Lue keskustelun säännöt.
Pettämisen taustalla on huonosti toimiva avioliitto. Miten pettäminen voi tulla puun takaa?
30.11.2012 |
Siis juuri luin väitöskirjasta, että pettämisen taustalla on huonosti toimiva avioliitto. Mutta kuten tuo oheinen ketju kertoo, niin pettäminen tulee monelle puun takaa. Miten tämä yhtälö on mahdollista?
Itselleni miehen pettäminen tuli puun takaa. En silti ole vuosienkaan jälkeen pystynyt paikantamaan "huonosti toimivaa avioliittoa". Toki välillä oli meillä parempia hetkiä, välillä huonompia, mutta kokonaisuutena en vieläkään ymmärrä, mikä siinä toimi niin huonosti.
Mitä minulta jää näkemättä?
Kommentit (23)
Ja erottaisin ehdottomasti"suunnitelmallisen" uskottomuuden yhdestä kännihairahduksesta.
Minulla on hyvä avioliitto ja minä petin kerran humalassa.
Ehkä pääni sisällä on ongelma, lapsellinen ihailun nälkä.
Silti liittomme on onnellinen ja arvostamme ja rakastamme toisiamme. Melko huonosti itsekään käsitän pettämiseni. Avioliittoani tai puolisoani en teostani syytä.
Ja jos kerroit, onko arvostus vielä molemminpuolista?
Ja jos et kertonut, perustuu arvostus liitossanne valheelle.
Ehkä asian voi ajatella niinkin päin että juuri arvostuksen takia en kertonut miehelleni koska itsekään en haluaisi hänen kertovan ja satuttavan. Arvostan häntä kaikin tavoin, puolisona, ihmisenä, miehenä, isänä. Mutta noin minäkin vielä 15 vuotta sitten ajattelin. Elämänkokemus opettaa sitten näkemään vähän eri sävyjä.
Toki puolison arvostus kokee kolhun jos uskottomuus selviää ja siltä osin on perusteltua väittää että mieheni arvostaa minua koska ei tiedä uskottomuutta. Mutta enhän minä kokonaan lakkaisi olemasta hänelle arvokas jos kertoisin. Olisin edelleen se sama ihminen ominaisuuksineni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja erottaisin ehdottomasti"suunnitelmallisen" uskottomuuden yhdestä kännihairahduksesta.
Minulla on hyvä avioliitto ja minä petin kerran humalassa.
Ehkä pääni sisällä on ongelma, lapsellinen ihailun nälkä.
Silti liittomme on onnellinen ja arvostamme ja rakastamme toisiamme. Melko huonosti itsekään käsitän pettämiseni. Avioliittoani tai puolisoani en teostani syytä.
Ja jos kerroit, onko arvostus vielä molemminpuolista?
Ja jos et kertonut, perustuu arvostus liitossanne valheelle.
Ehkä asian voi ajatella niinkin päin että juuri arvostuksen takia en kertonut miehelleni koska itsekään en haluaisi hänen kertovan ja satuttavan. Arvostan häntä kaikin tavoin, puolisona, ihmisenä, miehenä, isänä. Mutta noin minäkin vielä 15 vuotta sitten ajattelin. Elämänkokemus opettaa sitten näkemään vähän eri sävyjä.
Toki puolison arvostus kokee kolhun jos uskottomuus selviää ja siltä osin on perusteltua väittää että mieheni arvostaa minua koska ei tiedä uskottomuutta. Mutta enhän minä kokonaan lakkaisi olemasta hänelle arvokas jos kertoisin. Olisin edelleen se sama ihminen ominaisuuksineni.
Eli jätit kertomatta, koska arvostat miestäsi?
Voin näin petettynä puolisona kertoa sinulle, että vaikka annoin miehelleni pettämisen anteeksi, arvostus toista kohtaan oli se asia, joka katosi. Eli vaikka avioliittomme jatkuu, en arvosta miestäni yhtään. Tuskin koskaan tulen arvostamaankaan enää. Töitä on tehty ja terapiassa käyty, mutta kerran menetettyä arvostusta ei takaisin saa.
Valitan, voit jättää avioliittosi kuvauksesta tuon arvostuksen pois, koska se perustuu siis valheelle.
Haetaan seikkailua ja jännitystä seksuaalisten halujen toteuttamiseksi.
Usein sanotaan että alakerta ohjaa näitä pettäjiä, vietit vie.
Ja .
Ja.
Ehkä asian voi ajatella niinkin päin että juuri arvostuksen takia en kertonut miehelleni koska itsekään en haluaisi hänen kertovan ja satuttavan. Arvostan häntä kaikin tavoin, puolisona, ihmisenä, miehenä, isänä. Mutta noin minäkin vielä 15 vuotta sitten ajattelin. Elämänkokemus opettaa sitten näkemään vähän eri sävyjä.
Toki puolison arvostus kokee kolhun jos uskottomuus selviää ja siltä osin on perusteltua väittää että mieheni arvostaa minua koska ei tiedä uskottomuutta. Mutta enhän minä kokonaan lakkaisi olemasta hänelle arvokas jos kertoisin. Olisin edelleen se sama ihminen ominaisuuksineni.
Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
tulisiko olla, että anna mulle anteeksi
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Vai olisiko viisaampaa et tapahtuman salaisi
ei puhuis siitä mitään siis ei hetkiin niihin palaisi
Koittais löytää syitä että seksin pystyis välttämään
Mut pitkän suhteen kuluessa se on täysin luonnollista
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Kannattaako tunnustaa jos pettää
Viikon kestäis morkkis muttei sekään loputtomiin jatku
ja jos toinen kyselee
syytä outoon hiljaisuuteen joka kodissanne kiertää
syyttäis vuodenaikoja, tai kuukauden kiertoa
Kannattaako tunnustaa jos pettää
pitäisikö heti kertoa
kannattaako pistää koko asetelma paskaksi ja
kannattaako tunnustaa jos pettää
Vuoden päästä tuntuis ettei mitään tapahtunut eikä
juuri mikään muuttunut
ois helppo katsoo silmiin, helppo käydä saman patjan päälle
helppo nousta aamuisin
Kannattaako tunnustaa jos pettää…
toinen kuvittelee elävänsä ihan hyvässä avioliitossa, koska se pettävä puoliso ei osaa kertoa tunteistaan ja käsitellä niitä aviopuolisonsa kanssa vaan valittaa ennemmin huonoa avioliittoaan kolmannen osapuolen seurassa, joka auliisti kuuntelee ja lohduttaa sitä kärsivää reppanaa.
Opetelkaa ihmiset käsittelemään tunteitanne rakentavalla tavalla ja jakamaan ajatuksenne sen puolisonne kanssa, niin ei tarvitse pettää.
Siis kukaan ei myönnä että pettämisen takana voisi olla oikea rakastuminen huolimatta siitä ettei se johda eroon?? Että pettäjä syystä tai toisesta haluaa kuitenkin pitää perheen koossa ja mielummin tukahduttaa todelliset tunteensa. Jää siitä kiinni tai ei se on yksi valinta elämässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toinen kuvittelee elävänsä ihan hyvässä avioliitossa, koska se pettävä puoliso ei osaa kertoa tunteistaan ja käsitellä niitä aviopuolisonsa kanssa vaan valittaa ennemmin huonoa avioliittoaan kolmannen osapuolen seurassa, joka auliisti kuuntelee ja lohduttaa sitä kärsivää reppanaa.
Opetelkaa ihmiset käsittelemään tunteitanne rakentavalla tavalla ja jakamaan ajatuksenne sen puolisonne kanssa, niin ei tarvitse pettää.
Siis kukaan ei myönnä että pettämisen takana voisi olla oikea rakastuminen huolimatta siitä ettei se johda eroon?? Että pettäjä syystä tai toisesta haluaa kuitenkin pitää perheen koossa ja mielummin tukahduttaa todelliset tunteensa. Jää siitä kiinni tai ei se on yksi valinta elämässä
Ja sen takia pettäjä valitsee lopulta perheen, jos vain voi. Yleensä kyllä petetty puoliso pistää hairahtuneen pihalle. Sitten tietenkin esitetään että "itse lähdin ja valitsin uuden ja paremman". Ja parin vuoden kuluttua koko juttu on ohi ja pettäjä yksin.
Ihastuminen toisiin ihmisiin avioliiton aikana on ihan normaalia, mutta toiset osaa ohjata tunteitaan paremmin ja hallitsee niitä. Toiset taas on tunteidensa vietävissä ja hypitään suhteesta toiseen, tärkeintä on se itsekkyys.
Aito rakkaus on epäitsekästä ja haluaa toisille hyvää, ihastunut hakee vain omaa tyydytystä.
toinen kuvittelee elävänsä ihan hyvässä avioliitossa, koska se pettävä puoliso ei osaa kertoa tunteistaan ja käsitellä niitä aviopuolisonsa kanssa vaan valittaa ennemmin huonoa avioliittoaan kolmannen osapuolen seurassa, joka auliisti kuuntelee ja lohduttaa sitä kärsivää reppanaa. Opetelkaa ihmiset käsittelemään tunteitanne rakentavalla tavalla ja jakamaan ajatuksenne sen puolisonne kanssa, niin ei tarvitse pettää.
Siis kukaan ei myönnä että pettämisen takana voisi olla oikea rakastuminen huolimatta siitä ettei se johda eroon?? Että pettäjä syystä tai toisesta haluaa kuitenkin pitää perheen koossa ja mielummin tukahduttaa todelliset tunteensa. Jää siitä kiinni tai ei se on yksi valinta elämässä
ihastuminen on eri asia. Eli jos jatkuvasti viettää aikaa ihastumisen kohteen kanssa niin muuttuuhan se rakastumiseksi joskus mutta se on tietoinen valinta silloin. Harvemmin ensi todella kuluu aikaa ja rakastutaan ja sitten menee suhde fyysiseksi. Henkisen pettämisen raja on taas niin vaikea vetää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja erottaisin ehdottomasti"suunnitelmallisen" uskottomuuden yhdestä kännihairahduksesta.
Minulla on hyvä avioliitto ja minä petin kerran humalassa.
Ehkä pääni sisällä on ongelma, lapsellinen ihailun nälkä.
Silti liittomme on onnellinen ja arvostamme ja rakastamme toisiamme. Melko huonosti itsekään käsitän pettämiseni. Avioliittoani tai puolisoani en teostani syytä.
Ja jos kerroit, onko arvostus vielä molemminpuolista?
Ja jos et kertonut, perustuu arvostus liitossanne valheelle.
Ehkä asian voi ajatella niinkin päin että juuri arvostuksen takia en kertonut miehelleni koska itsekään en haluaisi hänen kertovan ja satuttavan. Arvostan häntä kaikin tavoin, puolisona, ihmisenä, miehenä, isänä. Mutta noin minäkin vielä 15 vuotta sitten ajattelin. Elämänkokemus opettaa sitten näkemään vähän eri sävyjä.
Toki puolison arvostus kokee kolhun jos uskottomuus selviää ja siltä osin on perusteltua väittää että mieheni arvostaa minua koska ei tiedä uskottomuutta. Mutta enhän minä kokonaan lakkaisi olemasta hänelle arvokas jos kertoisin. Olisin edelleen se sama ihminen ominaisuuksineni.
Eli jätit kertomatta, koska arvostat miestäsi?
Voin näin petettynä puolisona kertoa sinulle, että vaikka annoin miehelleni pettämisen anteeksi, arvostus toista kohtaan oli se asia, joka katosi. Eli vaikka avioliittomme jatkuu, en arvosta miestäni yhtään. Tuskin koskaan tulen arvostamaankaan enää. Töitä on tehty ja terapiassa käyty, mutta kerran menetettyä arvostusta ei takaisin saa.
Valitan, voit jättää avioliittosi kuvauksesta tuon arvostuksen pois, koska se perustuu siis valheelle.
koska se pettävä puoliso ei osaa kertoa tunteistaan ja käsitellä niitä aviopuolisonsa kanssa vaan valittaa ennemmin huonoa avioliittoaan kolmannen osapuolen seurassa, joka auliisti kuuntelee ja lohduttaa sitä kärsivää reppanaa.
.En tunnusta enkä tunnista, etteikö minulle olisi pystynyt tunteista puhumaan. En ole tuomitseva enkä syyttävä, enkä halveksiva. Miksi mieheni ei pystynyt puhumaan minulle, mutta pystyykin jollekulle toiselle?
ap
Ei sinussa. Toinen ei vaan osaa käsitellä tunteitaan rakentavasti, vaan valitsee väärän toimintatavan. Ja siksi pettäjät pettävät aina uudestaan ja uudestaan, useimmat eivät vaan opi. Syyttävät ongelmistaan muita mutta eivät näe että ongelma on heissä itsessään.
olen näiden vuosien jälkeen oppinut, että vaikka mies petti ja jätti, ei minussa itsessäni ole mitään vikaa. Tuntuu vain hyvältä kuulla se toisenkin ihmisen vahvaistamana - vaikka emme toisiamme tunnekaan. On ollut pitkä työ sisäistää tämä tunne, että olen hyvä ihminen, hyvä nainen, hyvä vaimo, vaikka mies teki mitä teki.
ap
Olen syyttänyt itseäni pettämisestä todella paljon. Olen sen jälkeen siloittanut miehen tietä, hän pääsee kotona tosi vähällä (silloin kun on paikalla), ei tarvitse huolehtia lasten arkipäivän asioista - tai muistakaan arkipäivän asioista, kotitöistä, ruuanlaitosta, kaupassa käynnistä, remonttihommista.. Olen laittanut itseni kuntoon, treenaan, pukeudun hyvin, meikkaan ja ainakin muiden miesten mielestä näytän hyvältä. Opiskelen ylempää korkeakoulututkintoa. Mutta ei. Mikään näistä ei ole saanut miestäni tyytyväiseksi tai minua riittämään hänelle.
Sitten kävi niin, että täysin murtuneena ja arvottomaksi itseni tunteneena annoin itselleni luvan vastata flirttiin. Tunsin ettei minulla ole mitään menetettävää. Huomio oli ihanaa, vaikka mitään fyysistä ei tapahtunutkaan. Siinä jotenkin tajusin, että ehken olekaan niin kamala, kuin mitä kotona annetaan ymmärtää. Ehkä voisin todellakin saada jotain huomioita, ja positiivista itsellenikin.
Nyt haemme eroa, ja mies on yllätten muuttunut lähes mukavaksi. Asumme tilanteen pakottamana vielä saman katon alla, mutta silti hän haluaa pitää kiinni "oikeuksistaan", kuten yhtäkkiä seksi on alkanut taas kiinnostaa häntä, vaikka koko kesänä hän ei ole juuri aiheesta ollut innostunut. Mutta pohjimmiltani silti haluan olla ehkä mielummin yksin, kuin hänen kanssaan. Olen ihan liian kiltti, ja unohdan aina, että hän on useimpien mielestä kohdellut minua melko huonosti. Kavereitten miehet kuulemma esim. kehuvat ihan vaimonsa ulkonäköä, sanovat seksikkääksi.. huolehtivat asioista! Haluan uskoa, että löytäisin itsekin sellaisen miehen. Pelottaa, että jään lasten kanssa yksin enkä saa koskaan kokea, että joku oikeasti rakastaa MINUA ja haluaan tehdä minut iloiseksi ja onnelliseksi.
Mutta olen varmaan matkalla kohti sitä, että uskoisin itsekin, että ansaitsen parempaa. Ja yksinolokin voi olla tätä parempaa, loppujen lopuksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis toisin sanoen ikuinen ruikuttaja ja heikolla itsetunnolla varustettu ihminen. Sukupuoleen itseensä ei liitty kuormittavuutta.
Mun omat kokemukset pettjämiehistä on aika samanlaiset; mies jolla on heikko itsetunto taustalla mutta hirveä tarve esittää parempaa ja saada hyväksyntää jatkuvasti. usein samat ihmiset ovat sellaisia saippuoita joista on vaikea saada oikeaa ihmistä esille. He ovat ikäänkuin koko ajan vahvistamisen ja ihailun perässä. Usein pettäjämiehet pettävät sarjatuotantona, joskus onnistuvat olemaan vuosia saman kanssa mutta sitten taas kun ihailu laimenee tai huomia vähenee niin taas tarvitaan uutta ihastelijaa. Usein tämä maskeerataan siihen kuinka vaimo ei huomio, ei ymmärrrä, on kärttyisä, pihtaa jne jne. Ei ole kykyä rakentaa omaa sisäsitä maailmaa saati tukea toista oikeana kumppanina. Minä itse on tärkein.
Eri asia on nämä jotka kärvistelevät kauan huonoissa liitoissa ja löytävät uuden ja eroavat mutta silloin ei ero tule kummallekkaan puun takaa.
siksi, että on ainutlaatuinen ja ehkä elämän viimeinen tilaisuus päästä vielä kerran kokeilemaan jotain. Kotona on tylsää.
Sitten jos siitä tulee suhde, on se yleensä seurausta siitä, että se paneminen on ollut toiveita vastaava kokemus. Olisi naiivia ajatella, että miehet aina päätyvät avioliittoihin niiden parhaiten seksuaalisesti yhteensopivien naisten kanssa, sanoivatpa asiasta ihan mitä hyvänsä.
Yksinkertaisia asioita on turha vatvoa päiväkausia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siksi, että on ainutlaatuinen ja ehkä elämän viimeinen tilaisuus päästä vielä kerran kokeilemaan jotain. Kotona on tylsää.
Sitten jos siitä tulee suhde, on se yleensä seurausta siitä, että se paneminen on ollut toiveita vastaava kokemus. Olisi naiivia ajatella, että miehet aina päätyvät avioliittoihin niiden parhaiten seksuaalisesti yhteensopivien naisten kanssa, sanoivatpa asiasta ihan mitä hyvänsä.
Yksinkertaisia asioita on turha vatvoa päiväkausia.
Mun mies on sängyssä miespuolinen lahna, eikä se oppinut vieraissakaan mitään uutta. Eli ilmeisesti löysi itselleen hetkeksi samantasoista seuraa.
Minun mielestäni avioliiton ongelmat ja pettäminen ovat kaksi ihan erillistä asiaa.
Eivät kaikki, joilla on ongelmia liitossaan, petä. Enkä usko, että kaikilla pettäjillä on huonosti toimiva liitto.
Saanko linkin ko. väitöskirjaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
https://helda.helsinki.fi/handle/10138/37386
"Tässä tutkimuksessa rinnakkaissuhteet olivat huonosti toimivan parisuhteen seurausta, eivät sen ensisijainen syy."
Ja mikäli itse tiivistän, niin
Tärkeimmäksi erokriisin syyksi tutkimuksessa osoittautuu
- elämän kokonaisvaltainen kuormittavuus.
- työn ja perheen yhteensovittamisen vaikeuksina, - elämän keskeneräisyyden tuottamina hankauksina
- kasautuneina, ketjuuntuneina ja rinnakkaisina elämänkriiseinä.
- kommunikaation vaikeuksia
- erilaisia suhdetta koskevia odotuksia tai lähtökohtia
- sukupuoleen liitettyä kuormittavuutta
- rinnakkaissuhteita
Ja erottaisin ehdottomasti"suunnitelmallisen" uskottomuuden yhdestä kännihairahduksesta.
Minulla on hyvä avioliitto ja minä petin kerran humalassa.
Ehkä pääni sisällä on ongelma, lapsellinen ihailun nälkä.
Silti liittomme on onnellinen ja arvostamme ja rakastamme toisiamme. Melko huonosti itsekään käsitän pettämiseni. Avioliittoani tai puolisoani en teostani syytä.
toinen kuvittelee elävänsä ihan hyvässä avioliitossa, koska se pettävä puoliso ei osaa kertoa tunteistaan ja käsitellä niitä aviopuolisonsa kanssa vaan valittaa ennemmin huonoa avioliittoaan kolmannen osapuolen seurassa, joka auliisti kuuntelee ja lohduttaa sitä kärsivää reppanaa.
Opetelkaa ihmiset käsittelemään tunteitanne rakentavalla tavalla ja jakamaan ajatuksenne sen puolisonne kanssa, niin ei tarvitse pettää.
Ja erottaisin ehdottomasti"suunnitelmallisen" uskottomuuden yhdestä kännihairahduksesta.
Minulla on hyvä avioliitto ja minä petin kerran humalassa.
Ehkä pääni sisällä on ongelma, lapsellinen ihailun nälkä.
Silti liittomme on onnellinen ja arvostamme ja rakastamme toisiamme. Melko huonosti itsekään käsitän pettämiseni. Avioliittoani tai puolisoani en teostani syytä.
Ja jos kerroit, onko arvostus vielä molemminpuolista?
Ja jos et kertonut, perustuu arvostus liitossanne valheelle.
koska se pettävä puoliso ei osaa kertoa tunteistaan ja käsitellä niitä aviopuolisonsa kanssa vaan valittaa ennemmin huonoa avioliittoaan kolmannen osapuolen seurassa, joka auliisti kuuntelee ja lohduttaa sitä kärsivää reppanaa.
.
En tunnusta enkä tunnista, etteikö minulle olisi pystynyt tunteista puhumaan. En ole tuomitseva enkä syyttävä, enkä halveksiva. Miksi mieheni ei pystynyt puhumaan minulle, mutta pystyykin jollekulle toiselle?
ap
todettiin impulsiivinen luonne. Pettäjät ovat myös alttiimpia kärsimään päihderiippuvuuksista ja adrenaliiniriippuvuudesta ja ottavat elämässä enemmän riskejä kuin ei-pettäjät. Toki on aina poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön, mutta pettäminen on vähän sama asia kuin se, ottaako suklaata kun tekee mieli vai odottaako ja syö sen vasta seuraavan aterian jälkeen jälkkäriksi. So simple. Yksi jaksaa odottaa ongelmitta, toinen ei.
olen näiden vuosien jälkeen oppinut, että vaikka mies petti ja jätti, ei minussa itsessäni ole mitään vikaa. Tuntuu vain hyvältä kuulla se toisenkin ihmisen vahvaistamana - vaikka emme toisiamme tunnekaan. On ollut pitkä työ sisäistää tämä tunne, että olen hyvä ihminen, hyvä nainen, hyvä vaimo, vaikka mies teki mitä teki.
ap