Lue keskustelun säännöt.
"Arki on parasta" - joopa joo
14.10.2012 |
Olen aina ihmetellyt näitä arjen ylistäjiä, joiden mantra on, että "arki on sitä parasta".
Minusta ei todellakaan ole, ja nyt sunnuntaina, kun odotan taas työviikkoa kuskaamisineen, jauhelihakastikkeineen, pyykkeineen ja kiireineen, tuntuu jopa jumppaan ehtiminen olevan ylivoimaisen mahdotonta, muusta ylimääräisestä puhumattakaan.
Olen sunnuntaisella protestimielialalla ja haluan, että listaatte minulle asioita, jotka siitä arjesta tekevät niin helvetin nautittavan, että se pitkäpiimäiseyydessään menee lomien, matkojen, juhlien ja kaiken muun kivan ohi.
Tällä hetkellä arki kiireydessään ja tylsyydessään on minun mielestäni vain erittäin suolesta.
Kommentit (34)
Arki on liian kiireistä. Ehkä se on silloin kivaa, kun toinen vanhempi on kotona lasten kanssa la lapset ei vielä harrasta. Mutta kun molemmat käy töissä ja joka ilta on jollakin treenit tai peli tai tanssitunti, niin ei oo kivaa ei. Koko ajan on kiire jonnekin tai jostakin pois. Jossain välissä pyykkihuoltoa, ruoanlaittoa, pikasiivousta.
Pienten lasten vanhemmat ei siis tiedä oikeasta paskasta arjesta mitään :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mulla ole minnekään kiire koskaan. Töissä käyn ja illat olen vapaalla. Laitan ruokaa, mistä tykkään paljon, katson telkkua ja neulon tai luen kirjoja. Pyykkiä jos pesee sen koneellisen tai kaksi viikossa, niin ei paljon rasita, kun on kuivausrumpukin. Ehtisin ihan minne tahtoisin, mutta kun ne juuri tahdo. Välillä käyn joogassa ja työväenopiston kursseilla.
mutta arjen yksittäisistä pienistä asioista voi löytää ne parhaat hetket.
Mä en jaksa mun miestä, kun se aina vapaalla vaan on ja loisii ja koisii, vaikka voitais kenties ehkä tehdä jotain kivaa perheenä tai tehdä joku isompi kotioperaatio kimpassa.
Mutta ehei, meidän iskällä oli niiiiiiin rankka viikko töissä, että perjantaina pitää korkata, lauantaina lisää ja sunnuntaina sitten vaan maataan ja haistaan. Minä nukun kaksi yötä sohvalla, kun en kestä sitä haisevaa ja kuorsaavaa mätäsäkkiä lähietäisyydelläni.
Mulla on vielä 2 viikonloppua kuukaudessa töitä, joten arvata saattaa, että kun siinä töiden ja kotihommien lisäksi hoitaa vielä kolme lasta ja yhden "aivovammapotilaan", niin jopa alkaa se arki kovasti tuntumaan rennolta ja tavoiteltavalta.
Arkena mies on ihan toisenlainen, osallistuu töiden jälkeen siihen päivittäiseen putsaukseen, kuten pyykkiin, tiskiin, lapsen hoitoon. Vie lapsen hoitoon ja hakee hoidosta, kuskaa koululaisia harrastuksiin. Käy kaupassa jne. Se on vaan viikonloput ja lomat, kun siltä sammuu valot vintiltä.
Arki on vaan niin paljon vaivattomampaa.
Eihän kukaan tollaisesta arjesta tykkääkään!
Nyt vaan mietit mitä muutokset teidän elämään sopii:
-työpaikan vaihto
-työajan lyhennys
-arkiruokien tekeminen jo viikonloppuna tai vaihtaminen eineksiin
-kodinkoitajan palkkaaminen
-harrastusten lopettaminen tai vähentäminen
-työmäärän jakaminen miehen kanssa
-lenkkeily lasten harrastusten aikana
Mietit, että mitkä asiat on ehdottoman tärkeitä (tuottavat onnea) ja mitkä eivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta arjen yksittäisistä pienistä asioista voi löytää ne parhaat hetket.
Jos on itse stressaantunut ja väsynyt, voi olla melko vaikea loputtomiin intoutua jostain teekupillisesta tai syksyn väreissä loistavasta puusta työmatkalla.
Menee harrastuksiin kävellen, pyörällä tai bussilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
...mutta onhan se aika ihanaa, kun 8-vuotias tulee aamulla superlämpimänä halimaan äitiä.
...mutta onhan se aika ihanaa, kun 8-vuotias tulee aamulla superlämpimänä halimaan äitiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaan veljen menetettyäni tajusin kuinka pienestä kaikki on kiinni... :(
mutta arjen yksittäisistä pienistä asioista voi löytää ne parhaat hetket.
Jos on itse stressaantunut ja väsynyt, voi olla melko vaikea loputtomiin intoutua jostain teekupillisesta tai syksyn väreissä loistavasta puusta työmatkalla.
paras oikeasti miettiä mitä voi muuttaa. Joskus pitkälle mennyt stressi ja työuupumus on hoidettava ennen kuin niitä voi löytää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että tavallisesta arjesta tykkäävät eniten ne, joilla on ollut surua ja sairautta elämässään. Kaikista parasta kun elämä pyörii kodin, päiväkodin ja työpaikan välillä. Silloin jos mukana on sairaala, teho-osasto ja hautausmaa, niin alkaa ihan arvostamaan sitä, että saa viedä lapsensa päiväkotiin ja lähteä siitä itse ruuhkabussilla töihin.
Jokaisella meistä on mahdollisuus tehdä omaa elämää koskevia päätöksiä, pitää vain itse olla rohkea ja päättää,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
JOs siitä ei nauti niin koko elämä tuntuu olevan perseestä.
Arki on kivaa koska silloin tehdään normaaleja asioita nauttien niistä. Minusta olisi tylsää viettää vapaata viikonloppua koko ajan, työ on mulle tärkeää ja mieluista. Musta on kiva viedä lapsia harkkoihin ja nähdä niiden ilo ja touhukkuus. Tuntuu mukavalta kiireisen päivän jälkeen käydä saunassa miehen kanssa, jutella niitä näitä, katsella telkkaria, lukea ja käydä nukkumaan.
Viikonloppuisin ja lomalla ei kukaan meidän perheessä rentoudu, kun 6-vuotias käy ylikierroksilla ja äksyilee. Rutiinia yritetään pitää silloinkin, mutta onhan päivän rytmitys kieltämättä erilainen, kun saa nukkua pitkään, ei ole eskaria jne. ja kun loppuperhe on mallia "sohvaperunat", usein tekemisen keksiminen ns. väkisin saa meidät ärsyyntyneiksi.
Voi valittaa koko elämänsä, että on ihan paskaa, tai sitten voi tehdä siitä elämästä sellaista, ettei tartte jatkuvasti valittaa.
You choose.
En ole elänyt normaalia arkea yli 20 vuoteen. Arki on niin tylsää ja ennalta arvattavaa. Spontaanius on elämän suola.
En ole elänyt normaalia arkea yli 20 vuoteen. Arki on niin tylsää ja ennalta arvattavaa. Spontaanius on elämän suola.
miten elät? kuvaile vaikka viime viikolta ke, ja to.
miten elät? kuvaile vaikka viime viikolta ke, ja to.
Viime viikolla kävin muutaman kerran ravintolassa ihan vain hetken mielijohteesta. Lähdin keskellä yötä tutkimaan erästä autiotaloa. Olin tietysti kotona pelaamassa myös. En koskaan suunnittele elämääni ollenkaan. Annan vain mennä päivä kerralla ja teen asioita hetken mielijohteesta. Aina ei tietenkään voi mennä ja tehdä. Joskus olen vain kotona ja pelailen koko päivän. Olen 38v
Ei mulla ole minnekään kiire koskaan. Töissä käyn ja illat olen vapaalla. Laitan ruokaa, mistä tykkään paljon, katson telkkua ja neulon tai luen kirjoja. Pyykkiä jos pesee sen koneellisen tai kaksi viikossa, niin ei paljon rasita, kun on kuivausrumpukin. Ehtisin ihan minne tahtoisin, mutta kun ne juuri tahdo. Välillä käyn joogassa ja työväenopiston kursseilla.