Miksi terveydenhuollon johtaminen on niin ala-arvoista?

Koko systeemi pitäisi varmaan miettiä uudelleen, nyt on jumiutunut omiin huonoihin käytäntöihinsä. Johtamisestahan se kaikki lähtee.

Ap:n jouluviikon koulutus kuulostaa täydellisen huonolta ja ammattitaidottomalta esimerkiltä millä tahansa alalla.

Naisvaltainen ala.

Mikähän on hoitoalan johtajien tausta? Ovatko nousseet työntekijöiden joukosta vai tulleet joltain ihan toiselta alalta vain johtamaan?

Siellä on lääkärit johtamassa. Ei lääkärin paperit tee taloushallinnon ja henkilöstöjohtamisen ammattilaiseksi ja hyvä kun ovat itsekin tämän vihdoin tajunneet ja haluavat vain tehdä lääkärin töitä.

Aikoinaan kotihoidossa lähiesihenkilöllä oli tapana jättää punaiselle paperille tulostettuja huomautuksia luettavaksi. Huomautuksen aiheena oli yleensä joku omaiselta saatu palaute. Henkilökunnan kanssa asiasta ei keskusteltu eikä näkökulmaa kysytty. Tulostettiin vaan se kirkuvan punainen paperi huomautuksineen ja oletettiin, että kehno henkilökunta ottaa huomautuksesta opikseen.

Terveydenhuollon puolella pääset etenemään johtoportaaseen titteleillä - erikoistut, teet väikkärin jne jne. Lääkäri siirtyy asiantuntijasta (joka usein syvää mutta kapea-alaista) johtajaksi, vaikka olisi kuinka osaamaton johtaja ja leaderi, ei kokemusta kokonaisuuksien hallinnasta ja hallinnosta. Siitä se on kiinni.

Julkinen sektori on haluttu ajaa alas ja korvata se yksityisellä. On haluttu että julkinen sairaanhoito näyttäytyy huonona. Tämän takia siellä on kehnoja ja huonoja johtajia, ala-arvoiset välineet, laitteet ja tilat sekä liian vähän hoitajia ja lääkäreitä.

Ammattitaidon puute varmaan on se isoin juttu. Jos on tosiaan niin, että lääkärit ovat johtajia, niin eihän se lääkärin koulutus ole esimiestyön koulutus. Tai hoitajan.

Sossuna olen huomannut samaa. Osa sosiaalityöntekijöistä työskentelee terveydenhuollon organisaatioissa, sairaaloissa, vanhustenhoidossa, psykiatriassa jne. Valtaosa kuitenkin työskentelee sosiaalitoimistoissa. Molemmat ovat naisvaltaisia organisaatioita. Sosiaalitoimistossa on kuitenkin aivan toinen meininki kuin siellä terveydenhuollossa. Esimiehet ovat alaistensa puolella, yhdessä ratkotaan ongelmia ja mietitään mitä tehdän. Toki joku vanhan kansan päällikkö sosiaalitoimistossakin vielä on jakamassa huomautuksia ja varoituksia kun ei muuta osaa, mutta ovat katoava laji eläköitymisen myötä. Työnteko on myös vapaampaa. Etätyötä on mahdollisuus tehdä joustavasti itse siitä vastaten miten on asiakkailleen paikalla. Mitään aamunimenhuutoja ei ole, näistäkin kuulin eräästä vanhusten yksiköstä. Joululahjoja ei tule meilläkään ja palkat ovat pienet, mutta silti johtamisero on melkoinen.

Suomessa on johtaminen joka alalla lapsenkengissä. Esimieskoulutusta tarvittaisiin lisää ja esimiehille valvontaa.

Usein esimiehiksi hakeutuvat ne, joiden ei pitäisi johtaa mitään.

On toisia halveksivia, luonneviksisia pyrkyreitä yms.

Kuka normaalilla järjellä ja tunne-elämällä lähtisi esimieheksi vaikka vanhustenhuoltoon?

Selittelisi sitten julkisuudessa, miten hyvin kaikki on hoidettu, vaikka sokeakin näkee otsallaan miten asia on.

Toisaalta keskitysleireihinkin löytyi vankien joukosta kapot, jotka saivat itselleen etuja piiskaamalla vankitoveriensa selkänahkaa. Naiset olivat siellä julmimpia.

Hoitoalalla esimiehillä ei omasta mielestään ole mitään velvollisuuksia. Hoitajia he voivat omasta mielestään määrätä ylitöihin, mutta omasta työajasta pidetään tiukasti kiinni. Hoitajille saa soittaa kotiin, mutta esimiehelle soittaminen on tiukasti kielletty. Esimiehen tehtäviä myös delegoidaan paljon rivihoitajille. Olen nyt työskennellyt muilla aloilla, enkä koskaan ole törmännyt vastaavaan muualla.

Tutkimusten mukaan sosiaali- ja terveyspalveluiden esihenkilö- ja johtotehtävissä käytettiin vuosina 2010-2014 narsistisia johtamistapoja 58 % verran. Tänä päivänä luku lähentelee 80 prosenttia.

Samaan aikaan opiskeluun on panostettu. Esimerkiksi johtamisen erikoisammattitutkintoja, YAMK-opinnäytetöitä ja muita on tehty pilvin pimein. Vaikuttaa siis siltä, että opiskelu heikentää johtamistaitojja.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden keskiössä on dialogisuus. Tämä tarkoittaa yhteisen ymmärryksen tuottamista esimerkiksi sokraattisen dialogin avulla. Jostain syystä tämä taito häviää heti kun henkilö ylenee. Ehkä keltainen nesten nousee päähän?

Yhteenvetona voisi todeta sen, että SOTE-alalle haetaan ulkomaalaisia siksi, että he eivät osaa kieltä ja eivät uskalla tuoda omia mielipiteitään esille. Tämä sopii vallan mainiosti narsistiseen johtamiskulttuuriin, jossa työntekijöitä ei arvosteta.

Mikäli kunnioitat itseäsi, älä hakeudu SOTE-alalle! Anna systeemin romahtaa.

Vierailija kirjoitti:

Siellä on lääkärit johtamassa. Ei lääkärin paperit tee taloushallinnon ja henkilöstöjohtamisen ammattilaiseksi ja hyvä kun ovat itsekin tämän vihdoin tajunneet ja haluavat vain tehdä lääkärin töitä.

Sairaaloissa on erikseen talousjohtajat, ei lääkärit talouden osaajia ole.

Ja hoitajapuolen johto kokonaan ylihoitajien ja osastonhoitajien vastuulla.

Kyllä nyt uuden Soten myötä tulee muutoksia sairaanhoitajajien työhön. Mikäli vain rahat riittää.

Näin on suunniteltu.

Sairaanhoitajien työpanosta ei saisi käyttää muuhun, kuin hoitotyöhön.

Siinä he ovat erikois asiantuntijoita.

Ei ihme, etteivät hoitajat riitä, kun hoitajat joutuvat sellaisia töitö, mitä vähemmän koulutettu henkilöstä vois tehdä.

Esim: Ruuanjakelu monta kertaa päivässä. Kuormien purku kaappeihin. Liinavaatevarasto ja muut hommelit.

Ja tässä tarkoitan nimenomaan sairaalan osastoilla työskenteleviä sairaanhoitajia.

Siihen päälle potilaiden hoito ja valvonta ja kaikki merkinnät ja kirjaukset potilas asiakirjoihin, kotiutukset jne.

En yhtään ihmettele, sairaanhoitajat ovat yli uupuneita ja jättävät alan kokonaan.

Kun muu työ, kuin potilaiden hoito lohkaisee työajasta melkoisen osan.

Törkeää alalle koulutettujen ihmisten hyväksikäyttöä.

Enkä ole itse sairaanhoitaja.

Hommat pitää organisoida kokonaan uudelleen, että saadaan kunnollinen ja tehokas ja toimiva käytäntö.

Vierailija kirjoitti:

Naisvaltainen ala.

Hah! Tervetuloa kuljetusalalle!

Tämä on jo vanhahko ketju, mutta hyvinvointialueen myötä päivittäisjohtaminen on hävinnyt lähes kokonaan tai sitä ei tehdä. Perusasioista, kuten päivittäisistä asioista informoiminen ei toimi, asioita kehitetään ihan liikaa ja liian nopealla tahdilla, työntekijöiden pitää huolehtia omat listat, lomat ja jopa osallistua siivoamiseen (sekä lääkärit että hoitajat), ym. ym. Rakentavaa ja terveellä tavalla kriittistä keskustelua ei voi käydä, sillä sinut heti leimataan valittajaksi. Esihenkilöt vain jakavat positiivista toksisuutta palavereissa ja sähköpostin lopussa. Vika on aina työntekijöiden asenteessa. 

Työtä on paljon, mutta työ on mukavaa vielä yli 20- vuoden kokemuksella. Johtaminen vain menee koko ajan huonommaksi. Toivoisin, että julkisuudessa käytäisiinkin enemmän keskustelua huonon ja olemattoman johtamisen vaikutuksista henkilöstön katoon alaltamme. Siinä nimittäin se vika on. 

Lääkärit on tunnejohtajia, siellä mennään lääkärin ego edellä. Siellä pitäisi käsitellä isoja rahteja,isoja henkilöstön kohdentamisia ja siirtoja, isoja hygienisiä ja turvallisuuteen liittyviä riskejä, sovittaa ne kaikki ym. Pitäisi antaa hoitajille hoitorauha, laitoshuollolle laitoshuoltorauha, lisätä henkilökohtaista työnsuunnittelua ja johtamista. Ei lääkäreillä ole mitään hajua siitä mitä siellä sairaalassa on meneillään sen heidän oman tepastelunsa ulkopuolella. 

Vierailija wrote:

Naisvaltainen ala.

Mutta johtajissa paljon miehiä.

Koska johtajat ovat täsmälleen samoilla kriteereillä aikanaan hoitoalaa opiskelemaan valittuja. Ei siis ole ollut mitään varsinaista soveltuvuustestejä johtamiseen vaan hoitoalalle.

Hoitoalan johtamiskoulutuksesta en tiedä, mutta hallintotieteen kursseilla on ollut hoitoalan ihmisiä. Sitä en tiedä, näkyykö se koulutus millään tavalla heidän työssään.

Yksi ongelmien syy voi olla se, että monilla johtajilla on aivan eri koulutus kuin varsinaista hoitotyötä tekevillä, eli ovat sairaaloissa lääkäreitä ja kunnissa jotain sosiaalijohtajia. 

Johtajia on kuitenkin sotealueillakin niin, että päät yhteen kolisevat. Mitä he siellä oikeastaan tekevät? Onko varsinainen johtaminen unohdettu, kun suunnitellaan, järjestellään, lasketaan ...

Olin kesällä leikkauksessa. Nukutettiin ennen lääkärin saapumista. Toimenpide epäonnistui. Minulle ei kerrota kuka lääkäri toimenpiteen teki. En ole siis tavannut häntä, useita kirjallisia kyselyitä tehty asiasta. Yhtään vastausta ei tullut. Potilasasiamies laati selvityspyynnön syyskuussa, ei vieläkään vastausta. Suomalainen sairaala ja suomalainen potilas.

Ilmeisesti olin opiskelijain harjoittelukohde, tästä ei kerrottu, maksamaan olen joutunut.

Vierailija wrote:

Sossuna olen huomannut samaa. Osa sosiaalityöntekijöistä työskentelee terveydenhuollon organisaatioissa, sairaaloissa, vanhustenhoidossa, psykiatriassa jne. Valtaosa kuitenkin työskentelee sosiaalitoimistoissa. Molemmat ovat naisvaltaisia organisaatioita. Sosiaalitoimistossa on kuitenkin aivan toinen meininki kuin siellä terveydenhuollossa. Esimiehet ovat alaistensa puolella, yhdessä ratkotaan ongelmia ja mietitään mitä tehdän. Toki joku vanhan kansan päällikkö sosiaalitoimistossakin vielä on jakamassa huomautuksia ja varoituksia kun ei muuta osaa, mutta ovat katoava laji eläköitymisen myötä. Työnteko on myös vapaampaa. Etätyötä on mahdollisuus tehdä joustavasti itse siitä vastaten miten on asiakkailleen paikalla. Mitään aamunimenhuutoja ei ole, näistäkin kuulin eräästä vanhusten yksiköstä. Joululahjoja ei tule meilläkään ja palkat ovat pienet, mutta silti johtamisero on melkoinen.

Olen tehnyt sairaanhoitajana töitä kolmessa sote-organisaatiossa viiden lähiesihenkilön alaisuudessa, joista 3 on ollut taustaltaan sossuja ja 2 sairaanhoitajia. Otoskoko ei ole iso mutta ero on räikeä. Sosiaalityöntekijä-esihenkilön kanssa painottuu työn asiakaslähtöisyys ja vaikuttavuus ja työn tekemisen mielekkyys, työntekijään luotettiin ja työnteko oli joustavaa. Sairaanhoitajan alaisuudessa keskiössä on suoritteet, tilastot ja säännöt, näennäinen tehokkuus ja kiire mutta ei vaikuttavuus, ja työn tekemiseen liittyvä joustavuus ja inhimillisyys on aina kiristynyt sh-pomon kaudella. Samaa henkeä on nähtävissä ylempänä johdon portaikossa, hoitaja- ja lääkäritaustaiset kieltää palkattomat vapaat, kyylää epärealistisia tilastotavoitteita jne., sossut kysyy että mitä te tarvitsette jotta voitte tehdä työnne hyvin, jaksatte ja sitoudutte tähän paikkaan (vaikka eivät toki voi aina sitä antaa, niin haluavat kuulla henkilöstöä). Sairaanhoitajilta ylemmän johdon järjettömät ehdotukset ja vaatimukset valuu suoraan rivityöntekijän niskaan, sosiaalityöntekijä ilmoittaa henkilöstön puolesta ylöspäin että tässä ei ole mitään järkeä, tätä ei voi tehdä näin, sori emme ryhdy mutta olemme valmiita keskustelemaan siitä mikä toimii, jos te kuuntelette.

Ikävää sanoa näin itsekin sairaanhoitajana, mutta tämä on kokemus. Pitää yrittää hakeutua johonkin sossujohtoiseen tiimiin taas.