Lue keskustelun säännöt.
Kateus ystävän laihtumisesta
11.10.2012 |
Kaipaan lohtua, synninpäästöä tai jotakin...
Ystäväni on ollut rajulla laihdutuskuurilla (sairaalan valvoma) ja onkin laihtunut nyt lähes 20kg.
Huima saavutus ja olen hänen puolestaan iloinen ja onnellinen!
Mutta...
Oma kateus puskee päätään pintaan. Käymme yhdessä ajoittain urheilemassa. Hän raportoi minulle joka kerran paljonko on laihtunut, paljonko on senttejä hävinnyt mistäkin ja kuinka täytyy taas mennä vaateostoksille.
Tätä on nyt jatkunut useamman viikon. Aluksi onnittelin ihan vilpittömästi ja kehaisin kuinka muutos näkyy (se todella näkyy, ei tarvinnut edes kohteliaisuuttaan valehdella!).
Olen itse ikäni taistellut painoni kanssa. En vain saa sitä alas ja nyt on taas se vaihe, etten jaksa. En halua laihdutusneuvoja tms. Ne on kuultu, nähty, koettu.
Mutta nyt olen kade ja koen surua siitä, etten jaksa enää riemuita ystävän puolesta. Ystävästä on muodostunut tavallaan huutomerkki omalle epäonnistumiselleni.
En toivo ystävälle pahaa. En halua hänen lihovan takaisin. Tiedän, että hän on todella tehnyt työtä asian suhteen.
Tunnen oloni niin pahaksi. Olen lihava, epäonnistunut ja vielä kateellinenkin =/
Kommentit (10)
Onko ystävä sen verran läheinen, että voisit puhua tästä hänelle ihan suoraan? Sanot niin kuin asia on, eli että olet kyllä iloinen hänen puolestaan, mutta ystävän onnistuminen saa sinut tuntemaan itsesi epäonnistuneeksi. Voisiko ystäväsi auttaa sinua laihtumaan? Olisiko sinulla motivaatiota lähteä mukaan, jos hän olisi tukenasi ja lupaisi auttaa sinua? Voi olla, että ystävälläsi on tietysti niin iso urakka itsellään ettei hänellä riitä energia sinun tsemppaamiseesi (ainakaan jos et itse sitä halua 100%:sti), mutta ehkäpä hänen hyvä fiiliksensä ja kohonnut itsetuntonsa voisi tarttua sinuunkin jos ihan tosissaan puhuisitte asiasta. Uskon, että ystäväsi kyllä ymmärtää kateutesi ja pahan olosi, koska ei hänelläkään ole niin pitkää aikaa kun varmasti oli ihan yhtä kaamea fiilis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monella ylipainoisella tuntuu olevan tuo käsitys että kaikki on jo kokeiltu, eikä vain onnistu. Todellisuudessa mitä olen vierestä seurannut, niin ne kokeilut on ihan hulluja tyyliin: syö kerran päivässä kaalisoppaa. Ei ne kokeilut ole sitä miten suositellaan laihduttamaan. Eikä todellisuudessa ole kokeiltu kaikkea, vaan tuhatta eri tapaa syödä niin vähän että tulee hulluksi. Laihduttamisesta ei tule mitään jos on aina nälkä.
Voisit pyytää ystävältäsi ne sairaalan antamat ohjeet millä hänkin on laihtunut ja päättää noudattaa niitä. On tietenkin vaikea uskoa että laihtuu, jos ei ole koskaan onnistunut siinä, mutta se ei todellisuudessa ole mitään rakettitiedettä. Pitää vain haluta sitä tarpeeksi ja uskoa että ne ohjeet toimii (eli noudattaa niitä silloinkin kun ei usko). Itsensä voi yllättää vielä vaikka olisikin _muka_ kokeillut kaiken. Laihtuminen on ihan oikeasti aivan mahdollista. Se kateuskin loppuu kun huomaat sen.
Siis pelkkiä Naturdiet ym. pussikeittoja. Takana nyt 12 viikkoa.
En todella pystyisi siihen itse. Olen kokeillut ja kaksi viikkoa oli maksimi.
Kaalisoppakuuria en ole kokeillut. Minun apunani on ollut niin ravitsemusterapeuttia kuin personal traineriakin. Karppausta olen kokeillut myös.
Minulta puuttuu pitkäjännitteisyys, jonka seurauksena on romahtaminen. Teini-iässä sairastin myös bulimiaa.
Kerään rohkeutta puhua asiasta ystävän kanssa. En halua missään nimessä pahoittaa hänen mieltään ja hän on herkemmän puoleinen ihminen.
Kiitos etenkin nrolle 2. Sanoit todella kauniisti!
Siis pelkkiä Naturdiet ym. pussikeittoja. Takana nyt 12 viikkoa.
En todella pystyisi siihen itse. Olen kokeillut ja kaksi viikkoa oli maksimi.Kaalisoppakuuria en ole kokeillut. Minun apunani on ollut niin ravitsemusterapeuttia kuin personal traineriakin. Karppausta olen kokeillut myös.
Minulta puuttuu pitkäjännitteisyys, jonka seurauksena on romahtaminen. Teini-iässä sairastin myös bulimiaa.
Kerään rohkeutta puhua asiasta ystävän kanssa. En halua missään nimessä pahoittaa hänen mieltään ja hän on herkemmän puoleinen ihminen.
Kiitos etenkin nrolle 2. Sanoit todella kauniisti!
No todennäköisesti sieltä tulee perässä jotain muutakin ohjetta, koska noilla pussikeitoilla ei kukaan pysy loppuikäänsä normaalipainoisena. Juuri siitä syystä että niitä ei kestä erkkikään kovin pitkään. Jos sairaalasta ei tule muuta apua kuin pussikeittodieetti, niin turhaan olet kateellinen. Ystäväsi lihoo ennalleen saman tien kun dieetti loppuu.
todella lämpimästi kokeilemaan cambridgeä! Itse laihduin sen avulla todella nopeasti ja mielestäni suhteellisen pienellä vaivalla. Ihan oikeesti, kannattaa kokeilla!
Laihdutukseen toi aivan erityistä lisäpotkua todella nopeat tulokset. Kun ensimmäisellä viikolla lähti jo neljä kiloa. Tuli ahneus laihtua lisää ja lisää ja yllättyi itsekin miten nopeasti oma ulkonäkö ja ennenkaikkea oma itsetunto alkoi kohenemaan.
Tämän seurauksena alkoi liikuntakin kiinnostamaan ihan uudella tavalla ja muutenkin itestä huolehtiminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on yhtä kova työ kuin raitistua.
Pussikeittodieetit lääkärin ja moniammatillisen tiimin tukemana ovatvain potku oppia pärjäämään sen kanssa, etä suhde ruokaan on vinoutunut.
Ystäväsi taistelee pysyvän (syömis)ongelman kanssa ja epäonnistumisia tulee paljonl Ystävän tuki on kaunista, mutta tarve päästä terveelliseen painoon tulee vain hänen korviensä välistä.
Myötäiloitse äläkä kadehdi pois sitä mikä hänellä nyt on. Negatiivinen kateus tahtoo ystävältä pois sen mitä hänellä on. Positiivinen kateus laittaa sinut pyrkimään samaan. Tässä on myös kulttuuriero. Suomalainen tahtoo toisen hyvän poism kun itselläsikään ei ole.
Mieti millainen ihminen olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi "parhaimmista ystävistäni" lopetti yhteydenpidon kun olin laihtunut 20 kg. Olin aina se nätti pikkasen pyöreä, mutta laihduttuani ilmeisesti uhka.
Nyyh. Get al life tai jätä se ystävä.
Ja se tekee sinusta äärettömän kauniin ihmisen. Lihava tai laiha, ihan sama jos sielu on sellainen kuin sinulla, ap.