Miksi nainen haluaa perustaa perheen perheensä jättäneen miehen kanssa?

kuin joku muu nainen ja näin ollen pystyvänsä siihen mihin joku toinen ei pystynyt.

mutta olen samaa ihmetellyt. En koskaan huolisi tuollaista miestä. Eri asia sitten, jos ero on ollut sopuisa ja mies pitää lapsiinsa yhteyttä.

En ole kokenut mitään sellaista. Ihmetyttää vain että miten nainen uskaltaa luottaa siihen mieheen joka jättää lapsensa, mahdollisesti vielä muuttaa kauemmaksikin. Koska kyllähän se mies jättää lapsensa. Ei ole valmis tekemään kaikkeansa että lapsilla olisi ehjä koti ja isä johon turvautua aina kun siihen on tarvetta. Jos mies vielä näkee harvemmin lapsiaan niin ihan hulluahan se on että sitten menee tekemään vielä lisää lapsia?! Aivan typerää käytöstä. Ei pidä huolta omista, ensimmäisistä lapsistaan ja sitten siittää niitä lisää ja on niiden kanssa enemmän? Miltä mahtaa tuntua niistä "hyläytistä" lapsista? Ovat varmaan ikuisesti katkeria isälleen? Tuntevat kovaa ikävää ja surua :( Ja tämmönen mies sitten kelpaa naiselle turvalliseksi ja luotettavaksi kumppaniksi? TÄ?

Uusi nainen voi arvostaa miehessä jotain muuta, tai hän on niin rakastunut, ettei ajattele riskejä. Voi olla, että mies on hänelle osoittanut suhteen olevan vakava ja olevansa sitoutumishaluinen.

Joskus uudet suhteet onnistuvat, eikä vanha kuvio toistu. Olisi toki tervettä, että isä pitäisi hyvät välit myös vanhempiin lapsiinsa.

Eikä se, ettei joku saa suhdetta toimimaan jonkun kanssa tarkoita ettei saisi kenenkään kanssa. Suhteessa on aina kaksi osapuolta ja molemmista se on kiinni jossain määrin.



Yritä kuitenkin tukea ex-puolisosi suhdetta teidän lapsiinne. Se on lasten etu.

koska mies on perinpohjin selvittänyt mikä meni vikaan, kuinka nainen oli sellainen ja tälläinen, ei ollut raukkautta ja lapsetkin vaan syntyi koska nainen valehteli ehkäisystä.



Sitten eron jälkeen nainen on niin hankala, ettei lasten tapaaminen tahdo onnistua ja loppujen lopuksi tunneside lapsiinkaan ei ole oikein päässyt kehittymään, koska mies ei: a)alunperinkään halunnut niitä b) nainen hoiti aina lapset itse ja näin ollen ainakin sabotoi mieheltä mahdollisuuden isyyteen.



Lisäksi uusi nainen on erittäin rakastunut ja mieskin aivan ihana, kertoo kuinka asiat nyt on aivan eri kantimilla ja eri lähtökohdissa.



Mun ex miehellä on lapsia 2:n naisen kanssa, yhteensä neljä kpl ja tapaa näitä lapsia jokusen kerran vuodessa, toisista ei maksa pennin hyrrää elareitakaan.

Nyt on taas uusi nainen kierroksessa ja lapsia halutaan taas ne kaksi :D

Tsiisös luulisi hälytyskellojen kilkattavan, mutta ei.. kaikki on niiiiiin ihanaa.

Tässä kait tarkotettiin sitä että jos mies ei ole riittävän usein lastensa kanssa niin mitä järkeä on mennä tekemään niitä lisää toisen naisen kanssa?

et nyt kun on "oikea" niin onnistuu..voi olla et löytää saman kohtalon edestään kun exä.. monella miehellä on lapsia useiden naisten kanssa kun "haluaa aloittaa puhtaalta pöydältä" eikä opi tietenkään mitään prosessissa..

Tässä kait tarkotettiin sitä että jos mies ei ole riittävän usein lastensa kanssa niin mitä järkeä on mennä tekemään niitä lisää toisen naisen kanssa?

Naisella voi olla kova tahto äidiksi, oli mies sitten kovin hyvä isä tai ei. Nainen voi olla aivan tyytyväinen siihen millainen mies on. Aikaisemmat miehet ovat saattaneet olla väkivaltaisia myös lapsiaan kohtaan, tai lapset on voitu hylätä eikä yhteyttä ole pidetty juuri ollenkaan.

Jos liitto hajoaa, teit erkanevat, mikään ei toimi, tämän elämän parisuhteet on sitten siinä. Uutta rakastumista ei voi tapahtua ja lapsia ei saa enää tehdä.



Toivottavasti ex-puolisosi saa luotua isäsuhteen yhteisiin lapsiinne ajan kanssa. Se voi helpottaa, kun lapset ovat vähän isompia ja eronne kitkeryydet ja katkeruudet tasaantuneet.



Oletko muuten koskaan puhunut miehen kanssa ihan asiallisesti siitä mitä hän ajattelee isyydestään vai menevätkö kohtaamisenne aina nälvimiseksi ja syyllistämiseksi puolin ja toisin?

lapsen miehelle joka ei pidä aiempaan yhteyttä.

Tämä oli ex-naisen tahto. Tosin nykyään epäilen tätä koska ei pidä tähänkään lapseen. Myönnän tehneeni virheen, olin nuori enkä tiennyt vielä "tälläisistä kuvioista" miten menevät.

Joillekin naisille - ei suinkaan kaikille - on tärkeää osoittaa olevansa parempi ja seksikkäämpi kuin joku muu nainen, joten tällaisten naisten egolle on tärkeää saada "napattua" varattu mies.

Mutta ihan muutenkin olen kyllä ihmetellyt miten uusi nainen voi kunnioittaa miestä, joka melko heppoisesti jättää perheensä hypätäkseen uuteen suhteeseen. Tiedän toki, että nämä miehet veivaavat aina sitä samaa virttä kuinka vaimon kanssa on mennyt jo pitkään huonosti eikä ole seksiä ja vaimo on yleensä näissä tarinoissa päästänyt itsensä plösööntymään, mutta ei, en jaksa ymmärtää enkä jaksa näiden miesten matkaan lähteä.

Mies, joka puhuu rumasti vaimostaan, ei ole minua varten.

joilla on mahtava itsetunto yhdistettynä puutteellisiin älyllisiin kykyihin. Ne eivät vaan tajua, mikä on homman nimi.

Joillekin naisille - ei suinkaan kaikille - on tärkeää osoittaa olevansa parempi ja seksikkäämpi kuin joku muu nainen, joten tällaisten naisten egolle on tärkeää saada "napattua" varattu mies.

Mutta ihan muutenkin olen kyllä ihmetellyt miten uusi nainen voi kunnioittaa miestä, joka melko heppoisesti jättää perheensä hypätäkseen uuteen suhteeseen. Tiedän toki, että nämä miehet veivaavat aina sitä samaa virttä kuinka vaimon kanssa on mennyt jo pitkään huonosti eikä ole seksiä ja vaimo on yleensä näissä tarinoissa päästänyt itsensä plösööntymään, mutta ei, en jaksa ymmärtää enkä jaksa näiden miesten matkaan lähteä.

Mies, joka puhuu rumasti vaimostaan, ei ole minua varten.

Tiedän, että joskus tarina menee niin, että mies kertoo uudelle naisystävälleen, että avioliitto on karilla ollut jo pidemmän aikaa eikä tunnetta enää ole. Tämä ei tarkoita sitä, että mies muuten puhuisi rumasti ex-vaimostaan. Voi olla, että hän ei edes halua kuulla uuden naisen arvostelevan exää.

miten joku voi ottaa miehekseen miehen, joka jättänyt pikkulapsensa. Eikö ole mukava miettiä milloin se on omalla kohdalla? Vävyksenikään en sellaista huolisi!!!!

En ikinä ottaisi! Eri juttu jos suhde puolison kanssa ei onnistu, silti vaatisin kunnioittavaa suhdetta ex puolisoon ja läheisiä suhteita lapsiin.



Toisaalta ehkä se on uudelle puolisolle helpompaa että ne edelliset lapset on pois kuvioista... voidaan leikkiä että aloitetaan yhdessä alusta ja vain tämä on merkityksellistä, ei mikään aiemmin tapahtunut.

voisin ottaa. Siis jos hän erosta huolimatta haluaisi pitää yhteyttä lapsiinsa ja huolehtia oman osansa heistä. Lapsensa hylännyttä miestä en ottaisi. En oikeastaan edes pitäisi tuollaista oikeana miehenä.



Noin siis teoriassa. Itse olen onneksi onnellisesti naimisissa lasteni isän kanssa.



p.s. Onhan toki aina mahdollista, että mies huijaa uuden naisen uskomaan, että hänen exänsä ei anna pitää yhteyttä edellisen suhteen lapseen/lapsiin. Jollekin tässä ketjussa kirjoittaneelle oli tainnutkin juuri noin käydä.

Ensimmäset puolisovalinnat menevät usein pieleen ja sitä varmemmin ne menevät, jos lapsuudenkodissa on ollut jotakin turvattomuutta. Ensimmäinen puoliso valitaan silloin "vääristä syistä", paikkaamaan omia traumoja. Tällainen ihmisen puolikas pystyy uskolliseen ja rakastavaan, tasaveroiseen parisuhteeseen vasta kypsyttyään itse henkisesti. Miehillä kypsyminen ei yleensä tapahdu kirjoja lukemalla tai eroseminaarissa tai terapiassa, kuten naisilla. Miehillä kasvun katalysaattori on erittäin usein uusi nainen.



1. vaimo on jo ehtinyt tottua mieheen, on ehkä luullut tuntevansa tämän läpikotaisin eikä ole huomannut kasvun ituja. Uuden naisen myötä mies tutkii itseään, halujaan ja toiveitaan, ja kenties löytää itsestään eri ihmisen kuin se, joka oli naimisissa 1. puolison kanssa. Toinen puoliso voi ihan oikeasti saada miehekseen aivan erilaisen miehen kuin 1. vaimo sai.



Ap:n mies ei ole hylännyt lapsiaan, hänhän tapaa heitä säännöllisesti. Hän on hylännyt vain 1. vaimonsa, joka nyt oireilee tätä, ymmärrettävää kyllä.



1. vaimojen on tietenkin yleensä mahdotonta ymmärtää sitä, millaisessa tilanteessa 2. avioliitot alkavat. Hehän ovat saaneet tutustua mieheensä kahdestaan useimmiten jo vuosikaudet ja sitten vielä ovat odottaneet esikoista yhdessä. 2.vaimo tulee tilanteeseen, jossa lapset ovat jo valmiina. Mies luonnollisesti rakastaa lapsiaan, ja nainen joutuu hyväksymään, että he ovat osa miehen elämää. On helppo sanoa, että tiesit mihin ryhdyit, ei se ihan niin helppoa käytännössä ole.



Ymmärrän täysin, jos uusi pari haluaa alussa pitää tapaamiset sopimuksen mukaisina eikä ole valmiita joustamaan lyhyellä varoitusajalla. Myöhemmin, kun liitto on kasvanut vahvemmaksi, joustonvaraa on jo enemmän.



Antamalla rajat 1. vaimolle uusi perhe suojelee itseään. Miehen motiivina on toimia tällä kertaa paremmin ja pitää kasassa edes tämä uusi perhe, kun ensimmäistä ei pystynyt.



2. vaimo useimmiten aidosti uskoo olevansa miehelle oikeampi puoliso. Se on myös riittävän usein totta. Ja usein 2. vaimolla on itselläänkin jo takana karille mennyt liitto, joten myös hänellä on tuo tarve onnistua tällä kertaa paremmin.

Ensimmäset puolisovalinnat menevät usein pieleen ja sitä varmemmin ne menevät, jos lapsuudenkodissa on ollut jotakin turvattomuutta. Ensimmäinen puoliso valitaan silloin "vääristä syistä", paikkaamaan omia traumoja. Tällainen ihmisen puolikas pystyy uskolliseen ja rakastavaan, tasaveroiseen parisuhteeseen vasta kypsyttyään itse henkisesti. Miehillä kypsyminen ei yleensä tapahdu kirjoja lukemalla tai eroseminaarissa tai terapiassa, kuten naisilla. Miehillä kasvun katalysaattori on erittäin usein uusi nainen.

1. vaimo on jo ehtinyt tottua mieheen, on ehkä luullut tuntevansa tämän läpikotaisin eikä ole huomannut kasvun ituja. Uuden naisen myötä mies tutkii itseään, halujaan ja toiveitaan, ja kenties löytää itsestään eri ihmisen kuin se, joka oli naimisissa 1. puolison kanssa. Toinen puoliso voi ihan oikeasti saada miehekseen aivan erilaisen miehen kuin 1. vaimo sai.

Ap:n mies ei ole hylännyt lapsiaan, hänhän tapaa heitä säännöllisesti. Hän on hylännyt vain 1. vaimonsa, joka nyt oireilee tätä, ymmärrettävää kyllä.

1. vaimojen on tietenkin yleensä mahdotonta ymmärtää sitä, millaisessa tilanteessa 2. avioliitot alkavat. Hehän ovat saaneet tutustua mieheensä kahdestaan useimmiten jo vuosikaudet ja sitten vielä ovat odottaneet esikoista yhdessä. 2.vaimo tulee tilanteeseen, jossa lapset ovat jo valmiina. Mies luonnollisesti rakastaa lapsiaan, ja nainen joutuu hyväksymään, että he ovat osa miehen elämää. On helppo sanoa, että tiesit mihin ryhdyit, ei se ihan niin helppoa käytännössä ole.

Ymmärrän täysin, jos uusi pari haluaa alussa pitää tapaamiset sopimuksen mukaisina eikä ole valmiita joustamaan lyhyellä varoitusajalla. Myöhemmin, kun liitto on kasvanut vahvemmaksi, joustonvaraa on jo enemmän.

Antamalla rajat 1. vaimolle uusi perhe suojelee itseään. Miehen motiivina on toimia tällä kertaa paremmin ja pitää kasassa edes tämä uusi perhe, kun ensimmäistä ei pystynyt.

2. vaimo useimmiten aidosti uskoo olevansa miehelle oikeampi puoliso. Se on myös riittävän usein totta. Ja usein 2. vaimolla on itselläänkin jo takana karille mennyt liitto, joten myös hänellä on tuo tarve onnistua tällä kertaa paremmin.

Ensimmäisistä avioliitoista päätyy eroon puolet, mutta uusperheliitoista 3/4. Ja tämä on tilastollinen tosiasia, ei mitään mutuilua.

Ensimmäset puolisovalinnat menevät usein pieleen ja sitä varmemmin ne menevät, jos lapsuudenkodissa on ollut jotakin turvattomuutta. Ensimmäinen puoliso valitaan silloin "vääristä syistä", paikkaamaan omia traumoja. Tällainen ihmisen puolikas pystyy uskolliseen ja rakastavaan, tasaveroiseen parisuhteeseen vasta kypsyttyään itse henkisesti. Miehillä kypsyminen ei yleensä tapahdu kirjoja lukemalla tai eroseminaarissa tai terapiassa, kuten naisilla. Miehillä kasvun katalysaattori on erittäin usein uusi nainen.

1. vaimo on jo ehtinyt tottua mieheen, on ehkä luullut tuntevansa tämän läpikotaisin eikä ole huomannut kasvun ituja. Uuden naisen myötä mies tutkii itseään, halujaan ja toiveitaan, ja kenties löytää itsestään eri ihmisen kuin se, joka oli naimisissa 1. puolison kanssa. Toinen puoliso voi ihan oikeasti saada miehekseen aivan erilaisen miehen kuin 1. vaimo sai.

Ap:n mies ei ole hylännyt lapsiaan, hänhän tapaa heitä säännöllisesti. Hän on hylännyt vain 1. vaimonsa, joka nyt oireilee tätä, ymmärrettävää kyllä.

1. vaimojen on tietenkin yleensä mahdotonta ymmärtää sitä, millaisessa tilanteessa 2. avioliitot alkavat. Hehän ovat saaneet tutustua mieheensä kahdestaan useimmiten jo vuosikaudet ja sitten vielä ovat odottaneet esikoista yhdessä. 2.vaimo tulee tilanteeseen, jossa lapset ovat jo valmiina. Mies luonnollisesti rakastaa lapsiaan, ja nainen joutuu hyväksymään, että he ovat osa miehen elämää. On helppo sanoa, että tiesit mihin ryhdyit, ei se ihan niin helppoa käytännössä ole.

Ymmärrän täysin, jos uusi pari haluaa alussa pitää tapaamiset sopimuksen mukaisina eikä ole valmiita joustamaan lyhyellä varoitusajalla. Myöhemmin, kun liitto on kasvanut vahvemmaksi, joustonvaraa on jo enemmän.

Antamalla rajat 1. vaimolle uusi perhe suojelee itseään. Miehen motiivina on toimia tällä kertaa paremmin ja pitää kasassa edes tämä uusi perhe, kun ensimmäistä ei pystynyt.

2. vaimo useimmiten aidosti uskoo olevansa miehelle oikeampi puoliso. Se on myös riittävän usein totta. Ja usein 2. vaimolla on itselläänkin jo takana karille mennyt liitto, joten myös hänellä on tuo tarve onnistua tällä kertaa paremmin.

Kun lapset tehdään yhdessä parisuhteeseen, on todellista luuseriutta hylätä ne lapset eron tullessa sille, jota siinä erossa satutetaan. Minkälainen isä ja mies on valmis jättämään puolisonsa lisäksi ne yhdessä tehdyt lapset selviytymään ädiin kanssa, joka on poissa tolaltaa, katkera ja vihainen - ihan oikeutetustikin? Minkälainen nainen ihan tosissaan latelee, että mies suojelee uutta perhettään eikä siksi suostu tapaamaan lapsiaan kuin kahdesti kuukaudessa neljän päivän ajan?

Ne ekan liiton lapset olivat ensin! Näitä lapsia kuuluisi suojella siltä kakkoskierroksen naiselta. Näiden lasten elämä ja tulevaisuus, tunteet ja turvallisuus tulisi olla ykkösasia kelle tahansa normaalille, kypsälle aikuiselle.

En käsitä, minkälainen nainen - ja toivon totisesti, ettei ainakaan äiti - kykenee vääntämään heikon ja itsekeskeisen miehen päätöksestä muka jotain hienoa ja epäitsekästä. Jos mies haluaa eron ja lähtee toisen naisen matkaan, on äärimmäisen röyhkeää ja vastuutonta olla vaatimatta lapsia viikko-viikko-systeemillä tai useita tapaamisia viikonloppujen lisäksi. On pelottavaa ajatella, että joillekin naisille isyys on vain sitä, että leikitään vanhempaa hetken, kunnes parempi puoliso tulee mukaan kuvioon.

Itse olen onnekas, sillä puolisoni on ISÄ eikä mikään luuseri munan perässä juoksija. Tiedän, että jos eroamme, lapset ovat ykkösenä ja yhdessä pohdimme heidän parastaan. Mieheni ei pystyisi olemaan lapsista erossa aina kaksi viikkoa kerrallaan eikä ikimaailmassa suostuisi suojelemaan jotain tulevaisuuden perhettä OMILTA LAPSILTAAN!

Toisaalta en myös itse voisi noin pöyristyttävän vinoutuneesti ajattelevaa miestä edes harkita puolisokseni. En osaa sanoa sinulle muuta kuin että toivottavasti se oma miehesi löytää uuden ja suojelee sitten tätä uutta, ihanaa perhettään lapsiltanne olemalla joustamaton, välinpitämätön lasten ikävälle ja ehkä jopa hädälle, muttaa huoletta liian kauas eikä halua nähdä lapsia yhtäkään päivää enempää kuin on pakko. Sitten ehkä tajuaisit, että vanhemmuus on muutakin kuin lasten hylkäämistä äidilleen ja näkemistä pari päivää kuussa väkipakolla, kun muuten ne lapset uhkaavat uutta parisuhdetta...

Anteeksi vain, harvoin sanon näin, mutta koko ajatusmaailmasi on yököttävä! Miten ihmeessä tarve onnistua uudessa liitossa ohittaa isyyden? Minkälaiselta ihmiseltä se luonnistuu? Minkälaisen ihmisen mielestä se on normaalia?