Vain yksi lapsi

Itseänikin nyt kaduttaa,olisi pitänyt tehdä sisarus lapselle

Jos on jo koululainen, niin tuskin niille mitään ihan älyttömän läheistä suhdetta tulee.. Tai ainakaan perinteistä sisarusauhdetta, vaan enemmänki sellanen holhous-/vahtimissuhde.. Ja sukupuolesta et onko sama vai eri..

ja kahden vuoden ikäerolla. En edes miettinyt. Mutta nyt mietityttää, onko lapsiluku kaksi vai kolme? Kahdesta pystyn varmasti huolehtimaan taloudellisesti joka tilanteessa, mitä tulevaisuus tuokin ja toinen lapsi ei oikeastaan muuta arjen sujuvuutta lainkaan.



Haluaisin kolmannen lapsen, sillä itselläni on vain yksi sisarus ja useasti olen tuntenut, että olisipa meitä useampi. Kolmas lapsi kuitenkin mietityttää. Pystynkö varmasti tarjoamaan lapselleni, mitä hän tarvitsee ja voiko se jotenkin olla näiltä kahdelta pois. Eikä vain taloudellisesti vaan yhteisenä aikana, läsnäolona, tukena, huomiona yms. Arki ainakin hankaloituu heti: kolmas turvaistuin ei mahdu takapenkille riviin ja mitä maksaakaan kolmen lapsen hoitomaksut jne.



Minuakin kiinnostaa, "millaisiin päätöksiin vastaavia pohtineet olette päätyneet ja miksi"? Etenkin kaksi vai kolme lasta kysymystä miettineet.

mietteet tällä hetkellä! Luulen kuitenkin, että vaikka kuinka houkuttaisi jättää tämä lapsiluku tähän, me teemme silti vielä ainakin yhden lapsen, ihan vain siksi kun minusta raskaana oli ihanaa olla, pidän lapsista ja kotiäitiydestä, itsekin haluan lapselle sisaruksen ja lapsikin on sellaista jo alkanut kyselemään, ja koska minusta meidän geeneillä vaan kannattaa tehdä lapsia ;) - vitsi vitsi. Mutta siis kyllä se meille sitä tarkoittaa, että tämä "luxuselämä" loppuu sitten siihen ja todennäköisesti muutamme jonnekin radan varrelle, tosin tilavampaan asuntoonkin sitten, mutta kyllä mahtaa siellä sitten tuntua aluksi kuolleelta, kun on ydinkeskusta-asumiseen tottunut!

Yksi lapsi voi olla aivan onnellinen lapsi eikä ollenkaan mitenkään itsekkäämpi verrattuna useampilapsisissa perheissä kasvaneisiin ja mitä näitä kliseitä onkaan.



Sen sijaan sisaruslaumassa voi olla viidakon lait..

Mulla on yksi lapsi ja toisaalta haluaisin toisenkin, toisaalta en. Kaksi lasta olisi kuitenkin itselleni aika ehdoton maksimi, tiedän että realistisesti en varmaan jaksaisi enempää ja ekologisestikaan se ei olisi järkevää. Alunperin ajattelin, että haluaisin kaksi lasta mutta olen kokoajan vain lykännyt toisen lapsen yritystä ja jotenkin mulla on tunne, että lykkään asiaa niin, ettei ole enää sitten mahdollista raskautua jos aletaan lopulta yrittää.



Me asumme edullisella alueella mutta velattomassa asunnossa. Jos ei hankita toista lasta niin voidaan hyvin asua nykyisessä asunnossa, joka on tosi kiva ja ihanassa taloyhtiössä, esimerkiksi piha tässä talossa on tosi kiva. Jos taas toinen lapsi tulisi niin musta tämä meidän nykyinen koti olisi liian ahdas. Lähinnä sen vuoksi, että tarvitaan erillistä työhuonetta ja mies on herkkäuninen. Haluaisin kuitenkin pysyä samalla alueella ja täältä on vähän työlästä löytää yhtä hyvä isompi asunto.



Tykkäämme käydä ulkona syömässä ja myös reissaaminen on helppoa yhden lapsen kanssa. Taloudellisestikin toki tilanteeseen toinen lapsi vaikuttaisi mutta pärjäisimme kyllä varmaan ihan hyvin kahdenkin lapsen kanssa taloudellisesti.



Mua henkilökohtaisesti mietityttää kuitenkin eniten oma terveyteni. Lapseni odotusaikana sairastuin ja voin tosi huonosti. Kyseessä on sellainen sairaus, joka voi olla aika hankalakin ja pelkään, että uusi raskaus voisi tehdä terveydelleni hallaa. Ja jos menisin huonoon kuntoon niin pahimmassa tapauksessa en jaksaisi huolehtia tulevasta enkä nykyisestäkään lapsesta. Nyt terveydentilani on melko vakaa. Lisäksi haluan satsata lapsiin täysillä kun hankin niitä. Esikoista olen esim. imettänyt pitkään, käyttänyt kestoja yms. ja mielelläni tekisin näin toisenkin lapsen kanssa. Nuo asiat ovat kuitenkin toisaalta myös aika raskaita.



Mies antaa mun päättää meidän toisen lapsen yrityksestä. Hänelle tuli heti vauvakuume kun meidän ihana lapsi syntyi useita vuosia sitten mutta silloin sanoin hänelle, että kun nyt ensin tästä yhdestä selvittäisiin. Myöhemmin puoliso on sanonut, että yksilapsisuudessakin olisi etunsa ja hänelle käy toisen lapsen yritys jos haluan muttei halua siihen väkisin ryhtyä. Lapseni kannalta haluaisin hänelle sisaruksen. Sekin tuntuu hassulta. Mulla ei oikein ole mitään varsinaista vauvakuumetta. Tuntuu, että olisin yrittämässä toista lasta lähinnä vain koska "niin kuuluu tehdä". Toisaalta tuntuu, että ehkä vauvakuume heräisi kuitenkin ja jälkikäteen varmaan katuisin jos lapsiluku meillä jää yhteen.