tekisitkö ls-ilmon siskostasi, joka tukistelee adhd-lastaan? myös lapsen isä tekee

Tekisin. Onko lapsella lääkitys?

Sehän on lapsen parhaaksi eikä kukaan saa tietää ilmoituksen tekijää. Jospa viimein saisivat apua!

Ja voit tehdä sen nimettömänä. En usko, että ilmoitusta kadut mutta sen tekemättä jättäminen varmasti kaivelee.

kanssa ja mietti mistä he saisivat apua. Onko heillä mitään hoitotahoa? Missä adhd on todettu? Sitä kautta olisi luontevin lähteä liikkeelle.

Sopeutumisleiri olisi varmaan heille tarpeen ja lapselle lääkitys ja toimintaterapiaa. Äiti voi myös tehdä lastensuojeluilmoituksen jos kokee ettei apua muuten saa.



Jos sisko ei suostu apua hakemaan, silloin tekisin ilmoituksen.

Minkä ikänen lapsi? Jos ei alle 4 ja väjän niskavillasta napataan niin en tekis. Mutta jos pieni eikä ymmärrä niin harkitsisin ja jos ihan ravistelee tukasta jalat ilmassa tekisin ja ihan mielipiteeni ilmaitsisin tilanteessa!

paitsi jos diagnoosi on tehty yksityisellä, sitten voi olla että ovat omillaan. Neuvo heitä soittamaan perheneuvolaan. Apua kyllä pitäisi olla tarjolla, tietysti kuntakohtaisia eroja voi olla niiden saatavuudessa.

Ls-ilmo ei ehkä ole paras vaihtoehto, mutta tukistelu pahentaa adhd-oireita ihan taatusti. Sitten väsyvät lisää ja tukistaavat lisää ja lapsi oirehtii vain pahemmin. Tolla menolla edessä on tosi vaikeita aikoja kun lapsi kasvaa ikää ja kokoa.



Voisitko itse auttaa? Hankkia siskollesi tietoa adhd:sta ja siihen sopivista kasvatusmenetelmistä? (ross greenen kirjantulistuva lapsi on hyvä ja Tampereen kaupungin neptunus-projektin nettisivut myös). Tai voisitko ottaa lapsen teille kylään joskus nin hän saisi tukevia kokemuksia ja vanhemmat lepoa?

Kyllä taas tyhmiä kysellään.

ota lapsi välillä hoitoon ja anna siskolle mahdollisuus huilata

Tämä nyt ei mikään pitkän aikavälin ratkaisu ongelmaan ole. Vanhemmat tulevat jatkossakin väsymään huolimatta verkostoista, ja tarvitsevat välineitä omien vihantunteidensa ja lapsen vilkkauden käsittelyyn.

Itse kyllä ottaisin asian puheeksi vakavassa hengessä, ja sanoisin, että tuollainen kohtelu on lapselle vahingollista. Se on vaikeaa, mutta mielestäni reilumpaa kuin suoran lastensuojeluilmoituksen tekeminen. Mieti ap, jos siskosi "avautuisi" sinulle, että joku on tehnyt ls-ilmon, miten siinä tilanteessa pysyisit pokkana?

Jos keskustelu ei tuottaisi tulosta, vaan vastaanotto olisi vähättelevää, kertoisin harkitsevani järeämpiä toimenpiteitä.

ota lapsi välillä hoitoon ja anna siskolle mahdollisuus huilata

Tämä nyt ei mikään pitkän aikavälin ratkaisu ongelmaan ole. Vanhemmat tulevat jatkossakin väsymään huolimatta verkostoista, ja tarvitsevat välineitä omien vihantunteidensa ja lapsen vilkkauden käsittelyyn.

kyllä tädillä tai enolla voi olla myös pitkäaikainen ja jatkuva suhde sisarenlapseensa ja siitäkin ON pysyvää apua.

Siis tekisit jos lapsella ei olisi ADHD mutta kun on neurologinen sairaus et ehkä tee? Siskosi ei ole pätevä kasvattamaan ADHD lasta ja ongelmia on tulossa. Minusta yhteys ja ihan joka paikkaan jotta lapsi saa apua.

Minulla ylivilkas lapsi jota tukistettiin ennen. Nyt ei tukisteta ja jälkeenpäin tuntuu todelta pahalta ajtus edes tukistamisesta.

Siinä tilanteessa sitä ei vain itse tajua, kun pinna kireällä.

Tee ihmeessä ilmoitus. En usko, että sun puhumiset auttaa. Omassa tilanteessa päätös tuli omasta aloitteesta.

Ja nyt lapsen ei tarvi pelätä.

enkä kattelisi vierestä. Pidin omalle miehellenikin, kun hänen rangaistustapansa alle kouluikäiselle pojalle oli laittaa poika jäähylle johonkin kellariin tms. missä poika pelkäsi.



Sanoin, että jos joku lastenhoitaja tekisi lapselleni samoin, niin tekisin ls-ilmoituksen, mutta sulle sanon ihan suoraan että sellanen loppuu.

Voisi toimia paremmin kuin tukistelu.

Lääkitys on.



Ei sisko huvikseen tukistele, on ihan loppu ja kärsii itsekin tilanteesta. Turha mun on mitään mennä sanomaan, tietää itsekin että toimii väärin, jossain perheneuvolassa ovat käyneet mutta sisko koki,etteivät saaneet riittävää ja oikeanlaista apua. Pienellä paikkakunnalla resurssit ja kai vähän osaaminenkin vähäistä, tarttuivat lähinnä äidin uupumukseen, josta sisko ennestään säikähti, että lapset otetaan huostaan jne.

Olen yrittänyt aiemmin jotain sanoakin, vastaanotto vaan oli vihamielistä, hyökkäävää puolustelua, tyyliin turha tulla neuvomaan kun en mitään asiasta tiedä kun itselläni helpot ja normaalit lapset.



ap

Siis hetken hengähdyksestä, joka antaisi sen verran voimia, että voisi muuttaa omaa toimintatapaansa. Sitä kautta lapsen oireilu alkaisi vähentyä ja väsymys ei ehkä pääsisikään uudestaan yhtä pahaksi. Hetken lepoon tarvitaan sinun konkreettista apuasi ja toimintatavan uudelleentarkasteluun jotain noita opaskirjasia ja tietoa, josta ylläkin on mainittu. Ei se lääkitys yksin riitä mihinkään.



Vaikka tekisit lastensuojeluilmon, ne resurssit ja tietotaito pienellä paikkakunnalla eivät siitä kasva. Ehkä ennemmin kannattaisi yrittää hakea kelan sopeutumisvalmennuskursseja. Myös hoitotaholle voi soittaa ja kysyä, eikö tosiaan olisi mitään kuntoutusta - jos kuljetukset kuntoutukseen toieslle paikkakunnalle ovat monen lapsen perheelle raskaita, voisi tässäkin avulias sukulainen olla kultaa kalliimpi. Juuri tässä ikävaiheessa kuntoutuksesta voi olla hirveän suuri apu.



Terveisin asperger+adhd -lapsen äiti, joka on ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleen heidän tarjoamastaan konkreettisesta tuesta ja rakkaudesta lapselle.

Vielä kyseessä oma sisko!!

Voisitko tarjota omaa apuasi ja keskustella myös muiden sukulaisten kanssa, että hekin tarjoaisivat omaa apuaan tilanteessa.

Lääkitys on.

Ei sisko huvikseen tukistele, on ihan loppu ja kärsii itsekin tilanteesta. Turha mun on mitään mennä sanomaan, tietää itsekin että toimii väärin, jossain perheneuvolassa ovat käyneet mutta sisko koki,etteivät saaneet riittävää ja oikeanlaista apua. Pienellä paikkakunnalla resurssit ja kai vähän osaaminenkin vähäistä, tarttuivat lähinnä äidin uupumukseen, josta sisko ennestään säikähti, että lapset otetaan huostaan jne.

Olen yrittänyt aiemmin jotain sanoakin, vastaanotto vaan oli vihamielistä, hyökkäävää puolustelua, tyyliin turha tulla neuvomaan kun en mitään asiasta tiedä kun itselläni helpot ja normaalit lapset.

ap

Jopa lääkityksia määrätään turhaan. Olinpa keväällä koulutuksessa jossa käsiteltiin tätä asiaa. esim. masentuneen loppuunpalaneen äidin lapset usein oireilevat kuin ADHD saadakseen huomiota. Mikä on tämän lapsen paikka sisarussarjassa, esikoinen, keskimmäinen, kuopus? Millaiseen elämäntilanteeseen on syntynyt. Riittääkö vanhempien voimavarat katraaseensa?

Kun lapsi alkaa oireilla, pitäisi oikeasti lähtökohtaisesti tutkia koko perhe eikä vain oireileva lapsi. Suomessa näitä huumattuna eläviä väärin diagnosoituja ADHD tapauksia on turhan paljon.

Psykososiaalinen tuki perheelle poistaisi usein lasten ongelmat. Vanhemmat psykoterapiaan? Lepoa ja lastenhoitoapua.

Suomessa oli vielä 70-80 luvulla kodinhoitajien ammattikunta, jotka nimenomaan lapsiperheissä työskentelivät, nykyään kohdistuu tuo apu vain vanhuksiin.

Monella aikuisella ei ole mitään käsitystä arjen pyörittämisestä ja lataavat odotuksia ja paineita itselleen ihan liikaa. Lapset ja parisuhde siitä kärsii. Ja lopulta koko homma kaatuu sossun niskaan (huostaanotto, jonka pitäisi olla viimeinen mahdollisuus nousee pelkopeikoksi syystä, että sitä käytetään täysin väärin).

Vielä kyseessä oma sisko!! Voisitko tarjota omaa apuasi ja keskustella myös muiden sukulaisten kanssa, että hekin tarjoaisivat omaa apuaan tilanteessa.

Ajattelin, että ulkopuolisen ilmoitus voisi auttaa sossuja tajuamaan, että muutkin on huomanneet lapsen "haastavaksi", eikä perhe ole saanut riittävää apua. Mut kai se sit oli huono idea. En vaan oikein keksi enää muutakaan, ja just taas kyläreissun jälkeen niin paha mieli pojan ja koko perheen puolesta :( ap

eihän tässä nyt ole kyse mistään tappamisesta.



Vähän heviä meininkiä, kammottaa lukea näitä ls-aloituksia täällä av:llä.

Ihan hirveää.



Aloittaisin keskustelemalla. Miksi tukistat? -kysymys on hyvä aloitus. Kai siskolta voi selalista kysyä...?