Puhumattomuudesta vielä
Meillä on 2v 7kk ikäinen poika, joka ei oikeastaan puhu kuin pari sanaa, jotka on ymmärrettäviä oikeita sanoja. Puheterapeuttia olen yrittänyt saada yksityisesti, sillä neuvola tarjosi ei-oota. Nyt näyttää vaan siltä, että ylipäätänsä puheterapeuttia on mahdoton saada, ovat luultavasti ylityöllistettyjä. Noin reilu kymmenkunta eri ihmistä olen käynyt läpi, kukaan ei voi ottaa uusia potilaita. Joten tie on nähtävästi tukossa, ainakin toistaiseksi. Nyt olisinkin kiinnostunut tietämään, että onko muita, joilla puheenkehitys on näinkin paljon myöhässä. Muuten poika on iloinen, kommunikoiva ja saa näyttämällä itsensä kyllä ymmärretyksi, ainakin jollain tavalla, aina ei äiti ja isä ymmärrä, mitä halutaan. Puheen ymmärtämisessä ei ole ongelmia, ymmärtää pitkätkin tekstit, kehotukset ja osaa toimia ohjeen mukaan. Onko tämä siis silti dysfasian oire? Onko edes toiveita, että puhe alkaisi sujua itsestään, vai täytyykö tässä todellakin vain odotella turhaan? Nyt alkaa olla sellainen olo, että väkisinkin huolestuu, kun apua ei saa akselilta Turku-Pori. Asumme Satakunnassa, joten tämän alueen puheterapeutit olen yrittänyt tavoittaa, mutta siis turhaan. Mitä muita oireita pitäisi osata katsoa näin kotioloissa, mitä muuta tuon ikäisen pitäisi osata " normaalisti" ? Olisin tiedoista kiitollinen, sillä itse on vaikea tällaisia asioita hahmottaa, varsinkin kun poika on ainakin toistaiseksi ainut lapsi.
Kommentit (8)
Olemme yrittäneet sitä kautta, kävin neuvolassa ennen joulua lääkärillä ja hän lähetti lähetteen sairaalaan. Sain sairaalasta lääkäriltä viestin, jossa sanottiin, että ei ole vielä tarvetta tutkimuksiin. Emme pääse vielä lapsen ollessa näin nuori(?). Vasta lapsen kasvaessa voidaan tutkia ja auttaa. Kun lapsi kerta ymmärtää puhetta ja on sosiaalinen, ei ole vielä kiirettä tutkimuksiin...että sillä lailla! Joten sekin tie epäonnistui. Siksi tässä nyt ihmettelenkin, että mitä teen seuraavaksi...
Poika on perhepäivähoidossa ja tulee kyllä toimeen muiden lasten kanssa, jollain kummalla tavalla leikit sujuvat ja vaikka hänellä on samanikäinen kaveri, joka puhuu kuin papupata, ei se leikkejä haittaa. Joten vielä onneksi sosiaalisuus ei kärsi. Meidän poika kommunikoi tavallaan ja toinen vastaa hänelle puheella. Mutta vanhempana varmasti onkin eri juttu. Täällä päiväkodit ovat täynnä ja meillä on aivan ihana hoitaja, joten en ole vielä valmis laittamaan poikaa päiväkotiin. Jotenkin tuollainen kodinomainen hoito on mielestäni, ainakin nämä tämän paikan päiväkodit tuntien, paras paikka meille. Oikein tässä tänään laskin meidän pojan sanat, niitä löytyi peräti 4 kpl, joten kyllä tässä ollaan viiveellä tulossa muiden perässä...
esim satujumppa, musiikkikerho, yms houkuttelee puhetta esiin.
meillä on 3 v 7 kk ikäinen poika, jonka puhe on viivästeistä.
Olen sanonut tuhat ja sata kertaa neuvolassa, että olen huolestunut pojan puheenkehityksestä, mutta aina sain saman tympeän vastauksen " katsotaan ja seurataan" .
Silti neuvolassa/lääkärillä (meillä sama " omalääkäri" kuin neuvolalääkäri) käydessämme vihjailivat ja " urkkivat" , että " ai poika ei puhu tuon enempää?" , mutta huoltani eivät ottaneet vakavasti ;/
Kumma meininki, ja tuohon kimpaantuneena varasimme ajan yksityiseltä lääkäriasemalta foniatrin vastaanotolle.
Hän otti huolemme vakavasti, ja jututti meitä vanhempia (olimme kolmisin vastaanotolla: minä, mieheni ja poikamme) ja jututti myös poikaamme, ja tutki hänen suutansa ja korvia.
Sanoi tunnin kestäneen vastaanoton jälkeen, että " en voi näin pienellä tutkimuksella sanoa varmaksi, mutta epäilen pojallanne olevan dysfasia."
Kirjoitti julkiselle puolelle (korva-nenä-kurkkuklinikalle lähetteen), ja suositteli poliklinikkakäyntiä (mitä ennen kävimme röntgenissä, jossa pojan kitarisoja kuvattiin), jossa lääkäri arvioisi pojan kitarisojen poistoa, sillä poika myös kuorsasi kovasti nukkuessaan.
Kävimme röntgenin kautta toisen lääkärin vastaanotolla, joka totesi pojalla isot kitarisat, ja suositteli niiden leikkaamista.
Pojalta leikattiin kitarisat, ja pian sen jälkeen loppui kuorsaaminen.
Poika oli audiofoniatrisella tutkimusjaksolla kolmen viikon pätkän (aivan kuten päivähoidossa, aamulla vietiin ja iltapäivällä haettiin), ja siellä tutkivat tuota puheenkehitystä.
Tuolla oli puheterapiaa, toimintaterapiaa, psykologin vastaanottoa, lastenlääkärin vastaanottoa, ym.
Häneltä tutkittiin kuulo (mikä todettiin normaaliksi), tehtiin aivosähkökäyrä, otettiin pissa- ja verinäytteet (joista tutkittiin ainakin kromosomit, mitkä todettiin normaaleiksi), ym.
Osastojakson päätyttyä saimme diagnoosin: keskivaikea-vaikea dysfasia.
Ja ennen tuota osastojaksoa saimme neuvolan kautta (foniatrin papereiden " määrääminä" ) muutaman kerran puheterapiaa, mutta rehellisesti sanottuna niistä muutamasta kerrasta ei ollut mitään hyötyä ;O
Kaikkinensa melkoisen negatiivinen kokemus (mutta ei siitä sen enempää), ja teinkin osastojakson aikana selväksi lääkärille, että emme halua jatkaa puheterapiaa tuon julkisen puolen kautta.
Pojalle määrättiin puheterapiaa Kelan kustantamana kahdesti viikossa, tukiviittomien kotiopetusta, ja suosittelivat päiväkodin erityisryhmää, mihin poika on jonossa.
On tällä hetkellä kotihoidossa, 2 v veljensä kanssa.
Tämä pikkuveli puhuu myös erittäin vähän, ja hänen kanssaan ollaan luultavammin aloittamassa myös tutkimuksia.
Tuo osastojakso oli 10-11/05, ja sen jälkeen huimaa kehitystä on tapahtunut, ja juttelee jo paljon, mutta viivästeistä on puhe edelleenkin.
Ymmärtää puhetta mielestäni hyvin, mutta sen puheentuoton kanssa on ongelmia, ja nyt odottelemmekin, että löytyisi se puheterapeutti ja tukiviittomien opettaja, jotta kuntoutus saataisiin alkamaan.
Positiivisin mielin olen sikäli, että poika on tosiaan kehittynyt tuon puheentuoton kanssa, ja kun on diagnoosikin saatu, niin poistui epätietoisuus, että mitä tämä on.
Poika on kaikkinensa suloinen ja ihastuttava veitikka, ja me vanhemmat ymmärrämme melko hyvin hänen puhettaan, joskin jotkut sanamuodot ovat väärin, joitakin tavuja puuttuu, yms.
Tuo osastojakso oli myös todella " antoisa" kokemus, niin pojalle itselleen kuin meille vanhemmillekkin :)
Hän viihtyi siellä oikein hyvin muiden suht ikäistensä kanssa.
Suosittelisinkin, että jos lähettyvillänne suinkin on (ainakin isommissa kaupungeissa, Turku tms.) joku yksityinen lääkäriasema, varaisit aikaa foniatrille, ja saisitte kenties myös asiaa eteenpäin, ja/tai ainakin ammatti-ihmisen arvion, onko syytä tutkia enemmänkin.
Epätietoisuus on piinaavaa.
Toivottavasti asia selviää, ja saatte apua! :)
Olen myös kirjoitellut näillä palstoilla meidän pojasta.
Suosittelen kuitenkin päiväkotiin laittamista sillä siellä lapsi kuulee enemmän normaalia puhetta kuin perhepäivähoidossa. Meilläkin poika oli pph puhumaton ja hoitokaveri tulkkasi hoitajalle aina mitä meidän poika haluaa, ihmeesti jollain konstilla ymmärsi poikamme solkkausta.
Loput hoitolapset olivat 1v joten oikeastaan hoitopäivän aikana lapsi kuulee suht vähän normaalia puhetta.
Päiväkodissa pystyvät hoitajat puuttumaan tilanteeseen ja sieltä kautta tuleva painostus tutkimuksiin voi auttaa päästä johonkin tutkimuksiin. Tosin eikös teillä ole myöskin pph kiertävää erityislastentarhaopettajaa? Jos löytyy niin pyydä hoitajaa kutsumaan käymään hoitopäivän aikana vilkaisemassa lastanne.
Varhain alotettu kuntoutus tuo tietenkin parhaimman tuloksen lapsen kehitykseen. Toisaalta meidän pojan ekat puheterapiat aloitettiin pojan ollessa 4v, aikaisemmin mekään ei päästy hoitoihin mutta jatkuva seuranta oli jo 2v lähtien.
Meidänkään pojassa ei muita ulkoisia merkkejä että jotain olisi pielessä.
ja kyllä enemmän puhetta mutta hänelläkin vähemmän kuin mitä neuvolalääkäri olisi tahtonut olevan jo 2-v. iässä. Neuvolalääkärin kanta meillä oli, että kynäote oli kypsymätön (en tiedä, mitä se kertoo tai kertooko mitään mutta olisi ollut mielenkiintoista tietää), lapsen olisi pitänyt tehdä lääkärin neuvoista asioita, joita ei ollut tehnyt ja oli lääkärin mukaan erityisen arka (hän pelkää terveydenhuoltohenkilökuntaa kyllä paljon ja ilmeisesti enemmän kuin muut lapset) ja lääkäri ilmeisesti päätteli, ettei lapsi juuri ymmärrä asioita, sillä ei tehnyt, mitä pyydettiin (ei monesti kotonakaan tehnyt sen ikäisenä, ellei halunnut- se piirre hänelle näyttää jossain määrin jääneenkin) ja puhetta olisi pitänyt olla enemmän. Mielestäni lääkärin kuva oli vähän vääränlainen mutta sen tähden, että hän jyräsi vanhemman kertomat asiat niin voimakkaasti ja oli erityisen huolissaan lapsen kehitysviiveistä, minulle jäi suuri huoli, jota on ollut vaikea poistaa. Olen toisella osastolla täällä keskustellut tästä asiasta ja päättänyt, etten jää huolehtimaan asiasta vielä. Otin lääkärin neuvon tähden yhteyttä puheterapeuttiin, kun lapsi ei puhunut vielä 2,5-v. pitkiä lauseita, kuten lääkäri ja terveydenhoitaja olivat sanoneet, että pitäisi. Puheterapeutti sanoi, ettei lapsesta tarvitse olla 3-4-v. väliä ennen huolissaan puheenviivästyksestä, mikäli ei vaikuta siltä, ettei hän ymmärtäisi asioita, ottaisi kontaktia muihin lapsiin, leikkisi, osoittaisi kykyä ymmärtää asioita esim. tekemällä sinun pyynnöstäsi kotona jotain, yrittäisi kommunikoida. Puheterapeutti sanoi, että vain silloin aloitetaan tässä vaiheessa puheterapia, että lapsi ei oikeastaan ollenkaan ota kontaktia ja jos lapsella yleensä on ollenkaan sanoja. Yksittäinen tapaaminen äidin ja lapsen välillä voidaan täällä Espoossa järjestää. Voisitkohan saada terveyskeskuksen puheterapeutin puhelinaikana kysyttyä, pitääkö sinun olla huolissasi, ettet turhaan huolehtisi. Olen samalla tavoin lapsestani huolissani mutta ymmärrän, ettei terapiassa vielä selviäisi juuri mitään, kun kaikki voi vielä olla ihan normaaliakin. Osa lapsistahan ei sinun lastasi enempää puhu ennen 3-v. ikää. Kumpikaan meistä ei silti tiedä, onko kaikki kunnossa. Kunpa tähän voisikin joku vastata, ettei tarvitse hätäillä! Kunpa eivät siellä neuvolassa puhuisi sellaisia, että sitä huolestuu, kun kerran eivät voi mitenkään auttaakaan! Voimia!
siis: yksittäinen tapaaminen äidin ja lapsen kanssa voidaan täällä Espoossa puheterapeutille järjestää.
Meidän Viivi tosiaan on sen 2 v 6 kk:tta ja puhetta on vihdoin viimein päiväkodin aloittamisen myötä alkanut tulemaan enemmän. Sanoja hän on kylläkin toistellut jo pitkään ja ymmärtää kaiken mitä sanoo. En siis ole kovin huolissani.
Olin kylläkin aiemmin ennen 2 v neuvolaa, kun uuden terveydenhoitajan ensimmäinen kommentti oli että kylläpä sulla on hiljaisia lapsia, on vaarallista, että ne ei puhu...meni herne nenään siis jo ekalla tapaamisella. Onni onnettomuudessa on se, että Viivin keskosuuden pohjalta kuulumme ylimääräiseen tutkimukseen, jonka johdosta kävimme lokakuussa Lastenlinnassa Helsingissä neuropsykologin ja neurologin tapaamisessa ja jossa Viivin taidot kartoitettiin. Tulokseksi saimme täysin keskiarvoihin menevät tulokset ja neurologi nimen omaan korosti sitä, että jos 3-vuoden ikäisenä ei tule pitkiä lauseita, voi puheterapeutin tapaamista harkita. Ennen sitä ei kuulemma tarvii alkaa hötkyilemään. Neuvola lopetti painostamisen siihen samoilla vauhdeilla, kun näki testien tulokset ja homma muuttui niin päin, että tätihän on alusta asti sanonut, että tyttö on ihan kuin muut ikäluokkansa edustajat...hoh hoijaa.
En itsekään ole kovin aikaisin alkanut juttelemaan ja sitten kun juttua alkanut tulemaan, on se tullut kerralla ja kunnolla. Ehkä näin sitten käy Viivinkin kohdalla..toisaalta tytön sanavarasto on lyhyessä ajassa karttunut päiväkodissa ihan hirvittävästi ja kovasti palpattaa juttuja sanoja käyttäen. Epäilen, että kotihoidossa ollessa sana-arkun kehittyminen olisi ollut hitaampaa ja neurologi oli kovin tyytyväinen kun kuuli, että Viivi on menossa päiväkotiin. Mielestäni neuvola antaa välillä niin ristiriitaisia ohjeita ja neuvoja, että parempi toimia sen oman maalaisjärjen mukaan.
Tsemppiä kuitenkin teille ja toivottavasti teilläkin puhetta alkaa tulla enemmän!
-Henna, Viivi 2 v 6 kk (29+6) ja Siiri 1 v 4kk(41+3)
lääkäri tekee diagnoosin, olette oikeutettuja hoitotukeen ja kela, sairaala tai kunta maksaa suositellun terapian. Sairaaloilla on pitkä lista puheterapeutteja ja sairaalan kautta se järjestyy joskus nopeammin. Meille sairaalasta annettiin lista joita itsekin soittelimme läpi ja ennenpitkää tärppäsi. Vuodenkin terapiajakso tekee ihmeitä kun se aloitetaan ajoissa. Nyt reippaasti vaaditte ajan neuvolalääkärille, jonka lähetteellä mennään eteenpäin. Näitä aikoja ei välttämättä tuputeta, koska neuvoloissa katsellaan ja katsellaan helposti vuosikausia vaikka kuntoutustarve on ilmeinen ja sitten alkaa jo olla myöhäistä kun lapsi aloittaa koulun.
Viivästynyt puheenkehitys kannattaa tutkia, koska puheen puuttuminen vaikuttaa kokonaiskehitykseen, sosiaalisten taitojen kehittymiseen, kommunikointiin vieraidenkin ihmisten kanssa. Leikkiikö lapsesi muiden lasten kanssa, ymmärtävätkö he lastasi? Jos muut kuin vanhemmat eivät ymmärrä lasta, on siitä suurta haittaa kun lapsi kasvaa eikä kukaan ymmärrä.