Naapuri ei tervehdi kaupassa tai vastaavissa tilanteissa

Onko teillä kotosalla pihapuuhissa lökövaatteet päällä ja kaupassa siistimpää farkut-ja-neule-meininkiä?



Minä ihan suoraan sanottuna en edes tiedä, miltä naapurimme näyttävät. Tonttien rajalla kasvaa 3-metrinen pensasaita, ja naapuriin muutti vanhempi pariskunta pari vuotta sitten. He ovat pihassa hyvin harvoin, mutta joskus kun sattuvat olemaan siinä samaan aikaan, saatan kyllä tervehtiä aidan läpi ja kommentoida säätä tai esim. haravointia, jos olemme kummatkin samassa puuhassa. Kaupassa en todellakaan osaisi tervehtiä, ei ole aavistustakaan, miltä ne tyypit näyttävät.

ja aika nuorta väkeäkin, et ei pitäis olla vanhuudenhöperyyttäkään. Jotenkin vaan tekis mieli tehdä niin, etten olis tuntevinaan tuola pihapiirissä, kun käyttäytyy noin. Noloksi olen itseni tuntenut kun ei ole vastannut mitään.

Minäkään en tunnista naapureitamme muualla kuin pihapiirissä, en näe heitä niin usein että muistaisin miltä näyttävät.

Minulla on joskus vaikea tunnistaa tuttu ilman "asianyhteyttä" esim ilman lapsia..

Kohtalaisen nuori, mutta epileptikko.

Minäkään en aina huomaa tutttuja kauppareissuilla ja kaupungilla. Olen vaan hajamielinen, ja omissa ajatuksissani. Auton ratissakaan en huomaa jos joku nostaa kättä, koska olen keskittynyt ajatuksiini. Aina joskus joku on kysäissyt miksi et moikannut. Ja olen joutunut selittämään asiaa.

En mäkään tunnista itse kovin helposti ilman asiayhteyttä, tai jos vaikka kampaus muuttunut. Tämä vain asunut 5 vuotta vieressä ja jutellaan kesäisin ainakin miltei joka viikko.

Mä en tunnista yhtään ketään uudessa paikassa. Naapurin kanssa ollaan oltu naapureita kolme vuotta ja nähdään lähes joka päivä ainakin vilaukselta, mutta kun törmäsin siihen punttiksella niin huomasin kyl et on tutun näkönen ihminen mut en mitenkään tajunnut että se ois mun naapuri.



Itse oon hoitanut tän niin että moikkailen kaikki "tutun näköset". Toki sitten se on vähän outoa kun moikkaan sujuvasti ihmiset, jotka on tutun näköisiä koska ne menee joka aamu mun kanssa samalla bussilla töihin tai ovat lähikaupan kassoja, mutta eipä tule enää kyräilyä ja sanomista että "ET MOIKANNUT MUA!!!1 MIKSI ET??!"

Itsekään en aina kaikkia ihmisiä tunnista; tosin aina jos joku tervehtii, niin vastaan kyllä takaisin (öö..vaikka en tuntisikaan..). Jos joku jää pidempään tuttavallisesti keskustelemaan, joskus on ollut ihan pakko kysyä, että anteeksi, mutta kukahan sinä olet, ja se on tosi noloa...

Minä olen myös jutellut pitkiäkin tarinoita ihmisten kanssa, joista ei ole ollut aavistustakaan keitä he ovat. En ole kehdannut kysyä.

Itsekään en aina kaikkia ihmisiä tunnista; tosin aina jos joku tervehtii, niin vastaan kyllä takaisin (öö..vaikka en tuntisikaan..). Jos joku jää pidempään tuttavallisesti keskustelemaan, joskus on ollut ihan pakko kysyä, että anteeksi, mutta kukahan sinä olet, ja se on tosi noloa...

Minulle käy usein myös näin ja yleensä näissä tilanteissa en kehtaa kysyä, kuka sinä muuten olet. Sen sijaan vaan näyttelene eetä tuntisin sen ihmisen ja juttelen kuulumiset.

Sano vaikka, että "Hei naapuri", niin helpotat hänen tilannettaan kummasti.

just pari päivää sitten, enkä heti tunnistanut häntä, katsoi kyllä pitkään. En sitten enää kehdannut moikata, kun en heti moikannut.



Mistähän tällainen kasvosokeus muuten johtuu? Monesti olen joutunut tilanteeseen, jossa minua moikataan ja jään sitten miettimään, että kukahan tuokin oli.

Ja en tosiaan välttämättä tunnista ihmisiä. Saattaa olla tunne, että tunnen tuon jostain, mutta...

Ei pidä loukkaantua siis, varmasti tahatonta.

Minulla on joskus vaikea tunnistaa tuttu ilman "asianyhteyttä" esim ilman lapsia..

Minua kyllä moittivat myös, että en koskaan kadulla nyökkää tai autossa nosta kättä tai kaupassa välttämättä moikkaa.

En oikein tiedä, mitä haakuilen kun olen asioilla. Mietin kait omia ajatuksiani niin tiiviisti ja seuraan jotain juttuja, että en huomaa ihmisiä.

Saattaisit olla ehkä jopa minun naapuri:)

Olen niin monta kertaa kuullut, että tutut on ajaneet autolla vastaan ja minä en nosta kättä tai kadulla huomaa heitä tms.

En vain jotenkin hoksaa katsoa ihmisiä kun kuljen jossain. Sitten huomaan kun joku moikkaa minua.

kuten näköjään moni muukin on tehnyt.

Se on yllättävän yleinen vaiva.



Toinen ehdotukseni on se että on niin omissa ajatuksissaan ettei _katso_ toisia ihmisiä kaupassa. Vilkaisee vaan eikä välttämättä tunnistaisi tutumpiakaan kasvoja väsyneenä, kiireisenä, muissa mietteissä ollessaan.

Siis olen vanhusten kodinhoitaja ja olen saattanut jonkun vanhuksen luona käydä satoja kertoja.



Sitten joskus joku vanhus tulee kaupungilla vastaan ja en todellakaan tunne häntä! Saatan miettiä pääni puhki, että kuka tuo oli ja muistaa vasta 15min päästä, että ai niin sehän olikin Hertta, jonka luona käyn vähän väliä...



Tilanne on ihan eri, kun näkee jossain muualla.