Kertokaa vinkkejä miten jaksan/pärjään todella testaavan 3,5v:n kanssa?

Koita myös saada lasta osallistumaan esim. omien tavaroiden kantaminen. Anna kaupassa valita vaikka leipä tai leivänpäälliset ja pyydä kantamaan ne kauniisti kotiin. Yritä siis ohjata positiivisella käytöksellä parempaan ja muista kehua aina kun jokin sujuu hyvin.

Voit myös sanoa välillä suoraan, että "nyt äiti ei jaksa tuollaista käytöstä. Jos pääsiimme nopeammin kotiin, niin sitten äiti jaksaisi lukea sinulle kirjan/pelata jotain lautapeliä tms." Yritä lahjoa hyvää käytöstä :)

Yksi vaihtoehto on hämätä tekemällä kaikkea hullua matkalla. Esim. Leikkiä seuraa johtajaa, tai laukata, hiipiä ja hyppiä välillä, muuthan tuossa katsoo, kuin hullua, mutta lapsi liikkuu ja todennäköisesti myös pitää äitinsä seurasta enemmän. :)

Meillä kanssa 5 ja 3,5 vuotiaat ja 1 vuotias. Yhtä vielä kantaa, vanhempi jo jotenkin tottelee, mutta tämä keskimmäinen on täys kuuro käskyille, jos lähteä pitäs tai seurata. Vanhempi sisko menee helposti tähän sit mukaan. Olen huomannut parhaimmaksi keinoksi sen, että tarpeeksi houkuteltua toteaisin kovaan ääneen " ei sitten jää tänne itseksesi, äiti ainakin lähtee nyt" ja lähden kävelemään pois. Lähes aina tulee kitisten että äiti odota. Älä jätä.

Esimerkki tavallisesta kotimatkastamme välillä tarha-kauppa-koti. Mulla on kädessä kassi jossa omia työkamppeita/lapsen kamppeita hoidosta. lapsi ei suostu kävelemään vaan makaa maassa, tai karkaa vieressä oleville keinuille kerta toisensa jälkeen. Menen ja kannan hänet pois sieltä ja käsen kävellä,lapsi ehtii livistää keinuille uudestaan. Saan kiristämällä ("et saa herkkuja yhtään jos et nyt usko äitiä) hänet jatkamaan matkaa vaivalloisesti,kokoajan saa ollaa huutelemassa että tules jo! kauppaan päästään,suostuu menemään kärryihin joka helpottaa suunnattomasti kaupassa kulkua. kaupan pihalle päästyämme kädessäni tavaroiden lisäksi kauppakassit yms joten en pysty enää mitenkään kantamaan lasta kun heittäytyy jälleen maahan,naureeskelee ja juoksee pakoon kaupan ovelle. Tämä uuvuttaa minut täysin..imee kaikki mehut minusta,ainainen taistelu. Pidän aina uhkaukseni. Välillä olen niin täynnä raivoa lapsen temppuillusta että voisin siinä kaupan pihalla kaikkien nähden repiä hänet hiuksista kotiin..no en tietenkään näin teen..pihisen kiukusta ,tekisis mieli itkeä. usein sorrun kotona huutamaan raivolla lapselle...huoh

Meillä sama juttu, erittäin haastava 3-vuotias (juuri täyttäny ja tyttö). Hän käyttäytyy juuri tuolla lailla, ei usko mitään ja välillä olen itkenytkin, kun hän ei tosissaan usko mitään! Olen kaiketi vain huono äiti, mutta lapseni on todella haastava ja ymmärrän sinua täysin ap! Meillä on lisäksi vielä toinenkin lapsi, 7kk ikäinen tyttö.

Tuo olikin hyvä vinkki että hassuttelee matkalla, jokusen kertaa olen houkutellut lasta jahtaamaan äitiä,ikäänkuin hippa leikkiä, mutta olin unohtanut tämän..tätä alankin kokeilla. Usein teen tuota uhittelua että äiti lähtee nyt,kaupan pihalla se toimii,mutta kun lapsi karkaa keinumaan niin hän jää vain tyytyväisenä keinumaan ja huutaa hei hei :D (siinä tilanteessa ei naurata). Voisin myös harkita sitä, että käyn kaupassa töiden jälkeen ennenkuin haen lapsen hoidosta,hoitoaika ei pitene kuin n.15-20 min joten ehkä se olisi kannattavampaa..? Lähikauppa on lähellä. Olen myös miettinyt että jos kuljettaisi rattaita mukana ja iskisi lapsen siihen istumaan jos alkaa temppuilla. se taas vaan on aikamoinen homma tosiaan saada lapsi niihin rattaisiin ja "köyttää" valjaisiin kun muuten tippuu rimpuillessaan..voi luoja kun odotan että tämä uhma menee ohitse..noh,sitten on kai edessä jokin muu..Ap

Auto.

Käy kaupassa kerran viikossa, yksi jos mahdollista. LApsi on aina väsynyt tarhapäivän jälkeen, ja se aiheuttaa kuvaamaasi käytöstä. Varmaan pelkä kotimatka ilman kauppareissua sujuu paremmin.



Oletko varma että jos uhkaat niin toimit myös niin ja että uhkaat oikeilla asioilla?

Kuvittele olevasi ulkopuolinen ja aivan vieraan tenavan kanssa. Se voi helpottaa kovasti, kun ei tarvitse ottaa sitä niin henkilökohtaisesti.



Ja ajattele joka päivä, että vielä on aikaa kasvattaa melkein 10 vuotta, ennen kuin on pahimmassa murkkuiässä, että et enää edes voimalla pärjää.

Joo, tiedän, että sinun päässäsi pyörii sen jälkeen "mitä ne täditkin sanovat". Mutta pitäisi sinunkin tietää, ettei hoitopäivä ole tarkoitettu vain työssäkäynnin ajaksi, aivan hyvin voisit mennä käymään töiden jälkeen vaikka kosmetologilla ja kampaajalla.



Entä lapsen isä? No ei tietenkään isää voi velvoittaa huolehtimaan lapsestaan, kun sinä muutenkin maksat kaikki lapsen kulut...

Entä lapsen isä? No ei tietenkään isää voi velvoittaa huolehtimaan lapsestaan, kun sinä muutenkin maksat kaikki lapsen kulut...

Useampikin äiti taistelee lapsensa kanssa, eikä kai kaikki yksinhuoltajia ole, jos perheessä on pienempikin lapsi?

Missä isä, vai eikö voi hakea kun äidin pitää jalkaisin haalata lapsensa ja kauppatavaransa kotiin?

Taas tänäkin aamuna totean, että ehkä se sittenkin oli viisaampaa jättää eroamatta silloin, kun lapset olivat pieniä, vaikka ei tämä yhteiselo aina niin riemukasta ole ollut.

Käy kaupassa 1-2 krt( vko jolloin lapsi on isän kanssa. Ja hanki reppu, se helpottaa kantamista. Ja muista: tuo vaihe menee kyllä ohi.