Mies paljasti tänään että se on kertonut mun

Flunssaa et kehtaa myöntää kenellekään? Etkä varsinkaan oksennustautia? Entä jos katkaiset jalkasi jossain, meinaatko piilotella kotona niin kauan, että saat kipsit pois?

esim.masennuksen takia niin ihmetteleehän ne ihmiset niin ehkä mies siksi kertoi.

Sinulla on mt-ongelmia, olen siitä pahoillani, mutta ei se ole mikään häpeän aihe! Miehelläni on myös erinnäisiä ongelmia, mutta olen aina sanonut hänelle ettei ole mitään hävettävää. Ihmiset puhuvat selän takana jos puhuvat, siinä ei vaikuta se onko ihminen ongelmainen tai ei.

että pointti ei tässä nyt ehkä ole se, että mitä ap sairastaa vaan se että mies levittelee melko yksityisiä asioita ympäriinsä. Kai noista voisi puolison kanssa keskustella jo etukäteen että haittaako tiedon leviäminen ja kenelle siitä saa kertoa.



En minäkään koko sairaushistoriaani haluaisi kaikelle tuttavapiirille kertoa vaikken sitä häpeäisikään. Kyse on yksityisyyden rajoista.

missään näyttäytyä, kun tietävät hänen sairaudestaan. Jos kyseessä olisi jokin muu sairaus, niin olisiko tuo nyt ensimmäisenä mielessä ollut.

muustakaan sairaudesta mutta kyllähän mielenterveysongelmat silti leimaa ihan eri tavalla kuin muut sairaudet, varsinkin täällä maalla. Itse kerroin esim. äidilleni että eräs tuntemamme ihminen on sairastunut skitsofreniaan, mihin äitini totesi että surullista että se joutui tuolla lailla pohjalle. Pohjalle?!! Onko sydäninfarktin saanut esim. pohjalla? Kyllä tuokin esimerkki pisti taas miettimään ihmisten asenteita. (Itselläni ei ole skitsofreniaa). ap

Ei sulla oo mitään hävettävää tossa.

Ainahan niitä päivittelittelijöitä piisaa asiassa kuin asiassa, turha sun on niistä välittää.

Rohkeesti vaan pää pystyyn sisko. Antaa muitten olla mitä ne on, ja ollaan me semmoisia kuin oomme.

Tuli oikeasti parempi mieli. ap

Itse olen pitänyt tarkkaan huolen, että kun olin masennuksen takia sairaslomalla, työnantajalle ei mennyt tietoa sairasloman syystä. Valehtelin esimiehelle kyseessä olevan selkävaivan (meillä ei tarvi toimittaa saikkutodistusta esimiehelle vaan postitse eri paikkakunnalla olevaan palkanlaskentaan).



Näin siksi, että näin aiemmin miten kävi eräällä joka oli samasta syystä eli työuupumus+masennus sairaslomalla. Kun hän palasi lomalta, hänelle ei enää luotettu mitään vastuullisia tai kiireellisiä töitä vaan häntä pidettiin koko ajan ikään kuin särkyvänä astiana jolle voi antaa ihan vaan jotain pientä. Ja pomo koko ajan epäili että sekään ei ehkä tule tehtyä, ja esim. otti töitä häneltä kesken pois ja antoi toiselle tehtäväksi koska perusteetta epäili ettei se kumminkaan tee. Lopulta ko. ihminen sai vaihdettua työpaikkaa onneksi, mutta kyllä melkoinen haitta oli mt-ongelman esiintulosta hänelle.

Mies tuntee myös tarvitsevansa tukea, tilanne voi olla vaikea myös hänelle ja tuntee tarvetta keskustella asiasta. Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa en varmasti pystyisi olla puhumatta tällaisesta asiasta töissä. Onko niin että ollaan totuttu siihen että naiset käsittelevät vaikeitakin perheasioita keskenään ja se on yleisesti hyväksyttyä, mutta miesten ollessa kyseessä sama tulkitaan juoruiluksi?

Vaikka todistusta ei ole ehkä nähnyt.

mutta ap. luulen ettei sulla tuollaista mielenvikaisuutta edes ole, joten turhaan häpeät. Mikä tauti sinulla on?

Itse olen pitänyt tarkkaan huolen, että kun olin masennuksen takia sairaslomalla, työnantajalle ei mennyt tietoa sairasloman syystä. Valehtelin esimiehelle kyseessä olevan selkävaivan (meillä ei tarvi toimittaa saikkutodistusta esimiehelle vaan postitse eri paikkakunnalla olevaan palkanlaskentaan).

Näin siksi, että näin aiemmin miten kävi eräällä joka oli samasta syystä eli työuupumus+masennus sairaslomalla. Kun hän palasi lomalta, hänelle ei enää luotettu mitään vastuullisia tai kiireellisiä töitä vaan häntä pidettiin koko ajan ikään kuin särkyvänä astiana jolle voi antaa ihan vaan jotain pientä. Ja pomo koko ajan epäili että sekään ei ehkä tule tehtyä, ja esim. otti töitä häneltä kesken pois ja antoi toiselle tehtäväksi koska perusteetta epäili ettei se kumminkaan tee. Lopulta ko. ihminen sai vaihdettua työpaikkaa onneksi, mutta kyllä melkoinen haitta oli mt-ongelman esiintulosta hänelle.

Mies tuntee myös tarvitsevansa tukea, tilanne voi olla vaikea myös hänelle ja tuntee tarvetta keskustella asiasta. Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa en varmasti pystyisi olla puhumatta tällaisesta asiasta töissä. Onko niin että ollaan totuttu siihen että naiset käsittelevät vaikeitakin perheasioita keskenään ja se on yleisesti hyväksyttyä, mutta miesten ollessa kyseessä sama tulkitaan juoruiluksi?

Hienoa taas yleistää että naiset juoruilevat miestensä ja perheensä asiat pitkin työpaikkoja. Eipä itselle tulisi todellakaan mieleen. Kovasti olen aina kummeksinut tuollaisia juoruämmiä.

Mies tuntee myös tarvitsevansa tukea, tilanne voi olla vaikea myös hänelle ja tuntee tarvetta keskustella asiasta. Omalla kohdallani vastaavassa tilanteessa en varmasti pystyisi olla puhumatta tällaisesta asiasta töissä. Onko niin että ollaan totuttu siihen että naiset käsittelevät vaikeitakin perheasioita keskenään ja se on yleisesti hyväksyttyä, mutta miesten ollessa kyseessä sama tulkitaan juoruiluksi?

Hienoa taas yleistää että naiset juoruilevat miestensä ja perheensä asiat pitkin työpaikkoja. Eipä itselle tulisi todellakaan mieleen. Kovasti olen aina kummeksinut tuollaisia juoruämmiä.

kyllä tuon voi ihan hyvin yleistää, vaikka sulle ei tulis mieleenkään kertoa...

mutta ap. luulen ettei sulla tuollaista mielenvikaisuutta edes ole, joten turhaan häpeät. Mikä tauti sinulla on?

persoonallisuushäiriöstä. En pahimmanlaatuisesta onneksi tyyliin antisosiaalinen tai rajatila, mutta ei tää silti helppoa ole ollut. ap

mutta ap. luulen ettei sulla tuollaista mielenvikaisuutta edes ole, joten turhaan häpeät. Mikä tauti sinulla on?

persoonallisuushäiriöstä. En pahimmanlaatuisesta onneksi tyyliin antisosiaalinen tai rajatila, mutta ei tää silti helppoa ole ollut. ap

Minusta on ihan hyväkin asia että pystyy ihmisille kertomaan jos kumppanilla on vaikeaa.

Ja ps. kyllä sydäninfarktin saanut on myös pohjalla, ei sen elämä helppoa ole, mutta masentuneen ja muista henkisistä puolista kärsivä taas saattaa kokonaisvaltaisemmin tipahtaa ulos kaikesta: mökkiytyy, jää pois töistä ja tila vaan pahenee kun sydäninfarktin saanut päinvastoin ottaa tukea muilta ja kuntoutuu.

Kyllähän ap:n sairaus on koko perheen ongelma enkä pidä miehen käyttäytymistä juoruiluna vaan omista asioistaan keskustelemisena, jossa vaimon sairaus on keskeisessä osassa. Voi kun me suomalaiset osattais olla vähän avoimempia ja tällaisistakin asioista voitaisiin puhua.

Minä olen kuullut naispuolisten kavereideni mielenterveysongelmat ja synnytystarinat heidän puolisoiltaan niiltä osin mitä ne itse eivät ole kehdanneet kertoa. Eli miehet kertoo kaiken. Yllätys yllätys! Ja ihmeen tarkasti miehet osaavat analysoida kaikki naisten vaivat. Asianosaiset naiset eivät ole olleet silloin kuulolla. Lisäksi mieheni kertoo ne asiat mitä on miesten kesken juteltu jos kyläillään ja sukupuolet on omissa porukoissaan.

Kurja juttu, että noin on käynyt, mutta mun mielestä miehelläsi on oikeus puhua asiasta myös. Ei ole vain sun juttu.



Tsemppiä sulle ja älä välitä, jos joku tuosta nyt innostuu.