Mille tuntuu jos on harvinainen nimi?

[quote author="Vierailija" time="30.11.2012 klo 17:57"]

miksi pitäisi? Meillä lapsella Suomessa harvinainen nimi. On vain toinen saman niminen. Sukunimelläkään ei löydy kuin 10 ihmistä Suomesta.

Ei nimi tee paremmaksi taihuonommaksi ihmiseksi

[/quote]

Aivan!

Minun nimisiä on Suomessa noin 400. 2000-luvulla niistä on annettu yli puolet, että yleistymään päin on. On tosi kivaa, kun on erikoinen nimi. Olen saanut paljon kehuja ja ihmiset muistavat sen hyvin.

En tiedä, kuinka monta meitä Suomessa tällä hetkellä on, mutta kuten ylemmällä kirjoittajalla, minunkin nimeni on yleistymään päin koko ajan. Lisäksi minulla on olemassa myös kokokaima, vaikka etu- ja sukunimi on kummatkin harvinaisia (tämä tapaus synt. 2011).

No mutta, mille tuntuu! Olihan se tosi hassu fiilis, kun ekan kerran kohtasin kaiman. Sen jälkeen olen tavannut vielä toisenkin, kun sattuu olemaan kaverin kaveri, johon olen noin vuosi sitten tutustunut.

Olen saanut nimestäni paljon kehuja, mutta toisaalta ärsyttää, kun se harvemmin kuullaan oikein ensimmäisellä kerralla. Nimeni jää helposti mieleen, sitten kun sen kuulee oikein.

Kääntöpuolena se, ettei ole samanlaista anonyymiutta kuin vaikka Annoilla, Emmoilla ja Johannilla. En uskalla "perseillä" nimelläni samalla tavalla kuin voisin tehdä, jos se olisi yleisempi.

Minun nimisiä on Suomessa vain yksi, eli minä. Suoraansanottuna ei ole kovin kivaa. Kaikki maailman eksät ja tutut ja puolitutu saa sun osotteen maistraatista ym. Puhelinnro on ns salanen ja niin on osotekin. PIENEN stalkkauksen ja häirinnän jälkeen By idiootti ex. Myös työn kautta kaikki saavat tietää nimen ja sitä kautta randomisti halutessaan kuka vaan selville osoitteet ja perheenjäsenetkin jos jonnekin sukurekisteriin lähtee penkomaan. 

Minulla melko harvinainen nimi. Lapsena jonkinverran häiritsi, nykyään olen tottunut. En itse halua laittaa lapselleni harvinaista nimeä.

Siskoni antoi nyt 6-vuotiaalle tytölleen harvinaisen ja vaikeasti kirjoitettavan nimen. Tyttö on ITSE siirtynyt käyttämään toista etunimeään, joka on lyhyt ja selkeä. Sanoi kyllästyneensä siihen, kun "aina kaikki kysyy, mikä sun nimi on ja moneen kertaan".

Itselläni on harvinainen sukunimi, tuloksena on jokaisessa lippusessa väärä sukunimi :)

Jotkut ihmiset suhtautuvat siihen kuin kaikkiin muihinkin nimiin. Jotkut ihmiset jäävät puolestaan ihmettelemään ja äimistelemään ääneen nimeä mutta ymmärtävät tavallisesti lopettaa kun sanon että minulla on kiire ja haluan saada maksettua ja jatkettua eteenpäin. Kerran yksi myyjä sanoi että noin oudolle tyypille sopiikin noin outo nimi. Vaihdoin kilpailevaan firmaan jossa nimeäni ei ole kommentoitu.

Eipä valittamista. Yleensä kukaan ei unohda mun nimeä ja mä olen se, joka joutuu skarppaamaan muistaakseen toisten (tusina-)nimet. Koulussa ei kiusattu ja aikuisena olen kuullut kohtelaiasuuksia nimeeni liittyen.

Maailma on muuttunut tässä suhteessa paljon. Ennen outoa nimeä jonkun verran ihmeteltiin, nykyään harvinainen on uusi tavallinen; joka toisella taitaa olla jollakin tavalla uniikki nimi. 

Minusta se tuntuu kivalta. Tuntuu että esim. työkuvioissa jään paremmin yhteistyökumppaneiden mieleen nimeni takia. 

Nimeni on niin harvinainen Suomessa, ettei esim. Väestörekisterikeskuksen nimihaku näyttää sillä nollaa, syystä että "Yksityisyydensuojan turvaamiseksi palvelussa ei näytetä etunimien tarkkaa lukumäärää eriteltynä, jos nimiä on vähän. "

Minulla on suomalainen sukunimi, jota ei ole kenelläkään muulla

Minulla on naurettavan harvinainen nimi suomessa ei ole toista saman nimistä minun nimeni on...........sateenkaari ja siskoni on puolukka eikä ole varmasti toista nimeä kuin veljelläni sen nimi on pellonpekko

miksi pitäisi? Meillä lapsella Suomessa harvinainen nimi. On vain toinen saman niminen. Sukunimelläkään ei löydy kuin 10 ihmistä Suomesta.



Ei nimi tee paremmaksi taihuonommaksi ihmiseksi

miksi pitäisi? Meillä lapsella Suomessa harvinainen nimi. On vain toinen saman niminen. Sukunimelläkään ei löydy kuin 10 ihmistä Suomesta.

Ei nimi tee paremmaksi taihuonommaksi ihmiseksi

Pitää nimeään ihan normaalina ja itse olen tottunut tavaamaan sen oikeata kirjoitusasua aika usein, mutta en ikinä vaihtaisi pois. Tietääkseni Suomessa on alle 10 saman nimistä. Poikani lisäksi on yksi toinen miespuolinen, jolla on sama nimi.

Se on sekä kiva että huono juttu.

Hyvää on, että pelkällä etunimellä puhuminen riittää ja kaikki tietää kenestä on kyse. Mä en mene sekaisin kaimojen kanssa ja nimi on persoonallinen, se tarkoittaa vain minua eikä ties montako tuttua kaimaa lisäkseni.



Huonoa on nää kommentit "siis mikääää??? Siis oliko sun nimi xxxx?" (pieleen meni, ei tietenkään ollut) ja osa kutsuu ties miksi kunnes lopulta oppivat nimeni :) "Mikä siis sun OIKEA nimi on???" jne.

oli harvinanen etunimi (ainoa Suomessa), eikä hän siitä mitenkään kärsinyt, ehkä ennemmin päinvastoin. Tavaamaan joutui joskus eikä sitä kaikki osanneet ääntää mutta eipä tuo häntä mitenkään haitannut.



Jos olisin saanut tyttären, olisin antanut hänelle äitini nimen.

Nimeni on kuitenkin aivan oikean nimen kuuloinen ja siinä on vain yhden kirjaimen ero melko yleiseen nimeen (vrt. Noora-Noona), joten ei ole kauheasti ihmettelyjä tullut, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.



Se vähän ärsyttää esim. omissa työkavereissa, että minun nimi sekoitetaan edelleen, kuuden vuoden jälkeenkin(!!), tähän yhden kirjaimen erottavaan melkein kaimaan. Voisi nyt jokainen sen verran pinnistellä, että muistaisi sentään työkaverin nimen oikein.

Vai pitäisikö ruveta itsekin kutsumaan Anna-nimisiä Anneiksi ja Tanjaa Tarjaksi ;D

[quote author="Vierailija" time="15.03.2014 klo 01:25"]Minun nimisiä on Suomessa vain yksi, eli minä. Suoraansanottuna ei ole kovin kivaa. Kaikki maailman eksät ja tutut ja puolitutu saa sun osotteen maistraatista ym. Puhelinnro on ns salanen ja niin on osotekin. PIENEN stalkkauksen ja häirinnän jälkeen By idiootti ex. Myös työn kautta kaikki saavat tietää nimen ja sitä kautta randomisti halutessaan kuka vaan selville osoitteet ja perheenjäsenetkin jos jonnekin sukurekisteriin lähtee penkomaan. 

[/quote] voit vaikuttaa asiaan ottamalla yhteyttä maistraattiin.

Itselläni on ollut pitkään mielessä eräs harvinaisempi nimi, jonka antaisin lapselleni, jos tyttö tulisi. Nyt tänään huomasin minua palvelleella myyjällä juuri tuon nimen! Olisi niiiin tehnyt mieli kysyä, millaista kommenttia hän on nimestä elämänsä aikana saanut/onko ollut vaikeita tilanteita ym., mutten vain kehdannut.