tekisitkö ls-ilmon siskostasi, joka tukistelee adhd-lastaan? myös lapsen isä tekee

Lääkitys on. Ei sisko huvikseen tukistele, on ihan loppu ja kärsii itsekin tilanteesta. Turha mun on mitään mennä sanomaan, tietää itsekin että toimii väärin, jossain perheneuvolassa ovat käyneet mutta sisko koki,etteivät saaneet riittävää ja oikeanlaista apua. Pienellä paikkakunnalla resurssit ja kai vähän osaaminenkin vähäistä, tarttuivat lähinnä äidin uupumukseen, josta sisko ennestään säikähti, että lapset otetaan huostaan jne. Olen yrittänyt aiemmin jotain sanoakin, vastaanotto vaan oli vihamielistä, hyökkäävää puolustelua, tyyliin turha tulla neuvomaan kun en mitään asiasta tiedä kun itselläni helpot ja normaalit lapset. ap

Jopa lääkityksia määrätään turhaan. Olinpa keväällä koulutuksessa jossa käsiteltiin tätä asiaa. esim. masentuneen loppuunpalaneen äidin lapset usein oireilevat kuin ADHD saadakseen huomiota. Mikä on tämän lapsen paikka sisarussarjassa, esikoinen, keskimmäinen, kuopus? Millaiseen elämäntilanteeseen on syntynyt. Riittääkö vanhempien voimavarat katraaseensa? Kun lapsi alkaa oireilla, pitäisi oikeasti lähtökohtaisesti tutkia koko perhe eikä vain oireileva lapsi. Suomessa näitä huumattuna eläviä väärin diagnosoituja ADHD tapauksia on turhan paljon. Psykososiaalinen tuki perheelle poistaisi usein lasten ongelmat. Vanhemmat psykoterapiaan? Lepoa ja lastenhoitoapua. Suomessa oli vielä 70-80 luvulla kodinhoitajien ammattikunta, jotka nimenomaan lapsiperheissä työskentelivät, nykyään kohdistuu tuo apu vain vanhuksiin. Monella aikuisella ei ole mitään käsitystä arjen pyörittämisestä ja lataavat odotuksia ja paineita itselleen ihan liikaa. Lapset ja parisuhde siitä kärsii. Ja lopulta koko homma kaatuu sossun niskaan (huostaanotto, jonka pitäisi olla viimeinen mahdollisuus nousee pelkopeikoksi syystä, että sitä käytetään täysin väärin).

että tietäähän tuon tukistelun olevan laitonta? Tiedän kyllä että adhd-lapset on todella haastavia. Voisiko joku omaisista helpottaa arkea ja ottaa lasta välillä itselleen yökylään, helpottaisi kovasti sisaresi taakkaa

eihän tässä nyt ole kyse mistään tappamisesta. Vähän heviä meininkiä, kammottaa lukea näitä ls-aloituksia täällä av:llä. Ihan hirveää. Aloittaisin keskustelemalla. Miksi tukistat? -kysymys on hyvä aloitus. Kai siskolta voi selalista kysyä...?

Uupumisen vuoksihan ne hermot menee ja silloin tulee myös tukistettua. Eikä uupumiselle varmasti ole hetkeen loppua, kun pieniä sisaruksia on monta.



Millaista tukea sisko sitten kaipaa, jos ei apua uupumukseensa? Sitä, että joku tulisi ja parantaisi pojan -se ihme ei ainakaan tukistamalla tapahdu.



Yhden hengähdystauon perhe saisi, kun hakisivat tuettuja lomia. Pääsisi koko perhe täysihoitoon ja olisi aikaa keskittyä lapsiin.

Sitten jos ei auta, niin tekisin kyllä ilmoituksen. Tukistaminen on yksiselitteisesti lapsen pahoinpitelyä ja sen on loputtava. Toisekseen on selvää, että siitä ei ole kasvatuksellista hyötyä.



MLL:n nettisivuilla on hyvää tietoa, kannattaa tutustua siihen.

Lääkitys on. Ei sisko huvikseen tukistele, on ihan loppu ja kärsii itsekin tilanteesta. Turha mun on mitään mennä sanomaan, tietää itsekin että toimii väärin, jossain perheneuvolassa ovat käyneet mutta sisko koki,etteivät saaneet riittävää ja oikeanlaista apua. Pienellä paikkakunnalla resurssit ja kai vähän osaaminenkin vähäistä, tarttuivat lähinnä äidin uupumukseen, josta sisko ennestään säikähti, että lapset otetaan huostaan jne. Olen yrittänyt aiemmin jotain sanoakin, vastaanotto vaan oli vihamielistä, hyökkäävää puolustelua, tyyliin turha tulla neuvomaan kun en mitään asiasta tiedä kun itselläni helpot ja normaalit lapset. ap

Jopa lääkityksia määrätään turhaan. Olinpa keväällä koulutuksessa jossa käsiteltiin tätä asiaa. esim. masentuneen loppuunpalaneen äidin lapset usein oireilevat kuin ADHD saadakseen huomiota. Mikä on tämän lapsen paikka sisarussarjassa, esikoinen, keskimmäinen, kuopus? Millaiseen elämäntilanteeseen on syntynyt. Riittääkö vanhempien voimavarat katraaseensa? Kun lapsi alkaa oireilla, pitäisi oikeasti lähtökohtaisesti tutkia koko perhe eikä vain oireileva lapsi. Suomessa näitä huumattuna eläviä väärin diagnosoituja ADHD tapauksia on turhan paljon. Psykososiaalinen tuki perheelle poistaisi usein lasten ongelmat. Vanhemmat psykoterapiaan? Lepoa ja lastenhoitoapua. Suomessa oli vielä 70-80 luvulla kodinhoitajien ammattikunta, jotka nimenomaan lapsiperheissä työskentelivät, nykyään kohdistuu tuo apu vain vanhuksiin. Monella aikuisella ei ole mitään käsitystä arjen pyörittämisestä ja lataavat odotuksia ja paineita itselleen ihan liikaa. Lapset ja parisuhde siitä kärsii. Ja lopulta koko homma kaatuu sossun niskaan (huostaanotto, jonka pitäisi olla viimeinen mahdollisuus nousee pelkopeikoksi syystä, että sitä käytetään täysin väärin).

Lapsi on nelilapsisen perheen esikoinen. Kuopus vasta vauva. ap

Eli lapsi ei ehkä olekaan ADHD ja Asperger vaan täysin normaali joka oireilee huomion puutteessa, saanut lääkityksen, kärsii sivuvaikutuksista jne. Eli kun ADHD lääkitys johtaa kierteeseen jossa aivoja piiskataan ja rauhoitetaan eri lääkkein, kohta kroppa ei tiedä mitä tekisi.

Valitettavasti vain pari prosenttia ADHD tapoauksista on oikeita diagnooseja, aika pelottavaa!

Kuka lapsen diagnosoi, neuvolalääkäri, psykologi? Vain lasten neurologi ja psykiatri periaatteessa yhteistyössä lisänä psykologisia ja neuropsykologisia testejä ovat päteviä tekemään ko diagnoosin.

Oikeasti lapsen reaktio voi olla täysin normaali epänormaaliin tilanteeseen. Eli Perheelle lähinnä äidille ja isälle apua pikimmiten. Yleensä äiti kantaa suurimman vastuun arkirumbasta, joten 1. asia on äidille apua -asiantuntevaa sellaista. Jos ei löydy omasta kunnasta lähimpään isoon klaupunkiin hakemaan.

Lääkeselosteessa maininta ei saa antaa alle 6v.

Minkäikäinen lapsi on?

Olen käynyt nepsy kurssin ja siellä ammattilaiset tekee ilmon kertomastasi asiasta.

Muista että ilmolla menetät siskosi, mutta onhan se yhtä helvetti lapselle, jos kokoajan tukistetaan.

Lääkitys on. Ei sisko huvikseen tukistele, on ihan loppu ja kärsii itsekin tilanteesta. Turha mun on mitään mennä sanomaan, tietää itsekin että toimii väärin, jossain perheneuvolassa ovat käyneet mutta sisko koki,etteivät saaneet riittävää ja oikeanlaista apua. Pienellä paikkakunnalla resurssit ja kai vähän osaaminenkin vähäistä, tarttuivat lähinnä äidin uupumukseen, josta sisko ennestään säikähti, että lapset otetaan huostaan jne. Olen yrittänyt aiemmin jotain sanoakin, vastaanotto vaan oli vihamielistä, hyökkäävää puolustelua, tyyliin turha tulla neuvomaan kun en mitään asiasta tiedä kun itselläni helpot ja normaalit lapset. ap

Jopa lääkityksia määrätään turhaan. Olinpa keväällä koulutuksessa jossa käsiteltiin tätä asiaa. esim. masentuneen loppuunpalaneen äidin lapset usein oireilevat kuin ADHD saadakseen huomiota. Mikä on tämän lapsen paikka sisarussarjassa, esikoinen, keskimmäinen, kuopus? Millaiseen elämäntilanteeseen on syntynyt. Riittääkö vanhempien voimavarat katraaseensa? Kun lapsi alkaa oireilla, pitäisi oikeasti lähtökohtaisesti tutkia koko perhe eikä vain oireileva lapsi. Suomessa näitä huumattuna eläviä väärin diagnosoituja ADHD tapauksia on turhan paljon. Psykososiaalinen tuki perheelle poistaisi usein lasten ongelmat. Vanhemmat psykoterapiaan? Lepoa ja lastenhoitoapua. Suomessa oli vielä 70-80 luvulla kodinhoitajien ammattikunta, jotka nimenomaan lapsiperheissä työskentelivät, nykyään kohdistuu tuo apu vain vanhuksiin. Monella aikuisella ei ole mitään käsitystä arjen pyörittämisestä ja lataavat odotuksia ja paineita itselleen ihan liikaa. Lapset ja parisuhde siitä kärsii. Ja lopulta koko homma kaatuu sossun niskaan (huostaanotto, jonka pitäisi olla viimeinen mahdollisuus nousee pelkopeikoksi syystä, että sitä käytetään täysin väärin).

Lapsi on nelilapsisen perheen esikoinen. Kuopus vasta vauva. ap

Eli lapsi ei ehkä olekaan ADHD ja Asperger vaan täysin normaali joka oireilee huomion puutteessa, saanut lääkityksen, kärsii sivuvaikutuksista jne. Eli kun ADHD lääkitys johtaa kierteeseen jossa aivoja piiskataan ja rauhoitetaan eri lääkkein, kohta kroppa ei tiedä mitä tekisi.

Valitettavasti vain pari prosenttia ADHD tapoauksista on oikeita diagnooseja, aika pelottavaa!

Kuka lapsen diagnosoi, neuvolalääkäri, psykologi? Vain lasten neurologi ja psykiatri periaatteessa yhteistyössä lisänä psykologisia ja neuropsykologisia testejä ovat päteviä tekemään ko diagnoosin.

Oikeasti lapsen reaktio voi olla täysin normaali epänormaaliin tilanteeseen. Eli Perheelle lähinnä äidille ja isälle apua pikimmiten. Yleensä äiti kantaa suurimman vastuun arkirumbasta, joten 1. asia on äidille apua -asiantuntevaa sellaista. Jos ei löydy omasta kunnasta lähimpään isoon klaupunkiin hakemaan.

Siis onhan totta,että perhetilanteet ja lapsuuden traumat ja liiallinen stressi voivat aiheuttaa samantapaisia oireita kuin adhd, mutta niiden kesto ja volyymi ovat kyllä ihan erilaisia ja sitäpaitsi kaikissa adhd-diagnosoinneissa nuo asiat käydään läpi ja suljetaan pois ENNEN diagnoosin antamista. Joten väärät diagnoosit ovat hyvin harvinaisia. Lääkettä ei myöskään koskaan käytetä niin paljon, että lapsi olisi huumattuna, eikä rauhoittavia ja piristäviä tietenkään käytetä yhtä aikaa. Adhd-lääke yksinkertaisesti palauttaa välittäjäaineiden määrän aivoissa normaalille tasolle: jos potilaalla ei aivoissa olekaan sellaista puutosta, eli hänellä ei olekaan adhd:ta, lääke ei tehoa, vaan potilaalla on liikaa välittäjäaineita ja potilas tosiaan huumaantuu. Eron näkee heti, ihan taviskin paljaalla silmällä, eikä tulos ole sellainen, mitä kukaan lapselleen haluaa, joten tämmöisessä tapauksessa lääke tietysti lopetetaan heti.

Lääkitys on. Ei sisko huvikseen tukistele, on ihan loppu ja kärsii itsekin tilanteesta. Turha mun on mitään mennä sanomaan, tietää itsekin että toimii väärin, jossain perheneuvolassa ovat käyneet mutta sisko koki,etteivät saaneet riittävää ja oikeanlaista apua. Pienellä paikkakunnalla resurssit ja kai vähän osaaminenkin vähäistä, tarttuivat lähinnä äidin uupumukseen, josta sisko ennestään säikähti, että lapset otetaan huostaan jne. Olen yrittänyt aiemmin jotain sanoakin, vastaanotto vaan oli vihamielistä, hyökkäävää puolustelua, tyyliin turha tulla neuvomaan kun en mitään asiasta tiedä kun itselläni helpot ja normaalit lapset. ap

Jopa lääkityksia määrätään turhaan. Olinpa keväällä koulutuksessa jossa käsiteltiin tätä asiaa. esim. masentuneen loppuunpalaneen äidin lapset usein oireilevat kuin ADHD saadakseen huomiota. Mikä on tämän lapsen paikka sisarussarjassa, esikoinen, keskimmäinen, kuopus? Millaiseen elämäntilanteeseen on syntynyt. Riittääkö vanhempien voimavarat katraaseensa? Kun lapsi alkaa oireilla, pitäisi oikeasti lähtökohtaisesti tutkia koko perhe eikä vain oireileva lapsi. Suomessa näitä huumattuna eläviä väärin diagnosoituja ADHD tapauksia on turhan paljon. Psykososiaalinen tuki perheelle poistaisi usein lasten ongelmat. Vanhemmat psykoterapiaan? Lepoa ja lastenhoitoapua. Suomessa oli vielä 70-80 luvulla kodinhoitajien ammattikunta, jotka nimenomaan lapsiperheissä työskentelivät, nykyään kohdistuu tuo apu vain vanhuksiin. Monella aikuisella ei ole mitään käsitystä arjen pyörittämisestä ja lataavat odotuksia ja paineita itselleen ihan liikaa. Lapset ja parisuhde siitä kärsii. Ja lopulta koko homma kaatuu sossun niskaan (huostaanotto, jonka pitäisi olla viimeinen mahdollisuus nousee pelkopeikoksi syystä, että sitä käytetään täysin väärin).

Lapsi on nelilapsisen perheen esikoinen. Kuopus vasta vauva. ap

Eli lapsi ei ehkä olekaan ADHD ja Asperger vaan täysin normaali joka oireilee huomion puutteessa, saanut lääkityksen, kärsii sivuvaikutuksista jne. Eli kun ADHD lääkitys johtaa kierteeseen jossa aivoja piiskataan ja rauhoitetaan eri lääkkein, kohta kroppa ei tiedä mitä tekisi.

Valitettavasti vain pari prosenttia ADHD tapoauksista on oikeita diagnooseja, aika pelottavaa!

Kuka lapsen diagnosoi, neuvolalääkäri, psykologi? Vain lasten neurologi ja psykiatri periaatteessa yhteistyössä lisänä psykologisia ja neuropsykologisia testejä ovat päteviä tekemään ko diagnoosin.

Oikeasti lapsen reaktio voi olla täysin normaali epänormaaliin tilanteeseen. Eli Perheelle lähinnä äidille ja isälle apua pikimmiten. Yleensä äiti kantaa suurimman vastuun arkirumbasta, joten 1. asia on äidille apua -asiantuntevaa sellaista. Jos ei löydy omasta kunnasta lähimpään isoon klaupunkiin hakemaan.

Siis onhan totta,että perhetilanteet ja lapsuuden traumat ja liiallinen stressi voivat aiheuttaa samantapaisia oireita kuin adhd, mutta niiden kesto ja volyymi ovat kyllä ihan erilaisia ja sitäpaitsi kaikissa adhd-diagnosoinneissa nuo asiat käydään läpi ja suljetaan pois ENNEN diagnoosin antamista. Joten väärät diagnoosit ovat hyvin harvinaisia. Lääkettä ei myöskään koskaan käytetä niin paljon, että lapsi olisi huumattuna, eikä rauhoittavia ja piristäviä tietenkään käytetä yhtä aikaa. Adhd-lääke yksinkertaisesti palauttaa välittäjäaineiden määrän aivoissa normaalille tasolle: jos potilaalla ei aivoissa olekaan sellaista puutosta, eli hänellä ei olekaan adhd:ta, lääke ei tehoa, vaan potilaalla on liikaa välittäjäaineita ja potilas tosiaan huumaantuu. Eron näkee heti, ihan taviskin paljaalla silmällä, eikä tulos ole sellainen, mitä kukaan lapselleen haluaa, joten tämmöisessä tapauksessa lääke tietysti lopetetaan heti.

Jos todella olet myös alan ammattilainen niin suosittelen lämpimästi Soisalon luentoja aiheesta.

En väittänytkään, että lääkkeitä yhtä aikaa annetaan vaan yleensä toisella korjataan oisen haittoja aamulla yhtä illalla toista.

Soisalon mukaan vain n. 2% ADHD diagnooseista on oikeita.

Sieltä jaellaan diagnooseja kaikille halukkaille ilman riittäviä tutkimuksia. Parin kerran käynnit riittävät ja on diagnoosi kourassa ja lääkkeet. Hurjaa touhua!



Nämä pitäisi aina tutkia pitkäkestoisesti ja tarkasti ja osaavassa yksikössä.



Meillä oli tutkimukset Hus: Lasten psykiatrinen poliklinikka. Tutkimukset kestivät muutamia kuukausia ja sen teki työryhmä johon kuului 3 henkilöä. Joka viikko lapsi kävi siellä ja samoin vanhemmat. Koko tausta syntymästä alkaen käytiin läpi. Ruoka-aineet, nukkumiset, kasvatustavat jne.

Minäkin olen pitänyt puhuttelun miehelleni ja myös itselleni kun huomasin toistavani samaa mitä itse koin lapsena. Kovaa mutta tehokasta ja niin palkitsevaa!



Talvella tuli dokumentti miten lääketehtaat keksivät sairauksia saadakseen ihmiset käyttämään keksimiään lääkkeitä. Kolesteroli ja kaksisuuntainen mielialahäiriö kuuluivat mm niihin. Täytyykin katsoa se nauhalta uudelleen.

Sieltä jaellaan diagnooseja kaikille halukkaille ilman riittäviä tutkimuksia. Parin kerran käynnit riittävät ja on diagnoosi kourassa ja lääkkeet. Hurjaa touhua!

Nämä pitäisi aina tutkia pitkäkestoisesti ja tarkasti ja osaavassa yksikössä.

Meillä oli tutkimukset Hus: Lasten psykiatrinen poliklinikka. Tutkimukset kestivät muutamia kuukausia ja sen teki työryhmä johon kuului 3 henkilöä. Joka viikko lapsi kävi siellä ja samoin vanhemmat. Koko tausta syntymästä alkaen käytiin läpi. Ruoka-aineet, nukkumiset, kasvatustavat jne.

T:Se Soisalon koulutuksen käynyt terveydenhuollon ammattilainen.

kanssa ennen sitä loukkaantuisin kyllä lopullisesti.



Siis ihan oikeesti eikö teillä ihmisillä oo enää mitään suhteellisuudentajua!!! Vai sekositteko te tästä Eerikan tapauksesta?



Mknä voisin työni puolesta alkaa tehdä ilmoituksia siksi, että on mittava joukko vanhempia ketkä eivät saa lastaan pidettyä aisoissa ja näin ollen lapsen turvallinen ja tasapainoinen kasvatus on uhattuna.

Olisin puuttunut heti ja karjunut siskolleni, että ootko ihan hullu ja tyhmä ja etkö muka pienelle lapselle muuten pärjää.

Tutkimustietoa on kuitenkin olemassa niin paljon, että se on tärkeämpää.



Ja tosiaan, tutkimuksiin kuuluu se, että lapsen historia ja perheen tavat käydään läpi ennen diagnoosiin päätymistä.

Jos olisi mun sisko niin yrittäisin ensin keskustella ja sanoisin siskolle siis ihan suoraan, että jos et hyvällä ymmärrä niin sitten minun täytyy ilmoittaa viranomaisille.



Pahoinpitely ei ole vain lastensuojeluasia, se on rikos.

Tutkimustietoa on kuitenkin olemassa niin paljon, että se on tärkeämpää.

Ja tosiaan, tutkimuksiin kuuluu se, että lapsen historia ja perheen tavat käydään läpi ennen diagnoosiin päätymistä.

Vain se 2% on yliopistollisten keskussairaaloiden kautta diagnosoituja.

Julkinen puoli työntää taas pään pensaaseen, kun ummistaa silmänsä oman järjestelmän ulkopuolelta saaduista diagnooseista ja lääkityksistä.

Lapsi on täysin syytön diagnoosiinsa, ja siihen etteivät vanhemmat osaa rajoittaa lapsilukuaan kantokykynsä mukaan. Haloo, 4 lasta?!



En osaa kuvitellakaan kuinka pahalta tuosta lapsesta omien vanhempien kohtelu mahtaa tuntua. Osaatko sinä, tuota pahoinpitelyä nähneenä?

Jos on vaikea lapsi niin miksi hänen pitää tehdä noin monta lasta lisää? olisi hänen pitänyt tuntea omat voimavaransa, kun on tiennyt ensimmäisen lapsensa ongelmista. Erittäin itsekästä sisareltasi vaan tehtailla lapsia, koska on aina halunnut niin ja niin monta lasta jne.. Olisi kannattanut hänen tehdä lapsia vaikka kaksi, sillä tuo hänen erityislapsensa vie kahden lapsen paikan. Sitten pahoinpitelee sitä lasta, tosi kiva. Tekisin ls-ilmoituksen tosiaankin sillä eihän lapsen tarvitse tuommoista vanhempaa sietää. Toivottavasti ei tukistele muita lapsiaan. se että lapsi on mahdoton ja hänellä nyt on diagnosoitu jokin sairaus ei todellakaan oikeuta väkivaltaan. Miten eikö hän tukista muita lapsiaan, kyllä ainakin minun ihan täysin normaali rasavilli lapsenikin osaa olla välillä aika hankala ja mieleen ei tule tukistaa. Muutenkin "vammaista" lasta tulisi käsitellä eritavalla.



Siskosi oksettaa minua, todellakin tee ls-ilmoitus niin saavat apua. Ehkä huostaanotto olisi lapselle jopa parempi tai sijaiskoti jossa hänen ongelmaa ymmärretään ja yritetään kasvattaa lasta sen mukaan ei pahoinpitelemällä joka tilannetta vain pahentaa!



Näytä hänele tämä keskustelu! Ehkä hän avaa silmänsä!

ei kyllä osaa nähdä mitään asioita siinä omassa kontekstissaan. Ap ei puhu mistään älyttömästä hiuksista riepottelusta, mutta parempiakin keinoja varmasti löytyy kuin niskavilloista nyppiminen. Jos jokaisesta lapsesta jonka niskavilloista joskus nypitään tehtäis ls-ilmo niin ei ne sossutantat muuta ehtis tehdä kun käydä kotikäyntejä ja tilanneselvityksiä.



Kokonaistilanteen kartoitus lienee paikallaan siskon kanssa voi aina puhua ja kouluterveydenhuollon ja psykologin kautta kysellä kuinka kasvatusta omassa kunnassa voidaan tukea. Perheelle (Koko perheelle!)terapiat ja tukea haasteellisen lapsen kanssa. LS-ilmo ei ratkaise mitään ja monesti juuri sen leimautumisen takia vain pahentaa aikuisten ja lasten ahdistusta, pehmeämmät keinot ensin käyttöön, kysy voitko tulla siskosi mukaan esim vauvan neuvolakäynnille kertokaa ongelmista terveydenhoitajalle jolla on kokonaiskuva perheestä ja tietoa kunnan tarjoamista palveluista ja resursseista.



Ja koska oireileva lapsi jo koulussa, niin koulun kautta saa kanssa tukea.



LS- ilmo on se vimppa vaihtoehto kun kaikki muut tiet kuljettu loppuun.



Täällä palstalla on joku ihme LS-ilmo mania, ollaan tekemässä ilmoitusta ihan kaikesta, miettimättä pätkääkään muita ensisijaisia vaihtoehtoja.



Ensisijainen lasten kasvattaja on vanhemmat kaiken yhteiskunnan tuen turvin vasta viimekädessä sossu hankkii kasvatuspaikan.