Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Henkisen väkivallan kokeminen ja silmittömän vihan nouseminen.

Vierailija
27.10.2012 |

Tilanne on meillä seuraava, parisuhde voi aina juuri niin hyvin, kuin millä mielellä mies on.

Mies harjoittaa henkistä väkivaltaa mitätöimällä, vähättelemällä ja alistamalla. Vastapainona hellyyttä, suukkoja jne on kyllä, joten suhde on melkoista ylä- ja alamäkeä.

Tänään "sättimistä" kesti pari tuntia ja minun oli lopuksi oltava hiljaa ja koitettava olla kuulematta miehen puheita, jotta pystyin hallitsemaan sen vihan ja raivon, mitä miehen puheet minussa herättivät. Kaikella on rajansa ja minun raja tuli täyteen tänään. Aion muuttaa (lastemme kanssa?) jonnekin toistaiseksi, mutta ei vaan ole mitään käsitystä, että minne..

Kirjoitin äsken muistiin itselleni miehen tämän iltaisia sanomisia, jotka mies yritti jo aiemmin kuitata anteeksipyynnöllä. Ne hyvät hetket kummallisesti tuntuvat pyyhkivän kaikki ikävät sanomiset tai tekemiset pois.

Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

alkoi sitten olla jo fyysistä väkivaltaa (potkimista ja paikoillaan pitämistä niin kovakouraisesti että olin mustelmilla) kun en alistunut. Nyt kulunut vuosi siitä kun lähdin, 7 vuotta kyllä sitä kestin. Takaisin en palaisi vaikka esim taloudellinen tilanne huono.

Vierailija
2/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä vihaa kesti vielä vuosia eron jälkeenkin, kun muistelin...Aika auttoi, ja se kun sain elämääni onnea ja sisältöä ilman exää. Nykyään hänen ajattelemisensa ei herätä juuri tunteita. Vahingoniloinen olisin silti, jos kuulisin hänellä menevän huonosti, mikä ei yleisesti ole minulle luonteenomaista. Erosta 8 vuotta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka surullisia ovat teidänkin kokemukset, niin jotenkin lohduttavaa on kuulla, että samanlaisia tunteita on ollut muillakin vastaavaa kokeneilla, enkä ole tulossa hulluksi ja pimahtamassa.

Yön mietittyäni päädyin siihen, että aamulla miehen mentyä treenaamaan laitoin hänelle viestin, että pakkaan hänen tavaransa ja hän voi treenin aikana miettiä minne menee ainakin toistaiseksi asumaan. Ja että hakee itselleen apua tunteiden ja stressin hallintaan. Sekä sanoin vielä uudestaan hänelle, että minuun kohdistunut henkinen väkivalta päättyi tähän, raja oli tässä.



Mies ei ota tilannetta tosissaan, vaan yli iloisesti juttelee lapsille, eikä vaan suostu ymmärtämään, että se on joka hän tai minä joka tästä nyt lähtee.

Vierailija
4/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hyvä. Pysy lujana. Hienoa että pidät huolta omista rajoistasi! Mies joutuu kohtaamaan omat ongelmansa. Hän voi olla dissosioitunut, kun muuttuu niin paljon olemukseltaan, eikä ehkä tuon dissosiaation takia pysty muistamaan millainen oli huonona hetkenä. Dissosioituminen on persoonan jakautumista osiin....muodostuu usein lapsuudessa kun joutuu kokemaan jotain sietämätöntä...väkivaltaa ems.

Vierailija
5/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

sitä vihaa kesti vielä vuosia eron jälkeenkin, kun muistelin...Aika auttoi, ja se kun sain elämääni onnea ja sisältöä ilman exää. Nykyään hänen ajattelemisensa ei herätä juuri tunteita. Vahingoniloinen olisin silti, jos kuulisin hänellä menevän huonosti, mikä ei yleisesti ole minulle luonteenomaista. Erosta 8 vuotta.

Vierailija
6/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse haluaisin tällä hetkellä vain, että mies näkisi itsensä muiden silmin ja ymmärtäisi käytöksensä kohtuuttomuuden ja sen miltä se toisesta tuntuu. Valitettavasti tuntuu vaan siltä, että taitaa olla liikaa toivottu.

Äsken mies totesi, että ihan turhaa vaatteiden pöllyttelyä, kun olin siis pakannut miehen vaatteet ja tärkeimpiä tavaroita. Hän ei oikeasti nyt suostu ymmärtämään, että tämä ei voi jatkua näin!

Miten voin enää selkeämmin hänelle asian sanoa? Olen ihan rauhallisesti sanonut, että raja on tullut vastaan ja nyt loppuu tämä hänen sylkykuppinaan toimiminen.

Ilmeisesti pitäisi vielä tehdä avioerohakemus ja käyttää se puolen vuoden harkinta-aika siihen, että mies ja me yhdessä hakeudutaan jonnekin juttelemaan tästä tilanteesta ja miehelle jotain hoitoa tai mielialalääkettä. Tosin en tiedä, onko tämä "vaiva" millään lääkkeellä parannettavissa?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen itse yrittänyt puhua miehelle ja toivonut että tajuaisi ja näkisi oman käytöksensä muiden silmin. Olen tullut siihen tulokseen, että se on yhtä pään hakkaamista seinään. Ei tajua eikä ole mahdollisuuksia että koskaan tajuaisi.



Googlasin koko tän aamun aiheesta kaikkea. Psychological abuse hakusanoilla löytyi englanniksi paljon asiaa. Yksi juttu pisti silmään noissa ja se oli se, että usein sillä miehellä, joka henkistä väkivaltaa käyttää on koko ajan samat vihan, turhautumisen jne fiilikset, kun ei ymmärrä mistä kaikki johtuu ja ei osaa peilata omaa käytöstään eikä näe itsessään vikaa ja ihmettelee vaan miksi nainen ei vaan voi olla niin kuin hän haluaisi.. Jospa vain et olisi tollainen nalkuttava akka, niin ei tarvitsisi olla näin vittumainen ja kylmä sua kohtaan, on enemmän kuin yksi tai kaksi kertaa kuultu.

Vierailija
8/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä anna hänen harhauttaa sinua. Tottakai hän nyt yrittää olla, niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, jotta sinäkin alkaisit epäillä itseäsi. Nimenomaan henkisen väkivallan tavoitteena on murtaa toisen itseluottamus ja tehdä uhri riippuvaiseksi tekijästä.



Mies odottaa nyt siis, että rauhoitut ja unohdat, jotta hän voi taas iskeä vyön alle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen myös etsinyt netistä tietoa, nyt ja monta kertaa aiemminkin ja tässä on yksi hyvä linkki, mistä tunnistan itseni ja meidän parisuhteen. Tosin mies ei ole koskaan lyönyt, mutta kaksi kertaa tönäissyt, joista kumpaakaan ei ole myöntänyt.



Joskus tuntuu, että olisi jotenkin helpottavaa, että mies löisi. Olisi sentään jotain konkreettista osoittaa ulkopuoliselle, miehen "pimeä puoli".



http://kampanjat.otavamedia.fi/anna/puhunyt/pdf/Kun_pelko_hiipii_parisu…

Vierailija
10/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja nyt ei varmaan yhtään lohduta, mutta sun mieshän on vielä kahjompi ja ilkeämpi kuin mun. Mutta sulla on se etu, että ette ole naimisissa, eikä teillä ole yhteisiä lapsia.

Onko sinulla hyviä miespuoleisia tuttuja, joiden kanssa voisit järjestää häädön sille miehellesi?

Eli ilmoitat miehellesi, että siihen päivään ja siihen kellon aikaan mennessä hänen tavaransa on oltava pois asunnostasi. Ja mikäli näin ei ole, ne poistetaan?

Olen itse yrittänyt puhua miehelle ja toivonut että tajuaisi ja näkisi oman käytöksensä muiden silmin. Olen tullut siihen tulokseen, että se on yhtä pään hakkaamista seinään. Ei tajua eikä ole mahdollisuuksia että koskaan tajuaisi.

Googlasin koko tän aamun aiheesta kaikkea. Psychological abuse hakusanoilla löytyi englanniksi paljon asiaa. Yksi juttu pisti silmään noissa ja se oli se, että usein sillä miehellä, joka henkistä väkivaltaa käyttää on koko ajan samat vihan, turhautumisen jne fiilikset, kun ei ymmärrä mistä kaikki johtuu ja ei osaa peilata omaa käytöstään eikä näe itsessään vikaa ja ihmettelee vaan miksi nainen ei vaan voi olla niin kuin hän haluaisi.. Jospa vain et olisi tollainen nalkuttava akka, niin ei tarvitsisi olla näin vittumainen ja kylmä sua kohtaan, on enemmän kuin yksi tai kaksi kertaa kuultu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
27.10.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Joskus tuntuu, että olisi jotenkin helpottavaa, että mies löisi. Olisi sentään jotain konkreettista osoittaa ulkopuoliselle, miehen "pimeä puoli".

Ja mitähän se auttaisi? Mies vain uskottelisi sinulle, että itse nalkutit, joten syy oli sinun. Ja sitä paitsi mies varmaan löytäisi monta sellaista tilannetta, joissa sinä olet läppäissyt häntä tai muuta vastaavaa, millä pyrkisi mitätöimään tekonsa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme kahdeksan yhdeksän