Lue keskustelun säännöt.
Pahoitinko mieleni turhaan?
22.09.2012 |
Ystäväni antoi minulle takaisin muutama vuosi sitten hänelle antamani lahjan. Olin sen silloin hänelle ajatuksella miettinyt, mutta ilmeisesti silti mennyt pieleen. Hänellä on tarkka maku, joka sallittakoon, ei ole pakko pitää jostain minkä annan. Pistäköön sitten jonnekin eteenpäin tai jotain.
Mutta harmistuin, kun hän antoi sen minulle. Että ota tämä takaisin, jos teille menisi johonkin, jos ei muualle "niin vaikka sitten leikkimökkiin".
Kommentit (8)
sivistymätän ystävä. Ei kannata mieltä pahoittaa, jätä ele omaan arvoonsa. Todella typerää käytöstä häneltä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska on antiikkiesine. Hän ajatteli varmaan, että minä ehkä tykkään siitä vielä. Vaikka sanoikin, että jos ei muualle kelpaa niin leikkimökkiin.
Minusta vain tökeröä. Jokin aika sitten hän antoi minun 15v sitten antamani käsityölahjat takaisin, koska ajatteli niiden olevan minulle tärkeämpi muisto kuin hänelle. No, tavallaan ymmärsin sen vaikka sekin tuntui kurjalta. Olinhan ne hänelle rakkaudella tehnyt silloin. Mutta onhan se totta, että joku käsityöjuttu on ehkä aikaa myöten tekijälleen arvokkaampi. Niin siitä en sitten tosissani alkanut harmistua.
Mutta tämä oikeasti kyllä pahoitti mieleni. Muistan vielä aikoinaan ajatelleeni, että lahja on kallis ja rahat vähissä, mutta halusin sen silti tälle ystävälle ostaa ja antaa.
ap
mielesi pahoittaa, koska hän toimisi varmaan kaikkien muidenkin suhteen samoin.
Ilkeile takaisin. Sano siis suoraan, että annoin tuon sinulle enkä halua sitä takaisin. Olen sen ajatuksella valinnut ja on todella loukkaavaa, että palautat. Tulipa selväksi, että lahjani eivät kelpaa enkä osta niitä enää.
tahdikas ystävä sulla. Tökeröä nimenomaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei hän ole sellainen. Tahditon voi olla, tai onkin siis välillä. Ei silti tahallisesti ilkeä.
Maailman suurin asia tämä ei ole, ja sanoin myöhemmin ystävälle pahoittaneeni mieleni. Hän ensin puolusteli kamalasti ja vetosi johonkin vanhoihin kinoihin, mutta pahoitteli sitten. Hän taitaa vain ajatella nämä asiat eri tavoin.
Tiedän hänen aiemmin kieltäytyneen saamastaan lahjasta jos se ei ole miellyttänyt. Siis avaushetkellä sanoo ettei tahdo lahjaa, kehoittaa antajaa antamaan sen jollekin muulle. Hänellä on niin tarkka maku, ettei monenkaan ajatukset käy yksiin.
ap
Anna olla ap, älä osta/tee lahjaa hänelle. Minulla ei kävisi koskaan mielessä, että voisin antaa lahjan takaisin antajalle - annan ne mieluummin eteen päin jollekkin toiselle. Minusta se on... aika tylyä.
Jos haluatkin sen sijaan antaa jotain, anna lahjakortti. Hän voi käyttää sen mieleiseensä lahjaan.
Yleensä lahja minkä ostaa miellyttää myös itseä, VAIKKA sen ostaisi ajatuksella "mistä ystävä pitää". Esimerkin luontoisesti: ajattelee että ystävä pitää Mariskoolista, ostaa sellaisen violettina (=mikä sattuu olemaan oma lempiväri) tmv. Harvoin kukaan ostaa toisella 100% sopivaa lahjaa, mitä itse 100% vihaa, vaan ostaa sellaisen mikä miellyttää myös itseä jollakin tapaa.
Ystävälle jos lahja ei sovi (varsinkin jos arvokas lahja) saattoi hän ajatella että sinä AP haluat sen itsellesi takaisin. Ajatteli siis että parempi antaa lahja takaisin sinulle, eikä antaa pelastuarmeijalle, jollekin tutulle eteenpäin lahjaksi tmv. Jos lahja sellainen, että jostain näkee/tietää sen olleen käytössä (vaikka jos siitä että alkuperäinen pakkaus kadonnut tmv.) sitä lahjaa minkä saanut "vaikea" kierrättää eteenpäin lahjaksi, koska yleensä ihmiset haluavat antaa uutta. Ja jos juhlissa annettu missä "kaikki" tutut paikalla, niin äkkiäkös sen tutut huomaisivat että "Mirkku" antoi "Lissulle" joululahjaksi sen maljakon minkä itse sai "Kertulta" synttärilahjaksi.