Lapsettomat

Mä olen lapseton, vastoin tahtoani syystä etten ole löytänyt miestä... Ja minä ainakin tykkään katsella lapsia, ovat minusta suloisia ja joskus lapsen eleet ja touhut ilahduttavat koko päiväni.

Ihan sama oletko lapseton vai "lapsellinen", ikinä et kaikkia miellytä.

Miten taaperosi käyttäytyi. Jos hän istuskeli nätisti ja söi naamansa sotkuun ja naureskeli iloisesti ja totteli sanomisiasi, niin en usko, että ongelmia oli. Positiivista olisi myös huomata se ravintolakasvatus herkuttelun lomassa.



Jos taas lapsesi heitteli ruokaa ympärilleen, huusi naama vääränä, juoksenteli jaloissa ja levitti kaikki lelut joka paikkaan, niin tuskin oli kahvilan ihalluin lapsi (oli vieressä sitten perheellisiä ilman lapsia, tai muuten vain lapsettomia).



Ja jos viimeiseksi mainittu tapahtui, niin sinun reagointisi asiaan on se ratkaiseva. Oletko liian väsynyt haasteelliseen lapseesi, etkä kiinnitä huomiota hänen pahaan oloonsa mitenkään? Vai toteutatko uhkailusi ja parhaimmillaan lähdet lapsesi kanssa tilanteesta pois. Itse en voisi enempää äidiltä vaatia, koska tiedän, että raivokohtauksen lopettaminen ei käy ihan sormia napsauttamalla. En kuitenkaan halua, että oma kahvihetkeni menisi pilalle, kun äiti koittaa syödä munkkinsa ja juoda kahvinsa puolessa tunnissa samalla, kun lapsi huutaa ja riehuu naama punaisena. Tuskin äiditkään sellaista tilannetta haluaa, mutta harmittavan usein raivotilanteita vain pitkitetään ja kaikkien hermoja kiristetään äärimmilleen. Pari kertaa tarjoilija on jopa joutunut sanomaan äidille, että koska tilanne ei näytä paranevan, niin olisi parempi lähteä, koska muut asiakkaat häiriintyy. Se on noloa äidille, tarjoilijalle ja asiakkaille jotka ovat joutuneet valittamaan asiasta.



Eihän päästetä tilannetta tähän, eihän?



Ja minua ei haittaa lasten äänet. Mikään ei ole ihanampaa kuin viattoman lapsen utelias kysely maailmasta (tietty minulla ei ole monen tunnin kokemusta asiasta, sekin varmasti menettää hohtonsa jossain vaiheessa), hauskat sutkautukset kun lapsi on yksin jotain asiaa pohtinut ja päässyt lopputulokseen, taikka iloinen nauru. Sen sijaan en halua kuulla itkua, huutoa, riehumista, kolina-räminä-katastrofihälinää ja äidin kiukku/pelästymis/paniikkihuutoa. Kummatkin äänet ovat yhtä ihania tai kamalia ikään katsomatta (lapsen raivon voi ymmärtää, räkäisen juopon ei)



T.Lapseton todennäköisesti aina ja ikuisesti

käyttäytyi. Minua ärsyttää riehuvat ja kiljuvat lapset ja se, etteivät heidän holhoojansa puutu asiaan. Itselläni on myös lapsi, hän osaa käyttäytyä. Valitettavasti kaikki lapset eivät osaa, koska heitä ei ole siihen kasvatettu. Jos menen kahville ilman lastani (todella harvoin) niin en voi sietää sitä, että jotkut penikat kirkuvat ja riekkuvat ympärillä. Samalla tavalla minua ärsyttää ihmiset, jotka puhuvat kovaan ääneen esim. bussissa joko toisilleen tai kännykkäänsä; miksi pitää puhua niin kovaa, että kaikki kuulevat minne olet menossa, kenen kanssa nussit tai mikä tauti sinulla on... Ihme tarve tuoda itseään esille.

olivatko viereisen pöydän ihmiset jättäneet lapsensa kotiin hoitoon siksi aikaa



heillähän saattoi olla vaikka 4 tenavaa kummallakin - miksi sinun läsnäolosi heitä loukkaisi?

että olisi automaattisesti lapseton.



Kyllä minäkin joskus tempaisen ja menen kahville ihan yksin ilman viittä jaloissa roikkujaa. Eikä minua silloin loukkaa se, vaikka viereisessä pöydässä olisi kymmenen tenavaa, mutta hätäiset johtopäätökset saattavat loukata.

ja vaikka olisi lapseton, vapaaehtoisestikin, ei tarkoita että ihminen olisi jotenkin lapsivihamielinen. Onpa aika typerä aloitus.



Sä et lapsinesi ole kenenkään kahvilassa istuvan ihmisen maailman keskipiste, jollei ne sun lapset sitten aivan pyörremyrskyn lailla saa riehua ympäriinsä niin että kahvitkin kaatuilee. Ja silloinkin se on vaan ymmärrettävää hetkellistä ärsyyntymistä kanssaihmisten taholta, eikä sitä että lapsiperheet yleensä koettaisiin millään tavoin haitaksi.

...taaperoita ei olisi tulevia aikuisiakaan. Meitä kaikenikäisiä tarvitaan. Olemme sitten lapsettomia tai lapsellisia, aikuisia tai nuoria, vauvoja tai vanhuksia. Me tarvitsemme toisiamme!!! Ja lapseton voi saada ison ilon nähdessään jonkun toisen kullanmurun taapertavan tai touhuilevan naapuripöydässä.



Ihania taaperotouhuiluita missä sitten kuljettekin ja iloista talven tuloa!!!