Kokemuksia päiväkodista kun äiti kotona

he eivät saa antaa omien mielipiteidensä näkyä työssään. Huomauta heille asiasta.

Ei se anna noin helpolla periksi.

Haluat vain päästä helpoimmalla.

Lapsille kyllä pystyy järjestämään seuraa ja tekemistä, kun vähän viitsii nähdä vaivaa.

Oma kokemukseni on se, että sosiaaliselle ja touhukkaalle 3v. esikoiselleni riitti varsin hyvin äiti ja vauva-sisarus seuraksi. Pihalta tai puistosta löytyi joskus kaveri joka mielellään sopi tapaamisen toistekin, joten joku kaveri jostain löytyy jos haluaa olla edes vähän aktiivinen. Minua harmittaa päiväkodin hoitajien puolesta, mitähän ne ajattelee kun joutuvat hoitamaan enimmäkseen niitä lapsia joilla ei todellakaan ole päivisin koti tyhjänä.

Ilmoitin lapseni jo syksyllä kerhojonoon. Näitäkin asioita voi (ja pitää) ennakoida. Lapsi pääsee tammikuun alussa kerhoon, kun jää ennen joulua pk:sta pois. Esikoinen jatkaa eskarissa, mutta ei siis enää ole kuin eskariajan. Minun arkenihan siinä vaikeutuu kun eskari ja kerho ovat vastakkaisissa suunnissa, mutta lapsen paikka on mielestäni kotona, jos äitikin on (sairaudet ym sitten on eri juttuja).



Mutta teitte päätöksenne ja se ei saisi vaikuttaa pk:n henkilökunnan käytökseen teitä kohtaan. Ota yhteyttä pk:n johtajaan, jos tuntuu, että teitä kohdellaan väärin! Jos se ei auta niin valitusta ylemmille tahoille.

Kunnallisessa isot ryhmät ja hoito ajoittain heikkoa. Silloin olin töissä, mutta kuulin muilta, että sijaispulaa paikattiin säännöllisesti niin, että kotiäidit lapsineen käännytettiin aamulla ovelta ja sanottiin, ettei pidä tuoda loppuviikollakaan. Yksi näistä "kotiäideistä" oli vakavasti sairas ja ihan kuihtui silmissä, mutta yhtä kuivan kohtelun sai.



Jonotimme paikan yksityisestä päiväkodista ja siellä on osattu suhtautua asiallisesti siihen, että kukin perhe määrittelee itse hoidon tarpeen. Siellä tietysti on maksuissakin vähän isompi ero puoli- ja kokopäivähoidolla.



Päiväkoti on usein ainoa todellinen tukimuoto, jota kaupungilla on tarjota tavallisen pikkulapsiperheen arkeen. Kohtuutonta, jos päiväkodin hoitajat käyttävät sen suhteen mielivaltaisesti.

Samaa mieltä edellisen kanssa, eipä se sinun perusasenteesi näy toimissasi.



Tuon ikäisille on kerhoja, muskareita ym. Moniin voi mennä esim. vuodenvaihteessa, jos syksyllä ei ehtinyt. 3,5-vuotias ei taatusti jää mistään tärkeästä paitsi, jos ei ole päiväkodissa tai kerhossa pariin kuukauteen, vaan viettää kotona rauhallista elämää.



Ystävillä on varmasti myös lapsia, sovit tapaamisia heidän kanssaan, niin lapsi pääsee leikkimään.



Vauva nukkuu paljon, voit sen aikaa touhuta isomman kanssa, askarrella ja leikkiä.



Sinua laiskottaa, siksi laitoit isomman hoitoon.

Meillä kuopus syntyi heinäkuun lopussa, esikoinen nyt 2,5 v., tosi sosiaalinen tyyppi. Pääsi ryhmäperhepäiväkotiin tässä naapurissa ja aloitti 1.10. On päiväkodissa 2 päivänä viikossa niin, että vien heri aamupalalle ja haen sitten välipalan jälkeen kotiin eli n. 14:30. Nukkuu päiväkodissa myös päikkärit.



On viihtynyt ihan sikahyvin, kun saa ikäistänsä seuraa ja ei aina tarvitse joustaa vauvan syömisten ja nukkumisten mukaan. Nauttii selvästi olostaan ja hoitajat raportoineet pelkästään positiivista päivistä.



Meillä ei ainakaan hoitajien asenteess ole näkynyt merkkiäkään negatiivisuudesta koskien ratkaisuamme eikä lapsemme ole ryhmän ainoa jonka äiti on kotona. Hyvin on mukaan päässyt ja olen tyytyväinen kun tehtiin tämä päätös, nimenomaan lapsen kannalta. Vauva on helppo ennä itse koe tarvetta hoidolle omaa elämää helpottaakseni mutta on mukava kun pystyy tarjoamaan lapselle pari aamupäivää viikossa jolloin saa muutakin leikkiseuraa kuin 3 kk:n vauvan :)

Ja itse olen ollut iloinen siitä, että ktselläni on myös enemmän aikaa rauhalliseen vauvan kanssa jutusteluun, esikoisen meno on jo niin energistä että vaatii suuren osan vanhempien huomiosta.

Ja päiväkodista tullut hyvin rohkaisevaa viestiä ja kannatusta tolle meidän päätökselle. Itseasiassa tätä meille suositeltiinkin. Älä AP lannistu!!! Meillä oli samat perusteet laittaa hoitoon ja meillä lapsi pyytää päästä sinne. Olis ollut typerää ottaa kokonaan vuodeks pois tutuista kuvioista, kun lapsi kehittynyt muiden kanssa hirveesti ja on nykyään todella taitava ja sosiaalinen, ennen ujosteli, nykyään kaikkien kaveri.

Työskentelen päiväkodissa, ja meilläkin on näitä lapsia, joissa on vauva ja lapsi hoidossa.



Haluan tehdä työni hyvin. En anna mielipiteeni näkyä vanhemmalle, vaikka mielestäni kolmevuotiaalle tosiaan riittää perhe.

Jos siellä perusasiat on kunnossa.



Tämä subjektiivinen päivähoito on asia, jossa ehkä eduskunnan olisi jo hyvä miettiä onko tämä maamme malli ihan kohdallaan.

nuorimmainen meni päiväkotiin täyttäessään 3 vuotta. Hän ehti olemaan päiväkodissa vain puoli vuotta kunnes mä sain potkut. Lapsi oli erittäin iloinen kun kuuli, että jää taas minun kanssani kotiin, vaikkakin oli viihtynyt myös päiväkodissa ja tottunut päiväkodin rytmiin ja ihmisiin.



Hän aloitti kerran viikossa olevan kerhon ja muina päivinä kävi puistossa. Hänelle riitti se aivan hyvin (3,5 vuotiaana). Mulle ei tullut mieleenkään pitää häntä päiväkodissa kun itse olin kotona!



Mutta se on nykyaikaa tämä subjektiivinen päivähoito-oikeus, tiedän olevani poikkeus kun olen hoitanut kaikki 3 lastani itse...