Mikä sanoa vaikeasti vammautuneelle ystävälle..

Miksi tapaat hänet nyt?

itsellesi olisi käynyt noin, niin mitä haluaisit sinulle sanottavan?

Kyse ei ole sydänystävästä jonka kanssa olisin tekemisissä paljon. Mutta ystävä jota tulen nyt näkemään. Sairaus on edennyt nopeasti lyhyessä ajassa.

itsellesi olisi käynyt noin, niin mitä haluaisit sinulle sanottavan?

En osaa todellakaan kuvitella itseäni siinä tilanteessa. Ei varmaan tiedä muu kun joka itse on kokenut sen.

että sinusta tämä on ikävää mutta sen lisäksi myös asia, josta itsellä sanat hukassa.



Itse siis sekä osoittaisin, että haluan osoittaa myötätuntoa mutta myös yrittäisin kertoa, että en välttämättä itse kuitenkaan tiedä, mitä sanoa, kun tilanne on niin mykistävä. Minusta tuollainen avoimuus voi olla ihan hyvä juttu. Ja varmasti eteen tulee vielä tilanteita, kun joutuu huomaamaan, että ei ymmärrä toisen tilannetta, kuinka hän pärjää jne. kaikenlaisissa pienissä asioissa.

voisit vaikka myöntää, ettet tiedä mitä sanoa tilanteesta. rehellisyys on monesti ihan hyvästä.



sitten voit keskustella ihan mistä yleensäkin haluatte keskustella.

sen jälkeen voit kyllä ottaa osaa hänen kohtaloonsa ja sanoa että olet pahoillasi hänen puolesta. sitten mieti vaikka joku kiva muisto teistä mille voisitte ehkä nauraa tai muistella hyvällä.

Ihan normaaleja elämän asioita,arkisia ja olisi mukava kuulla mitä sinulle kuuluu. Kyllä minun sairaudestani tulisi puhe jossain vaiheessa, mutta kun saan siitä ja sen tuomista rajoituksista elämässäni puhua ja kertoa joka ikisessä virastossa,lääkärissä ja muussa paikassa. Olisi mukava jutella ihan jostain muusta,sillä on muutakin kuin minun liikuntakyvyttömyys. T: ALS diagnoosi v. 2010

Älä koko aikaa vain katsele säälivästi ja voivottele, vaan koita myös rupatella kuulumisia normaalisti, ja muistele mitä kaikkea touhusitte nuorempina.



Tarjoa myös apuasi - voisitko vaikka viedä johonkin tapahtumaan tms johon ystävä ei ilman avustajaa pääse, ja ole valmiina kuuntelemaan jos ystävä haluaa purkaa tuntojaan.

on vähän muita kroonisia sairauksia, jotka ei kyllä ole tappavia mutta häiritsee joka sekuntia elämästä, eikä näitä huomaa jollen itse ota esille, ja silloin ärsyttää ainakin itseäni eniten semmoinen kauhean huolestunut ja säälivä asenne. Että voi voi raukkaa. Toisaalta taas mikään mitä kukaan sanoo ei varmaan tee tuttavasikaan oloa sinänsä yhtään sen paremmaksi joten ei siinä nyt niin kauheasti voi mokatakaan, yhtä paskaksi se varmaan olonsa tuntee joka tapauksessa- jos siis ei ole jo tilanteeseen sopeutunut, jolloin varmaan sinäkin automaattisesti olet ihan normaali.

mutta myoskin iloisena. hanella on ihan tarpeeksi huonoa ajateltavaa ja jos vieraat viela lisaavat taakkaa ni se ei ole hyva... tsemppia.

Miksi vamma pitää huomioida? Jos ystävä ottaa vammautumisen puheeksi niin sitten keskustelette asiasta.

Ehkä nyt ei niin enää jännitä tapaaminen..

T. Vaikeasti vammautuneiden hoitaja, joiden poikeuksetta kaikkien ystävät on hävinnyt..

Kuinka voit?



Noilla voit aloittaa, hän saa valita mitä kertoo. Näin kai tekisit terveenkin tuttavan tavatessasi? Ei sun heti kärkeen tarvi puhetta pitää ystäväsi sairaudesta, hän kyllä tietää sen itsekin.

Tapaan ystävän, jonka vaikea sairaus on runnellut niin että hän ei pysty enää kävellä ja tehdä paljon muutakaan..

aloittaa ihan normaaleista kuulumisista. Kysy aivan muuta ja kerro normaalista arjesta. Älä lähde puhumaan sairauksista tai muista epäonnista, koska kaikki muut ovat jo keskustelleet hänen kanssaan niistä aiheista.

Keskustelun voi aloittaa tervehtimällä ja kysymällä vointia. Jos hän haluaa kertoa, silloin kannattaa kuunnella ja ehkä kysyä. Ei kannata kuitenkaan tungetella, jos hän sivuuttaa kysymyksen. Itse kannattaa kertoa tavallisista perheasioista, mieluiten ei niistä ongelmista, vaan onnistumisista tai kivoista tekemisistä ja tapahtumista, kuten elokuvista, harrastuksista, urheilusta tms.

Mitä vammane?