Työskentelen päiväkodissa. Eilen eräs vanhempi haukkui

En halua vahatella kokemusta, varmasti ollut rankka. Mutta joku yksittainen asiakas, joka tyostaa omaa ongelmaansa, naitahan tulee missa tahansa vastaan, jos on ihmisten kanssa tekemisissa tyossaan.



Etsisin tassa tilanteessa ennemmin tukea esimieheltani, esimiehen tehtava on tukea tyontekijoita tallaisissa tilanteissa.

tehtäväsi olisi siinä tilanteessa ollut kertoa, ettet ole ollut osallisena asiaan. Sen kummemmin ketään syyttelemättä. On väärin antaa toisen haukkua itseään syyttä suotta. Rauhallinen toteamus: "nyt en kyllä tiedä yhtään mistä puhut" tai " tähän asiaan minulla kyllä ei ole mitään osaa eikä arpaa, mutta selvitän asiaa". Jos tämä jatkuu niin on esimiehen tehtävä puuttua vanhemman käytökseen ja pitää omien työntekijöidensä puolia. Esimiehen/vastaavan tehtävähän ei suinkaan ole vain ja ainoastaan se, että hän tekee listat tai huolehtii että jokainen tulee ajallaan töihin, vaan hänen tehtäviinsä kuuluu myös työntekijöidensä takana seisominen.



Äläkä ainakaan lopeta töitä tuollaisen takia, joskus ihmiset ovat ajattelemattomia ja typeryyttään purkavat vihansa väärin. Käsittele asia sekä vanhemman että esimiehesi kanssa ja jatka työntekoasi normaalisti. Ajan kanssa ahdistus helpottuu. Niin kauan kun tiedät että et itse ole tehnyt "hoitovirhettä", olet "turvassa".

Hoitajana olen pari kertaa ollut aivan aiheettoman rajun syyttelyn ja haukkumisen kohteena.



Halu puolustautua ja puhdistaa maineensa toisen silmissä on kova, mutta en ole sitä väkisin tehnyt (kylläkin yrittänyt sanoa jonkin sanan väliin). Ja jälkikäteen jää aivan paska olo kun tietää että "siellä se tyyppi nyt jatkaa elämäänsä ja vihaa minua".



Tilanteista on päässyt yli purkamalla kollegoille. Oikein sydämen syvyydestä saa valittaa miten pahalta tuntuu. Esimiehellekin kävin sanomassa ja hän oli ymmärtäväinen ja pahoitteli.



Työnohjausta jos olisi niin sehän olisi paikka noita oikeasti käsitellä, mutta eipä taida olla päivähoidossa niinkuin ei vanhustenhoidossakaan.

tarvi työssänne mitään sylkykuppeja olla?



Minä äitinä tunsin kauheaa syyllisyyttä kun kerran avauduin tarhantädeille siitä kun lapseni oli tullut kipeeksi ja muutama päivä sitä ennen oli tarhassa seisotettu kaatosateessa ulkona klo 15-17. lapset kaikki aika peniä vielä ja jokaisella ihan litimärät sisävaatteet (kalsareita myöten) kun hain kotiin. Ei mikään ihme, että tulivat kipeeksi.

Siitä sitten avauduin, enkä edes mitenkään rumasti. Mutta tunsin syyllisyyttä silti ja tunnen vieläkin. Sillä lasteni tarhantädit on todella mukavia.

onko teillä mahdollisuutta työnohjaukseen?

Ei kuulosta mitenkään päin järkevältä, että tuollaisen yksittäisen pipipään vuoksi hylkäisit työn, josta ilmeisesti pidät.



Olen hoitoalalla, ja saan säännöllisesti täyslaidallisen päälleni. En kuitenkaan ota sitä itseeni, sillä se kohdistuu todellisuudessa edustamaani instanssiin eikä minun persoonaani. Voisitko tämän ajattelun kautta saada asiaan vähän etäisyyttä?



Tsemppiä, pääset kyllä asiasta yli ja huomaat että päivä taas paistaa :)

Ja toisaalta mielestäni myös on ihan oikein puolustautua asiallisesti selittämällä lapsen vanhempien edessä. Älä kuitenkaan syyllistä työkavereitasi tai vieritä syytä heidän niskaansa. Jos tilanne vielä toistuu, ohjaa vanhempi juttelemaan päiväkodin johtajan kanssa.



Tällaisia tilanteita ja ihmisiä tulee lähes kaikilla silloin tällöin vastaan. Koita nousta tilanteen yläpuolelle ja tarkastella sieltä tilannetta. Ajattele tätä myös kasvun paikkana: sinulla on mahdollisuus kasvaa lujemmaksi ihmiseksi, joka ei niin paljoa perusta siitä mitä muut ajattelevat.

Kuvauksesi on aika ympäripyöreä, joten mahdotonta kommentoida sen kummemmin. Mutta joka tapauksessa jokainen, joka työskentelee asiakaspalvelussa tai ylipäätään ihmisten parissa, joutuu joskus tai jopa usein kokemaan vastaavaa. Voit olla onnellinen, jos tosiaan on 15 vuoden uralla ensimmäinen kerta. Tietysti se tuntuu nyt pahalta, kun tapahtui juuri. Tuskinpa tuo on syy vaihtaa alaa, eri asia sitten jos olet muutenkin työssäsi tyytymätön. Raskastahan se työ varmasti on.

harmitti ja itkukaan ei ollut kaukana. Nyt yön yli nukuttuani alkaa kiukku nostaa päätään ja ajattelen ennemminkin "voi helvetti tätä en ole ansainnut" Tulee tunne, että haistatan pitkät ja vihdan muualle töihin. Ehkä tää on ihan normaalia asian työstämistä?! ap

henkilökohtaiseen minääsi vaan ammattiminääsi.

Ammatillisuuteen kuuluu se tietty ammatillinen sihti, joka suojelee henk.koht minääsi. Ammattiminäsi pitäisi osata joko ottaa kritiikistä opikseen tai sitten jättää se omaan arvoonsa.

Olen tehnyt samanpituisen uran kuin sinä, tällä hetkellä olen äitiyslomalla.



Etenkin, jos vanhemmat ovat väyneitä/ kotona ahdistaa/ lapsen kehityksessä on jotain joka vaatii prosessointia niin henkilökunta on kovilla. Suoranaista haukkumista tulee asioista, joihin on vähän syytäkin (esim. kuomat 6-vuotiaalla jalassa räntäsäällä kumppareiden sijaan kuten työkaverilleni kävi vahingossa kerran, lapsi ehti olla ulkona 5min eikä työkaveri ehtinyt tarkistaa ennen kuin äiti tuli- tästä lähti kirjallinen valitus äidiltä päivähoitopäällikölle asti..) asioihin, joilla ei oikein olisi väliä (esim. lapsella väärästä pinosta otettu jumppa-t-paita, olisi pitänyt ottaa sininen eikä unainen, tästä myös soiteltiin linjat kuumina ylemmälle taholle...) ja niihin asioihin, joita ei edes ole asianomainen itse tehnyt. Minut on esimerkiksi haukuttu ihan lyttyyn huoraksi haukkuen, kun kurahousut olivat hukassa- ne löytyivät myöhemmin perheen saunasta, kertoi lapsi itse..



Jatka vain työtäsi ja talleta tapahtunut mappiin öö. Juttele asiasta työkavereiden ja johtajan kanssa.



Vanhempia on moneen lähtöön ja usein me saadaan olla sylkykuppina, sille ei vaan voi mitään. Monesti näillä vanhemmilla ei ole ketään muuta, jota haukkua, kuin me päiväkodin aikuiset.

...ellei lapsia ulkoiluteta sateellakin, tulee negatiivista kommenttia puolelta vanhemmista... itsekin ulkoilen omien lasteni kanssa myös sateella... etkö sinä?

muutama päivä sitä ennen oli tarhassa seisotettu kaatosateessa ulkona klo 15-17. lapset kaikki aika peniä vielä ja jokaisella ihan litimärät sisävaatteet (kalsareita myöten) kun hain kotiin. Ei mikään ihme, että tulivat kipeeksi.

Siitä sitten avauduin, enkä edes mitenkään rumasti. Mutta tunsin syyllisyyttä silti ja tunnen vieläkin. Sillä lasteni tarhantädit on todella mukavia.

Lapseni (4v) oli pudonnut ulkona keinusta, naama ihan veressä, tutkimuksissa löytyi aivotärähdys ja mitä sanoo hoitaja "se halusi itse keinua!". Jostain syystä hoitaja ei sanonut, että seisoin vieressä ja valvoin, että ketään ei tönitä keinusta alas, kuten olo tapahtunut. Isosisko oli nähnyt kaiken ikkunasta, mutta vika oli tietty lapsessa, ei ikinä hoitajissa.

sinunkaan seisominen auta, jos lapsi putoaa.

Taidat olla yksi näistä valittaja vanhemmista.

...ellei lapsia ulkoiluteta sateellakin, tulee negatiivista kommenttia puolelta vanhemmista... itsekin ulkoilen omien lasteni kanssa myös sateella... etkö sinä?

muutama päivä sitä ennen oli tarhassa seisotettu kaatosateessa ulkona klo 15-17. lapset kaikki aika peniä vielä ja jokaisella ihan litimärät sisävaatteet (kalsareita myöten) kun hain kotiin. Ei mikään ihme, että tulivat kipeeksi.

Siitä sitten avauduin, enkä edes mitenkään rumasti. Mutta tunsin syyllisyyttä silti ja tunnen vieläkin. Sillä lasteni tarhantädit on todella mukavia.

mutta puen lapset niin, että he eivät ole kalsareita myöten litimärkiä.

Kerran eteisessä sain kuulla kunniani eräältä äidiltä kun olin solminut hänen nuppunsa kengännauhat väärin. Moittimisen jälkeen äiti opasti tarkasti kuinka ne nauhat solmitaan jotta hän on tyytyväinen. Oikeasti ongelma oli äidin omat ongelmat.



Tsemppiä!

Ja ei kai 21 lapsen ryhmää vahtiessa yksi aikuinen voi koko ajan seisoa juuri sen keinujan vieressä vahtimassa???

sinunkaan seisominen auta, jos lapsi putoaa.

Taidat olla yksi näistä valittaja vanhemmista.

vaikka ne olisivat olleet päiväkodissa?

mutta puen lapset niin, että he eivät ole kalsareita myöten litimärkiä.

Jos näin on niin älä edes koita ymmärtää lapsen vanhempia.



Sylkykuppi tai ei niin lapsi on hoidossa ja lapsen onnettomuus hoidossa on kamala asia koska vanhemmat ei ole paikalla kun lapseen sattuu, eikä he voisi tehdä mitään estääkseen minkään tapahtumista. Tämä koskee myös kaikkia niitä kun lapsi jää jollekin hoidettavaksi.



Ei sinun tarvitse työtäsi lopettaa, sinä tarvitset kriisiapua.

Itse asiantuntija tehtävissä saan usein endireaktiona vihat päälleni, kun joudun kertomaan tosiasioita, joita ihmiset eivät vaan haluaisi kuulla. Annan tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, vähän ehkä nyökyttelen, että haukkuja kokee tulleensa kuulluksi. Jos asiaa on oman työni kannalta tarpeen käsitellä edelleen, niin palaan parin päivän päästä, kun vastapuolella paremmat edellytykset puhua rationaalisesti. En odota anteeksipyyntöjä, niitä ei tule, mutta pitkällä tähtäimellä hyvää palautetta muuten.



Olen päätellyt niin, että ikävän asian kanssa sinuiksi tuleminen vie ihmisiltä niin paljon henkistä energiaa, ettei kertakaikkiaan rahkeet riitä olemaan kohtelias, saati myöntämään turha suuttumus ja pyytämään anteeksi.



Miettikääpä miten usein kauppojen kassat ja tarjoilijat saavat näitä turhia haukkuja. Kaupassa kun käyvät kaikki pipipäätkin.

minut asiasta, jota en edes ole tehnyt. En alkanut väittää vastaan, sillä ymmärrän, että hän työstää lapsensa kehityksesssä esiin tullutta asiaa. Hän otti minut sylkykupikseen.Kuitenkin mietin, etten kyllä itse lähtisi ketään vastaavassa tilateessa haukkumaan. Onko tilanne kenellekään tuttu? Oletteko olleet osallisena vastaavassa ja kummassa roolissa?

Koen tilanteen ahdistavana ja olen jopa ajatellut lopettaa työni. Toisaalta jäisi suremaan ja ikävöimään ihania lapsia ryhmässäni. Mutta pelkään, että jos jään niin katkeroidun ja en ole hyvä kasvattaja näillekään lapsille. Työkokemusta minulla on 15vuotta ja tällainen tilanne on ensimmäinen urallani, mutta raju sellainen.

yritti meidän eskariope. Hänestä valitin, koska puuttui todella törkeästi meidän kasvatukseen. Siis sillä tavalla törkeästi, että kun sitä myöhemmin palaverissa käsiteltiin, hän oli edelleen sitä mieltä, että palaute oli "meidän hyväksi", mutta tyylistään oli eri mieltä pk:n muut työntekijät, minä ja johtaja. Hänkin varmaan on sitä mieltä, että turhaan vainotaa, mutta ihan aiheesta joutui hyllylle, eikä sieltä tule hetkeen takaisin.