Keskinkertainen elämä on mahtavaa!
Olen niin tyytyväinen ja onnellinen, vaikka elämäni on ihan tavallista. Miksi niin moni haaveilee jostain täydellisestä ja huipusta? Onkohan mussa jotain vikaa kun ajattelen näin?
Kommentit (5)
On elämässäni ollut tarpeeksi draamaa, en kaipaa sellaista. Ihan vaan normi elämää. Joten ei minusta ole sinussa mitään vikaa. En vaan ymmärrä heitä jotka eivät ikinä ole onnellisia/tyytyväisiä.
Lapsuus oli kauheaa painajaista, nuoruus haahuilua ties missä, varhaisaikuisuudesta meni pari vuotta päihteiden parissa ja nyt yli 10 vuotta olen viettänyt keskikertaista perhe-elämää, naimisissa, 1 lapsi.
Kuljetan harrastuksiin, leivon kliseisesti sitä pullaa ja ennenkaikkea NAUTIn elämästä!!!
Kuuntelen lähipiirin ja ystävien jatkuvaa elämän draamaa, niin olen ikionnellinen omasta keskinkertaisesta ja ajoittain jopa tylsästä elämästä. Elämämme on tasaista, ilman kovia ala-tai ylämäkiä. Olen onnellinen siitä mitä minulla on. Terveet lapset, ihana rakastava mies, kaunis koti ja hyvä työpaikka. Viihdyn elämässäni, vaikken voi sanoa siinä olevan erityisiä huippukohtia.
Tylsä ja turvallinen avioliitto tuntuu lottovoitolta, kun kuuntelee kavereiden säätämisiä exän, nyxän ja -puolen kanssa. Raha joudutaan meillä laskemaan, mutta ei senttejä vaan euroja. On katto pään päällä jne.
En kaipaa mitäään ihmeempää kuin ihan mukavan asunnon, ruokaa, riittävän palkan niin ettei tarvi koko ajan laskea riittääkö rahat, ihan vaan perusasioita. Sen suurempia haaveita ei ole kuin saada viettää mukavaa arkea jatkossakin.