Yhä sinua ajattelen aamulla, päivällä ja illalla,

ammatti meilläkin syynä mutta eri lailla.

Voisi ainakin olettaa niin.

olla silloin hiljaa...voisi vielä tunnistaa. Onhan se noloa toisen perään huudella, mutta joskus helpottaa kirjoittaa ajatukset tänne, vaikka ne ei häntä koskaan tavoittaisikaan.

puhut elämäsi miehestä ja sitten se oleilisikin av:lla? Huomaatko nyt itsekin tässä jotakin ristiriitaisuutta?

emme koskaan tapaa, molemmat varattuja, hän oli elämäni mies niin monesta syystä, en ole tuntenut kykyistä miestäni kohtaa mitään samaa ja yhtä voimakasta.Näin hänet vain muutaman kerran, mutta ihminen ihastuu, sen voima siirtää vaikka vuoria.



Kunhan vain tiedän muutamasta mielipiteestä, että hän on joskus täällä, minun on silloin parasta olla pois ainakin samasta ketjusta, vaikk mieli on tehnyt joskus vastatakin...voi olla, ettei kukaan minua ymmärrä. ap