Uusi mies ei halua enää lapsia...:(
Ja minä haluaisin. Meillä on molemmilla kaksi lasta entisistä suhteista.
Mua surettaa. En voi ymmärtää, että sanoo haluavansa olla mun kanssa elämänsä loppuun asti, mutta ei ole valmis yrittämään yhteistä lasta. Ja kuitenkin on antanut mulle koko ajan sen käsityksen, että ehkä haluaa lapsia vielä. Sitten kun nyt tosissaan asiasta puhutaan, niin toteaa, että hänen lapsilukunsa on täynnä. Siis sen eksänsä ja hänen lapset kun on jo olemassa, niin mun kanssa ei sitten enää yhteisiä kaivata. Minä taas haluaisin niin mielelläni ainakin yhden lapsen hänen kanssaan, jos vaan mahdollista.
Ollaan pian nelikymppisiä.
Tai sitten ei uskalla enää hankkia lapsia kenenkään kanssa, kun pelkää, että jos taas erotaan kuitenkin.
En tiedä, mutta mua tämä haittaa. Jotenkin yhteinen lapsi olisi oikeasti niin ihana.
Hän tuumaa vaan, että kyllä se ajan kanssa helpottaa tämä mun olotila tjms.!
Miten muut, kokemuksia? Miten ootte tällaisen asian selvittäneet? Onko mies pehmennyt lopulta :)? Kyllähän tämäkin sanoo, ettei ole asiasta aivan 100% varma (siis että ei halua).
Kommentit (64)
Näen heitä siis paljon harvemmin kuin vaikkapa lasteni kavereita.
En todellakaan oleta, että mieheni ottaisi lapseni omikseen, en sitä edes halua. Heillä on yksi ainut isä. Mieheni on heille läheinen aikuinen, that's it. Ihan samaten kuin minä olen läheinen aikuinen hänen lapsilleen, paitsi, että näen heitä tietenkin paljon vähemmän kuin mieheni minun lapsiani.
Mieheni eksä on jo sekoittanut mieheni lasten elämää sitten jo valtaisasti, kun on kaksi lasta mennyt uuden kanssa jo hankkimaan.
Ap
Sillä erotuksella tosin, että meillä molemmilla oli vain yksi lapsi eli nyt yhteensä kolme. Haluaisin vieläkin yhden lapsen, mutta siinä asiassa olen yrittänyt ajatella järjellä, neljä lasta on jo paljon :)
Kauhean hyökkääviä osa näistä vastauksista. Mitä se teiltä on pois, jos joku saa uusperheessä lapsen? Oletteko itse siinä ihanassa ydinperheessänne jotenkin onnettomia?
Musta tuntuu, että näin kommentoivat ihmiset ovat joko a) jätettyjä katkeria ex:iä tai b) pelkäävät oman ydinperheensä puolesta, jos on olemassa uusperheitä on se merkki siitä että heidänkin perhe voi tuhoutua.
joka äijänkö pitäs sun kanssa lapsia tehdä?
uusperhehommat on AIVAN perseestä muutenkin.
itse jouduin kasvamaan sellaisessa.
vain joka toinen viikonloppu. On kyllä minun lapsiani kohtaan tosi "hyvä". Lapset siis viihtyy hänen kanssaan ja hän ottaa heidät hyvin huomioon.
Ehkä hän haluaa näyttää, että haluaa munkin lapsille olla läheinen henkilö, joka heistä välittää, vaikkei tietenkään isänsä olekaan.
Ja tiedän, että mun pitäisi olla onnellinen jne. Ja olenkin hänen kanssaan muuten onnellinen! Mutta miksi silti koen, että haluaisin vielä yhteisen lapsen...
Toisaalta elämä on jo tosi helppoa nykyään, kun nuo lapset ei nyt ihan pikkulapsia tosiaan enää ole. Ehkä munkin täytyis sitten vaan ottaa järki käteen...
pitäiskö sinun joustaa ja olla haluamatta lasta?
Nauti vapaudesta jota jo olemassa olevien lasten kasvaessa saat. Älä taas nalkita itseäsi pikkulapsivaiheeseen ja sen ongelmiin. Nauttikaa uuden puolisosi kanssa toisistanne ja löydä elämääsi muutakin sisältöä kuin äitiys.
Uskon, että tämä vauvakuume voi olla myös jotain biologisen kellon tikitystä.
Pelkään, että ajan hyvän miehen pois tällä tavalla.
Ja joka tapauksessa, mistä sitä ikinä tietää...Ehkä paras toimintatapa muutenkin on olla asiasta vaan hiljaa. Ei se ainakaan asiaa paranna, jos siitä jauhan.
En mä vaan voi olla miettimättä, millanen lapsi meille tulis ja voi miten olis ihanaa kun meillä olis yhteinenkin :). No, inhimillistä kaiketi, mut täytyy vaan yrittää sysätä nämä ajatukset syrjään.
Mies ajattelee varmaan enemmän järjellä tässä(kin) asiassa. Että sitten tarttis isomman auton ja isomman talon mahdollisesti jne...
Ap
rakastamaan miestä ilman sitä lasta? Tulee jotenkin olo että olet todella rakastunut ja nyt haluat sitoa miehen itseesi, varmuuden vuoksi. Ja lapsihan on hyvä side...
Koitahan nyt rakastaa sitä miestä ilman yhteistä lasta, teillähän on jo 4 yhteensä. Mies rakasaa sinua varmasti ilman että sidot häntä itseesi yhteisellä lapsella ja ota huomioon ettei se sitominen auttanut edellisessäkään liitossa, jos on erotakseen niin eroaa, ei siinä lapsi paina.
Nauti rakkaudesta teidän kahden välillä, ette tarvitse siihen uutta vauvaa sitä pönkittämään.
Ottakaa vaikka koira tai joku muu yhteinen lemmikki. EI kaikkien rakkauden kohteiden kanssa tarvitse lisääntyä.
onko kyse enemmänkin siitä, että koet yhteisen lapsen kuuluvan parisuhteeseen, koet sen jotenkin yhteisen suhteen "liimaksi"? Että miehellä ei saa olla lapsia vain exänsä kanssa vaan teillä pitää olla myös yhteinen?
Haluatko todella vielä vauva-arkea ja taaperoarkea? Vai olisiko parempi vaihtoehto kuitenkin nauttia siitä mitä on? Mielestäni miehesi on tuossa oikeassa.
Nauti elämäntilanteestasi ja lastesi kasvusta :)
ja tiedän ettei minun tarvitse miestä sitoa itseeni lapsella todellakaan. Varmempi tapa sitoa olisi varmaankin päästä eroon tästä vauvakuumeesta kuin se, että meille tulisi vauva...
Ap
niin rakkaudenhuuma laittaa vielä ajattelemaan, että pitäisi yhteinen lapsi saada. Varsinkin jos pääpointti on se, että saa yhteisen lapsen, eikä se että ylipäänsä saa lapsen.
helvetin hyvät geenit, että sun pitää vaan lisääntyä ilman mitään järkisyytä? On jo lapsia ja mies ei halua.
Kuulostaa eläinmeiningiltä, jossa ei järjellä sijaa ole. Ketään ei kiinnosta kuule sun jakaantumises.
Mä jouduin sterilisaatiota 32v vapaaehtoislapsettomana hakiessani vastaamaan miljoona kertaa kysymykseen, että mitäs sitten jos mies vaihtuu? Sanoin siihen vaan, että tiedän kyllä että miehen sterilisointi olisi paljon helpompaa ja mieheni on siihen suostuvainen, mutta kun MINÄ en halua lapsia, en KENENKÄÄN kanssa, niin jos mies vaihtuu niin haluan ehkäisyn seuraavan mukanani. Ja just pari vuotta aikaisemmin olin siis vaihtanut tähän uuteen mieheen, joka on SE OIKEA. :) Ollaan oltu nyt 10v yhdessä, mulla ikää siis jo 42 ja miehen aikuisissa lapsissa on meille ihan tarpeeksi.
Ja olisi se yhteinen lapsi ihana, nyt kun sen ehkä vielä voisi saada.
Ap
voi elämän kevät.
Taidat itse siis ajatella tuolla tavalla (siis sille, joka niistä geeneistä mainitsi...).
Ap
En minäkään enää uusia lapsia haluaisi tuossa tilanteessa. Ja onhan sullakin jo omat lapsesi. Kyllä teillä noissa huolehdittavaa ja hoidettavaa riittää!
että vähän sinua vanhempana aloittaisin uuden suhteen, niin en kyllä enää haluaisi lapsia. Olen yhdet lapset kasvattanut kaksikymppisiksi, enkä halua aloittaa uutta 20 vuoden projektia, vaan minusta elämässä on nyt muiden asioiden aika.
Voisiko miehesi kohdalla olla kyse jostain tällaisesta, että hän on elänyt yhden lapsikeskeisen suhteen, ja haluaisi nyt, että parisuhde olisi pääosassa?
Ja olisi se yhteinen lapsi ihana, nyt kun sen ehkä vielä voisi saada.
Ap
Yhdessä olette olleet vasta vuoden, aiempia lapsia neljä je hekin ovat traumatisoituneet aiemmista eroista ja niiden syistä (väkivalta, huumeet, alkoholi) tai siitä että äiti on eronnut vain huvin vuoksi. Pitäisi olla joku laki suojelemassa näitä ihmisiä heiltä itseltään...
että vähän sinua vanhempana aloittaisin uuden suhteen, niin en kyllä enää haluaisi lapsia. Olen yhdet lapset kasvattanut kaksikymppisiksi, enkä halua aloittaa uutta 20 vuoden projektia, vaan minusta elämässä on nyt muiden asioiden aika.
Voisiko miehesi kohdalla olla kyse jostain tällaisesta, että hän on elänyt yhden lapsikeskeisen suhteen, ja haluaisi nyt, että parisuhde olisi pääosassa?
Tekisitkö ap lapsen parisuhteen kustannuksellakin?
Ehkä ap ei ajattele, että hänellä on 4 lasta, vaan hänellä on 2 lasta (omat lapset) ja haluaisi vielä kolmannen (oman lapsen) nykyisen miehen kanssa? Myös miehellä on 2 omaa lasta. Siis sekä miehellä että naisella on molemmilla 2 lasta aiemmista suhteista ja se ei tarkoita, että 2 + 2 on 4 lasta. Sanokaa mitä sanotte, mutta veri on vettä sakeampaa. Jos joku päivä tuleekin ero, niin on todennäköisempää, että omat lapset pitävät edelleen yhteyttä etävanhempaansa. Äiti/isäpuoleen ei välttämättä pitäisi, vaikka olisi kasvattanut heitä aiemmin "kuin omaansa".