Elämä ei ole sellaista kuin lapsena luulin.
Lapsena luulin, että jos on ahkera ja tekee paljon kesätöitä ja hankkii kaikki työpaikkansa ilman suhteita, niin kunnian kukko laulaa.
Lapsena luulin, että jos pääsee sisään Suomen arvostetuimpaan yliopistoon ja kirjoittaa hyvät maisterinpaperit hienolla tieteenalalla, niin saa koulutustaan vastaavaa työtä.
Nyt olen oppinut, että elämä ei ole oikeudenmukaista.
Kommentit (5)
Mä opin sen jo hiekkiksellä, ei piru vieköön ole meno aina reilua! ;)
tein kaiken juuri niin kuin virallisen totuuden mukaan pitäisi, että pärjäisi elämässään hyvin, enkä edes olisi halunnut muuta kuin kaikin puolin turvatun elämän, mutta ei.
Olen tehnyt aina kaiken niinkuin on parhaalta itsestä tuntunut, mitään en ole tehnyt järjellä. Mulla on kaikkea kivaa, paljon lapsia ja super kiva asunto, ja työpaikassakaan ei ole valittamista. Olen 50v.
En tiennyt vapauden, rakkauden, ystävyyden ja viinan iloista tuon taivaallista.
Sen sijaan saatoin jo lapsena aavistaa, että ammatillisesti en tule koskaan löytämään paikkaani ja että toimeentuleminen tulee olemaan vaikeaa. Siksi pelkäsin aikuisuutta enemmänkin kuin olisi tarvinnut.
ehdit vielä oppia paljon muutakin ;)
Sut on huijattu uskomaan meritokratiseen paskaan! Jokainen saa kykyjensä ja yrittämisensä mukaan, heh-heh-hee... Suomen yleisin ammatti on myyjä, ja tulee olemaan jatkossakin: niitä yht.kunta tarvitsee eniten pyöriäkseen. Suhteilla, rahalla yms. pääsee usein vähän pitemmällekin. Joku onnekas voi päästä herrahissiin ilman suhteitakin, muttei nyt läheskään kaikki kyvykkäät. Monissa meissä on potentiaalia hienoksi ja rikkaaksi, mutta kun maailma ei tarvii hienoja ja rikkaita, maailma tarvii putkimiehiä ja lähihoitajia ja paskakuskeja :)
piristy nainen, näin se 90%:lla meistä kuin sullakin