Mies paljasti tänään että se on kertonut mun

ihan ok että parisuhde oikeuttaa automaattisesti sen, mies levittää tietoa vaimomsa erittäin leimaavasta sairaudesta ympäri kyliä kysymättä vaimolta ensin että saako puhua? Mistä asioista haluaisitte itse että miehenne avautuisi töissä ihan joka ikiselle työkaverilleen toimistossa? Olisko virtsankarkailu kiva? Peräpukamat? Alkoholismi?

Olet naurattavuuden huippu! Jos et tiennyt myös petipuuhat ja muut jaetaan ystävien kesken. Nykyisin ei ole salaisuuksia hyvien ystävien välillä.

varsinkin kun kyse on mielenterveysongelmista, mikä tarkoittaa sitä, että suurin osa työnantajistakin laittaa hakijan automaattisesti ei-pinoon, jos pikkupaikkakunnalla on jotain huhua tällaisesta liikkunut.



Ja kyllähän se ihmisten edessä näyttäytyminenkin on sitten vaikeaa, kun kaikki tietävät että tuossa se hullu menee ja odottavat, että mitenkähän omituisesti se saattaa käyttäytyä jne.

Olet naurattavuuden huippu! Jos et tiennyt myös petipuuhat ja muut jaetaan ystävien kesken. Nykyisin ei ole salaisuuksia hyvien ystävien välillä.

ei ne ihmiset ole sen hyviä ystäviä vaan työkavereita. Hyvät ystävät on niitä joitten kanssa mennään mökille ja saunotaan ja juodaan pari kaljaa ja avaudutaan. Sen hyväksyn kyllä. Mun ei tulisi mieleenkään kertoa työkavereille mieheni henkilökohtaisimpia asioita. ap

ihan ok että parisuhde oikeuttaa automaattisesti sen, mies levittää tietoa vaimomsa erittäin leimaavasta sairaudesta ympäri kyliä kysymättä vaimolta ensin että saako puhua? Mistä asioista haluaisitte itse että miehenne avautuisi töissä ihan joka ikiselle työkaverilleen toimistossa? Olisko virtsankarkailu kiva? Peräpukamat? Alkoholismi?

aika lailla enemmän kuin vaimon peräpukamat tai virtsankarkailu.

Ja väitän, että masennus on hitsin paljon vähemmän leimaava kuin alkoholismi, vaikka jälkimmäinenkin on sairaus.

Eli jos ap:n mielisairaus (mitä se onkin) oikeasti vaikuttaa kovasti miehen elämään ja työssäjaksamiseen/työntekoon, niin on se aika ymmärrettävää, että mies kertoo asiasta.

Kun kyse kumminkin on hoidettavissa olevasa sairaudesta, ja miehen omasta elämästäkin.

Toki olisi voinut ensin kysyä lupaa ap:lta asian kertomiseen, mutta kun oikeasti - kuten tästä ketjusta hyvin käy ilmi - ihmisillä ON hyvin erilaiset intiimiasioiden määritelmät ja rajat. Eli aidosti ap:n mies saattaa ajatella hyvin eri lailla siitä, millaiset asiat voi kertoa ja mitkä ovat salaisia yksityisasioita.

Kannattaa nyt vaan käydä asiallinen keskustelu miehen kanssa ja esittää joku esimerkki, jonka kautta mies ymmärtää, miten yksityinen ap:lle on hänen mielisairautensa.

Meillä ei perheen sairauksia kerrota muille.

Joskus se sairauden paljastaminen voi käydä itseään vastaan ja varsinkin psyyke ongelmista voi tulla ilkeää heittoa, kun se tieto joutuu väärän ihmisen käsiin.

kenelle kertoo sairauksistaan ja missä laajuudessa. Puolison tehtävä ei ole levitellä yksityisasioita kellekään. Luottamus horjuu varmasti.



Itse kerron omista ja lasten sairauksista avoimesti lähipiirille (kyse ei mistään kulkutaudeista tms, ketä sellaiset kiinnostaa), haluan, että he tietävät, missä mennään. Kun olen itse avoin, kerrotaan minullekin vaikeista asioista ja olen luottamuksen arvoinen.

Se että sanotaan ettei leimaa niin on ihan paskapuhetta.

Näin saadaan tyhmimmät kertomaan, kun eivät tajua salata asiaa.

Varsinkin jos lapsia niin pitää olla hiljaa.

Sillä ilkeimmät tekee lastensuojeluun ilmoituksia

vaikka kaikki on hyvin.

Tiedän siis tällaisen tapauksen ja varsinkin naapurit on niitä paskoja.

28

Eli jos ap:n mielisairaus (mitä se onkin) oikeasti vaikuttaa kovasti miehen elämään ja työssäjaksamiseen/työntekoon, niin on se aika ymmärrettävää, että mies kertoo asiasta.

minulla on persoonallisuushäiriö joka on hyvin hallinnassa terapian jne. ansiosta, ja useimmiten käyn täysiin terveestä. Stressinsietokyky on normaalia huonompi, mikä taas on vaikuttanut joihinkin ei niin tavallisiin ratkaisuihin joita ollaan tehty. Joka tapauksessa asia ei vaikuta sillä lailla mieheen että sen pitäisi töissä avautua jostain huonosta jaksamisesta. Mies on mennyt avautumaan lähinnä laiskuuttaan, koska ei jaksa kierrellä asiaa. Tyyliin miksi ette vaihda autoa parempaan - no kun vaimo tekee lyhyempää päivää koska sillä on persoonallisuushäiriö. Tattista vaan! Tuonkin olisi voinut kuitata sanomalla että on niin iso asuntolaina eikä siinä olisi edes joutunut valehtelemaan. Sylettää jotenkin niiiiiin. ap

Meillä ainakin. Kyläillään puolin ja toisin ja ollaan monien kanssa tekemisisssä vapaa-ajalla. Päivittäin.

että pointti ei tässä nyt ehkä ole se, että mitä ap sairastaa vaan se että mies levittelee melko yksityisiä asioita ympäriinsä. Kai noista voisi puolison kanssa keskustella jo etukäteen että haittaako tiedon leviäminen ja kenelle siitä saa kertoa.

En minäkään koko sairaushistoriaani haluaisi kaikelle tuttavapiirille kertoa vaikken sitä häpeäisikään. Kyse on yksityisyyden rajoista.

Naiset juoruavat työpaikoissa ja kaveripiireissä KAIKKI parisuhteen, miehen ja lapsien asiat.

oli persoonallisuushäiriö ja kaksi ilmoitusta naapurit teki lastensuojeluun.

Kummatkin todettiin aiheettomaksi.

Kertoi kaikille sairaudestaan ja se koitui kohtaloksi.

28

Meillä ainakin. Kyläillään puolin ja toisin ja ollaan monien kanssa tekemisisssä vapaa-ajalla. Päivittäin.

Mies ei ole kyläillyt työkavereidensa kanssa koskaan. Ne tulee ihan hyvin toimeen keskenään töissä mutta ei ne ole mitään ystäviä eikä niillä ole mitään yhteyksiä vapaa-ajalla.

Äh, enkä jaksa kinata. Kai tästäkin pääsee taas yli, helpotti jo vähän kun sai valittaa täällä. Onneksi omat työt on sellaisia ettei jutut herkästi leviä työnantajan ja asiakkaiden korviin, mutta jos pitää jatkossa etsiä syystä tai toisesta töitä tältä seudulta niin kuinkahan käy. Mutta se tästä. Shit happens. ap

Ihminenhän on "luonnevikainen". Ei miehesi olisi tarvinnut noin tarkasti yksilöidä vaan olisi vaan sanonut, että henkilökohtaisia ongelmia. Itsekään en omasta persoonallisuushäiriöstä kehtaa huudella.