Kehitysvammaisten hoitajat! Rehellisesti

Ihan kommunikoivia ihmisiä ne ovat - kaikki ei kommunikoi sanoin. Paljon enempi "pakettihoitoa" se voi olla jossain terveyskeskuksen vuodeosastolla minne tullaan kuolemaan.

alkaa nähdä ihmisiä sen sijaan että näkisi vammoja, kuolaa ja outoja vääntelyitä.



Alkaa nähdä kasvonpiirteitä, jopa kauniita. Ilmeitä, eleitä, tunnistaa äänteiden merkityksiä. Oppii kommunikoimaan ilman sanoja.



Tosin uskon, että usein kehitysvammaista hoidetaan intensiivisemmin kuin perusperttiä terkkarin vuodeosastolla...sillä syvästi kehitysvammaisen ihmisen hoito vaatii todellista perehtymistä asiakkaaseen ja hänen tapoihinsa sekä erityispiirteisiinsä.

up

Kun tekee tarpeeksi kauan työtä jonkun asiakkaan kanssa, näkee kauneuden heissä. Onnistumisen kokemus tulee siitä, kun he edes hetken ottavat kontaktia katseella, elein tai sanoin.

Vanha aloitus kaivettu esiin, mutta vastaan silti.

Kaikki kommunikoi. Kommunikaatuio ei ole pelkkää puheen tuottoa. Ammattilainen havaitsee kommunikoinnin hyvinkin pienestä ilmeestä, eleestä. Useimmilla vammaisilla on edellytyksiä oppia kommunikoimaan muutenkin. Kuvat, symbolit, kyllä-ei -kortit, silmänliikkeillä tapahtuva kuva/kirjain -kommunikointi (vaatii vastaanottajalta taitoa tulkita oikein).

Mulle työtä josta saa palkkaa. Ei se silti poista sitä, etteikö työstä'än voisi tykätä, ja asiakkaista. On palkitsevaa, kun asiakas hymyilee, silmät kirkastuu, alkaa äännellä innokkaasti kun tulen paikalle. Siis niiden kohdalla jotka ei muutoin puhu. On kiva tehdä asiakkaan kanssa juttuja joiosta hän nauttii. Hiusten harjaus, silittely, erilaiset aistien stimuloinnit. Musiikki, laulelu, lorut,  keinuminen, tanssi, jumppa, ulkoilu, ajoittain herkuttelu (jos siis pystyy suun kautta syömään, ja vaikka ei pystyisi, voi kielelle sipaista hieman jäätelöä tms. makuaistin vuoksi).

Jokaisella ihmisellä on persooona, ihmisarvo, omanlaisensa luonne, vahvuuksia. Ne pitää nähdä ja löytää.