Lue keskustelun säännöt.
Jaksatteko olla iloisia ja puuhakkaita lastenne kanssa?
23.10.2012 |
Poden huonoa omaatuntoa, kun varsinkin nyt taas tuntuu että asiat painavat mieltä ja ehkä jotain syysmasennustakin. Päivät ovat usein vähän väkisin vääntämistä ja iltaisin katson kelloa, milloin tulisi jo nukkuma-aika. Joka päivä pidän lapsia sylissä, juttelen, luen, halailen..mutta silti usein sellainen olo, että ei jaksaisi enkä ole niin aidosti mukana ja iloinen, mitä haluaisi. Mulla olo, että toiset ovat niin reippaita ja pirteitä lastensa kanssa, ja itse jotenkin nuutunut... Kannan huonoa omaatuntoa, jos en jaksa vaikka nukketaloleikkiä kun lapsi pyytää mua mukaan. Mieluummin totean, että pitää nuo tiskit tyhjentää. Millaista teillä on, etenkin illat? Oletteko vanhemmat aktiivisesti lastenne kanssa?
Kommentit (9)
kunnes sairastuin masennukseen ja sen jälkeen löysin viinan...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja passiivisuudesta ei tarvitse olla huolissaan, kun kerran jaksat kuitenkin sylitellä ja olla lasten kanssa ja hoitaa perusaskareita. Harva jaksaa olla aina puuhakas, eikä tarvitsekaan. Siinä vaiheessa jos vetämättömyys jatkuu pitkään, vaikkapa useita kuukausia, niin sitten yrittäisin hakea muutosta tilanteeseen. Kun kerran sinulla on murheita, niin niiden työstäminen varmaan vie energiaa niin että minusta sinun ei kannata nyt ottaam mitään lisätaakkoja huonosta omasta tunnosta, lapset kyllä pärjäävät ihan riittävän hyvin vaikka et niin jaksaisikaan leikkiä.
Voimia sinulle ap syksyyn!
lapsien ilo tarttuu minuunkin.
Joka päivä töiden jälkeen tai ennen töitä leikin lasteni kanssa, pelaan, rakentelen tai luen.
Minua harmittaa jos joudun olemaan pitkään töissä esim.11-20.30.
Mulla vuorot yleensä siis 11-16 tai 15-20.30, 3pvä/vko.
Toki joskus minäkin olen väsynyt, en jaksa leikkiä tms, istun vain sohvalla lapsen sylissä ja katson lastenelokuvaa.
Mutta se ILOS ja RIEMU mikä lapsillani on, tarttuu minuun ja mieheeni todella hyvin.
Miten olenkaan kiitollinen kolmesta lapsestani
Lapseni käyvät paheksutussa virikehoidossa ja sillä välin minä saan aikaa mietteilleni ja puuhilleni. Meillä ei ole suvun suomaa turvaverkkoa, joten kyllä tämä ratkaisu on aivan paras!
Aikani venyin, lapset varttuivat osa-aikahoitokypsiksi, sitten oivalsin, että eihän minun tarvitse enää jaksaa. Ihana subjektiivinen päivähoitooikeus! Mies tekee matkatöitä...
Olen terve ja pidän huolta itsestäni. Rakastan perhettäni ja elämääni. Tykkään kotipuuhista, ne ei ole liian raskaita kun niitä on tekemässä kaksi aikuista ja pikku apulaiset. Hyväksyn myös väsymyksen ja huonommat hetket osana arkea, en kuitenkaan ajattele niitä liikaa, ne tulevat ja menevät. Suurimman osan ajasta elämä on ihanaa ja energiaa riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä tarvitse laittaa lapsia virikehoitoon. Miehen vanhemmat jo vanhoja ja kaipaavat itsekin välillä hoitoa ja apua. Minun vanhemmat ja sukulaiset asuvat ulkomailla niin että vain lomilla tavataan.
istun vain sohvalla lapsen sylissä ja katson lastenelokuvaa.
Sulla on kiva teini kun se viitsii pitää sua sylissä! Ei meillä isot lapset jaksa eikä halua mua pidellä vaikka kuinka haluaisin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänäänkin menen jumppaan ja vauvani nukkuu todennäköisesti koko sen ajan vaunuissa kuunnellen jumppamusaa. Sitten syömään ystävieni kanssa.
Enkä minä tunne yhtään huonoa omaatuntoa siitä jos en jaksa. Kyllä ihminen, äitikin, saa olla juuri sellainen kuin on, myös väsynyt. Ei kukaan ole jatkuvasti iloinen, pirteä eikä aidosti mukana kaikissa lasten jutuissa eikä tarvitsekaan. Lasten on ihan hyvä oppia ihmiselämän muitakin sävyjä ja tunteita kuin ilo ja reippaus.