Mikä mietä vaivaa? Välinpitämättömyys suomalaisessa yhteiskunnassa?

Yleensä ne, joille maallinen mammona ei ole tärkeätä, auttavat muita.

Itse kuuulun näihin.

Lopeta tuo lukeminen ja voivottelu ja mene tutstumaan eri tapoihin tehdä vapaaehtoistöitä.

pitäiskö lisätä virkamiesten määrää ja perustaa joku valtuuskunta antamaan mietintö asiasta.

kakkonen varmaan ei sitten auta sitä hukkuvaa rannalla kun kuuluukin johonkin SPR:n ystävätoimintaan jonka alaan ei kuulu hukkuvien auttaminen.

Ilmiö kasvaa koko ajan, silti löytyy paljon ihmisiä, jotka suureen ääneen keuhkoavat, että EI SUOMESSA JÄTETÄ AUTTAMATTA! Eipä vissiin, tässä sen näkee, kun ihmiset on opetettu siihen, että vain omasta perseestä kannattaa huolehtia, ei kuulu mulle mitä muille tapahtuu :D. Ja näitä ihmisiä on paljon!



Että kannattaa vaan luottaa muiden apuun, jos sinut puskaraiskataan, tai hakataan kuoliaaksi keskellä katua...not. Lähimmäisenrakkaus ei ole päivän trendisana, sensijaan itsekyys, rahanahneus ja menestys hinnalla minä hyvänsä sekä laihuus ovat. Pinnalliset arvot kunniaan!

Krjoitat me-muodossa. Lasket siis myös itsesi siihen joukkoon, joka ei välitä. Voit siis vastata omasta puolestasi, miksi et välitä.



Toki tiedän, että me-muodon käyttäminen on yleinen tehokeino. Tekisi mieli haukkua muita, mutta tekee vastuullisemman vaikutuksen, kun puhuu "meistä".

kommentit asiaan..miksi ihmiset eivät oimi kun näkevät jotain tällaista..samaa nimittäin minäkin ajattelin kun luin uutisen...miksi kukaan ei sontaanisti tullut apuun...toiminut konkreettisesti...me ollaan ihmeellinen ' ei kuulu minulle' kansa..

sen voi todeta ihan vain tätä palstaa lukemalla arvon äidit..ei tarvitse ihmetellä, jos koulussa lapset ei mene kertomaan nöyryytyksestä..heidät on opetettu pitämään huolta vain omista asioistaan.



Ihan niin kuin Eerikan tapauksessakin..ei tehty muuta kun kaavake sossuun.

Ei vain suomalainen, vaan tosiaan missä tahansa, kun kaupungit on vähän isompia, tätä esiintyy. New Yorkin tietyillä seuduilla ei kuulemma edes jonkun ampuminen paljon kenenkään kulmakarvaakaan väräytä, ihmiset jatkaa omia teitään kuin ei mitään.



Kai se on niin että kun kaupunkiympäristössä on niin valtavan paljon ärsykkeitä, täytyy niiltä monen meistä sulkea aistinsa että yleensä kestää. Ei jaksa ihmispaljoudessa koko ajan olla tarkkaavainen kaikelle ympäristössä, niin että esimerkiksi erottaisi oikean avunhuudon kaikesta yleisestä mölinästä jota ympärillä on vaikka kuinka. Ja kun kaikenlaisia hulluja, huumepäitä tms on paljon niin helposti kuittaa huutajan että jaahas, taas tuommoinen, yritän päästä nopeasti ohi tuosta...

Koko aikuisikäni olen yrittänyt opetella tavasta eroon, ja herätellä muitakin ajattelemaan yhteisöllisemmin. Mutta kyllä hyvin nopeasti ihmiset turvautuvat siihen maailman ärsyttävimpään lausahdukseen: "Ei kuulu minulle". Kyllä hitto vieköön kuuluu meille kaikille, mitä meidän kaupungissamme ja maassamme kaduilla tapahtuu!



Aikuisena olen ymmärtänyt, että ainakin omilla vanhemmillani syynä tähän on pelko. Halutaan suojautua joltain määrittelemättömältä pahalta, mitä voi tapahtua jos rupeaa aktiiviseksi. Tämähän pätee moneen muuhunkin asiaan, esim. työpaikalla ei tehdä minkäänlaisia aloitteita, koska pelätään kaikenlaisia ikäviä seuraamuksia. Luennolla ei avata suuta, koska pelätään silmätikuksi joutumista. Ylipäätään suomalaiset ovat passiivisia ja osallistumishaluttomia pelkureita. Minä myös, mutta näen paljon vaivaa päästäkseni eroon tästä viasta, joka itse asiassa halvaannuttaa ihmistä todella pahasti.



Elämäni on jo muuttunut paljon onnellisempaan suuntaan, kun olen uskaltanut ottaa sen omiin käsiini edes välillä. Aion jatkaa valitsemallani tiellä ja toivon, että niin tekevät mahdollisimman monet muutkin!

Paitsi kerran kun miesjoukko hakkasi yhtä. Eipä tullut mieleen mennä väliin mutta soitin häkeen. Häken vastaus oli, etteivät lähetä autoa jos en minä uskalla mennä tiedustelemaan, onko avun tarvetta.



Olen myös kuullut, että auttaja on lopulta joutunut maksumieheksi tai tullut itse pahoinpidellyksi. Eipä siinä tee paljon mieli auttaa kun riskit ovat liian suuret.



No okei, tuo nyt oli kärjistettyä mutta voi silti olla yksi syy välinpitämättömyyteen.

jos jo siitä uhkaillaan hakkaamisella, että naapurille käy ystävällisesti sanomassa, että voisiko arki-aamuyöstä laittaa musiikin pienemmälle, niin sitten tuollaiset tilanteet...



Hätänumeroon voi tietysti soittaa kulman takana jos pääsee vähän kauemmas julkiselle paikalle.

kytille voisivat ihmiset toki soittaa herkemmin (esim. ap:n esimerkkitapauksissa), mutta harva uskaltaa mennä väliin ellei itse ole Tony Halmeen kokoluokkaa. Tämä on ihan ymmärrettävää.