Mikä on sellanen persoonallisuushäiriö missä kaksi persoonaa

:-P

Vitsi.

Jakautunutta persoonaako tarkoitat?

Voi olla myös dissosiatiivinen identiteettihäiriö eli multiple personality disorder. Kuuluu dissosiatiivisiin häiriöihin.



Menetätkö aikaa? Tapahtuuko siis sellaista, että yhtäkkiä heräät ja huomaat ettei sinulla ole mielikuvia joltakin ajanjaksolta?

Minulla vähän samaa....

ja se toinen on ihmisen todellinen luonne.

Se toinen on ihmisen ego

ja se toinen on ihmisen todellinen luonne.

Dissosiatiivisellä ja epävakaalla on tosiaan paljon yhteistä. Dissosiatiivinen identiteettihäiriö on ääripään psyykkisiä ongelmia, pikkusen epäilen että ap siitä kärsisi. Lisäksi periaatteessa pitäisi olla niin, ettei persoonat ole toisistaan tietoisia vaan stressaavassa tilanteessa vaihtuu eikä toinen persoona tiedä toisesta.

Niin kyllä nämä persoonat on tietoisia toisistaan, vähän niinkuin olisi kaksi eri persoonaa samassa kehossa ja vielä se sielu tai mieli joka vaihtaa toisesta toiseen. Että molemmat on ikäänkuin minua.



Elämääni tää kyllä haittaa monella tapaa.



Ajantajussa on jotain häikkää, vuosi saattaa olla kuin viikko. Jos joku kysyy kuinka kauan kuumetta on ollut tai kuinka kauan joku on kestänyt tms en välttämättä osaa vastata. Mutta varmaan eri asia kuin joku kysyi.



Ap

Dissosiatiiviessä identiteettihäiriössä on kyse siitä, että henkilö on kokenut lapsuudessaan niin rankkaa laiminlyöntiä tai väkivaltaa tms., että psyyke ei ole kestänyt sitä kokonaisena. Psyykeen on siis muodostunut tavallaan toisistaan erillisiä saarekkeita, jotka eivät ole tietoisia toistensa olemassaolosta.

Onkohan sun nuppis se toinen persoona? Jaa-a, en tiedä...

Epävakaa persoonallisuushäiriö? Itselläni on dissoatiivinen ident.häiriö. Itse en mitenkään miellä sivupersoonia itsekseni vaan osaksi "tapahtumaketjua". Ymmärrän heidän käytöstään ja kahteen persoonaan olen jollain tasolla integroitunut eli voin tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Itselläni on 8 sivupersoonaa mieheni mukaan, itse olen tietoinen kahden läsnäolosta. Niiden tarpeet eroavat merkittävästi omistani myös käytös, puheääni ja olemus, yksi on eri sukupuolta kuin minä. Helpotti kirjoittaa tästä, koska ymmärrätte varmaan ettei tästä puhua voi kenellekään. On vain perheen tiedossa ja yhden tarkkanäköisen ystäväni.

Joo mä todella ymmärrän täällä ahdasmielisessä suomessa! Täällä ei miyään voi puhua tuota ääneen kun "ei ole tollasta kuullutkaan". Vaikea saada apua. Terapeutti se joka auttoi minua tässä.. ehkä jatkuu vielä..

palstaileva av-mamma

Nostelen keskustelua, mielenkiintoista. Itse otaksun olevani epävakaa. Mun on vaikea sitoutua ihmisiin tai esimerkiksi tiettyyn ammattiin, koska kuitenkin muutan mieltäni. En ole seurustellut melkein kymmeneen vuoteen. Pettäisin kumminkin. Ja olisin varmasti tuollainen haluan - en halua tätä ja se repisi suhteen. Lapsi mulla on ja häneen olen fyysisesti sitoutunut, mutta ajattelen tosi usein, että en haluakaan tätä elämää hänen kanssaan ja suunnittelen jopa mielessäni, miten hankkisin hänelle toisen kodin ja olisin etä-äitinä, jotta voidaan kaikki mahdollisimman hyvin, ja että voin olla se ihminen joka oikeasti olen. :( toisena hetkenä olen taas se toinen, joka ei muuta haluakaan kuin olla kotiäiti ja aina läsnä. Mulla on vaikea myös käsittää ajan kulua, sellaiset kysymykset kuin kauanko siitä on tai kauanko se on kestänyt aiheuttaa mussa aina mietintää ja hätääntyneen arvauksen. En tiedä... vaikea sanoa, onko mussa paljon vikaa vai vähän. Että kuvittelenko vaan olevani erikoinen. Jotenkin on sellainen olo aina, että en oikein osaa tuntea ja toimia niinkuin muut.

nosto