkaa helpottaa? "Onneksi" olen taloudellisista syistä pakotettu käymään töissä. Pääsen keskiviikkona töihin "lepäilemään" ja lepuutan korviani hiljaisuudessa. Nytkin pojan sängyssä on täysi raivohuuto päällä, kun päikkäreille ei suostuisi menemään, vaikka on silmin nähden väsynyt.
Kommentit (4)
Ja hereillä olisi kiva olla vaikka väsyttäis kuinka. Me ollaan vasta siirretty tyttö nukkumaan päikkärit sisälle ja se vaati hieman opettelua. Vaunuihin kun nukahti aina helposti. Mutta pitkäjänteisesti ollaan aina vain käyt keikkaamassa sänkyyn takaisin maate ja silitelty hetki, niin päivisin kuin iltaisinkin. Joskus vaatii hetken huoneessa istuskeluakin, mutta ilman mitään oheisohjelmaa. Mutta eilenkin nukahti melkein heti kun sänkyyn vein. Hetken pulisi, vähän itkaisi, mies kävi huoneessa ja pian tämn jälkeen lapsi jo nukku.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et sai isin tai äidin juoksentelemaan luokseen. Ikää oli jo melkein 2v kun se keksi et nukkumaan ei halua ruveta. Kun ei muu auttanut, niin senyhti lakanat pois sängystään. Sitten laitoin patjan pussilakanan sisään ja aikansa sitä yritti nyhtää. Kun ei onnistunut, niin sitten riisui omat vaatteensa ja yövaippansa, et sai muhun liikettä. No pakkohan se oli mennä laittamaan ne vaatteet sille takaisin. Sitten mies hermostui tuohon touhuun ja murahti ovelta et "nyt loppuu nuo touhuilut ja nukkumaan siitä" Vähän aikaa oli hiljaista ja sit kuului perään "vittu isi"
Et sai isin tai äidin juoksentelemaan luokseen. Ikää oli jo melkein 2v kun se keksi et nukkumaan ei halua ruveta. Kun ei muu auttanut, niin senyhti lakanat pois sängystään. Sitten laitoin patjan pussilakanan sisään ja aikansa sitä yritti nyhtää. Kun ei onnistunut, niin sitten riisui omat vaatteensa ja yövaippansa, et sai muhun liikettä. No pakkohan se oli mennä laittamaan ne vaatteet sille takaisin. Sitten mies hermostui tuohon touhuun ja murahti ovelta et "nyt loppuu nuo touhuilut ja nukkumaan siitä" Vähän aikaa oli hiljaista ja sit kuului perään "vittu isi"
Olen varma, että tuo meilläkin edessä :). Naurattaa nyt ja jälkeenpäin, muttei varmaan sillä hetkellä. Odottelen itsekin, että missä vaiheessa poika alkaa kiroilemaan kovaan ääneen esim. kaupassa. Yritämme pitää omat suumme kiinni, mutta joskus vahingossa lipsahtaa.
Meillä oli kans tuollainen nukkumaanmenoraivari-vaihe. Menee ohi aikanopeasti.