Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys
17.09.2012 |
Kuinka voikaan olla näin yksinäinen, vaikka ympärillä on ihmisiä vaikka kuinka. Kellekään en kuitenkaan ole erityisen tärkeä, ei ole ketään jolle kertoa huolia, ei ketään johon voisi tukeutua vaikeina hetkinä.
Seurani kelpaa silloin, kun ketään muuta ei ole saatavilla. Toimin myös auttavana puhelimena, roskalaatikkona, jonne voi kipata turhan lastin ja jatkaa kivaa ajanviettoa niiden parempien kavereiden kanssa.
Periaatteessa kaikki ovat mukavia, juttelevat kanssani koulussa ym. mutta varsinaisesti ystäväni ei kukaan halua olla tai viettää vapaa-aikaa kanssani. Jos opiskeluissa pitää tehdä pari- tai ryhmätöitä, olen aina se, joka ei meinaa löytää ketään (ja näin on ollut ala-asteelta asti).
Olen ilmeisesti jollain tavalla sosiaalisesti vammainen, koska en onnistu saamaan ystäviä, ja sama kuvio on tosiaan toistunut ala-asteelta yliopistoon. En tiedä mitä pitäisi tehdä, tuskin oikein osaa muuttuakaan mitenkään. Ottaa vaan taas niin helvetisti päähän, että olen niin vääränlainen.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jotenkin olen tottunut tähän.
Mun taas on jotenkin tosi vaikeeta, koska en kuitenkaan pohimmiltani ole mikään erakkoluonne. Kaipaan niin kovasti niitä ystäviä.
ap
mutta lähetän sinulle myös toivoa paremmasta.
Koulussa oli vaikea solmia kaverisuhteita - olin myös itse hankala ystävänä, muihin oli vaikea luottaa. Asennoitumiseni oli lähtökohtaisesti negatiivinen, "ei ne mua halua". Myöhemmin "kaverustuminen" tuntui jo turhalta, en halunnut pinnallisia ihmissuhteita elämääni, muka stressaamaan. Lapsuudesta on seurannut mukana muutama sieluntoveri, toivon edes yhtä sellaista jokaiselle. Nykyistenkin sydänystävien kanssa ystävyyssuhteen syveneminen luottamukselliseksi on vienyt ...no, yli 10 vuotta.
Vaikea sano, onko kyse jonkin sortin "luonneviasta". En usko. Meitä vain on niin moneen lähtöön.
Parhaat herättävät ja muutosta tekevät tilanteet ovat olleet ulkomailla vieraassa seurassa. Ei ole entisen elämän painolasti seurannut ja on saanut ihan harjoitella TUTUSTUMISTA ja ihan vain viatonta juttelua ihmisten kanssa.
Tsemppiä elämään! Tännekin kirjoittaminen on kädenojennus sinulta, minä tartuin siihen. Hyvää yötä, kaikkea hyvää!
mutta luulen että yksinäisyys on itseaiheutettua. Oma käyttäytymisemme aiheuttaa tilanteen, ja luulen että sen lisäksi päämme jotenkin aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Itse työstän juuri tuota asiaa. En luota täysin tunteiteni todellisuuspohjaan, ennen luotin, mutta nyt yritän siis tajuta, miksi tunnen olevani yksinäinen, vaikka en ole sitä sen enempää kuin muutkaan. Ainoa neuvoni olisi, että yritä tietoisesti tehdä asialle jotain. Tapaa uusia ihmisiä vähän rohkeammin, annan enemmän itsestäsi, kuuntele kyllä muita, mutta muista ottaa myös suunvuoro. Koulussa ole nopeampi kysymään muita ryhmääsi, älä ota itseesi äläkä analysoi liikaa muiden käyttäytymistä. Muista, että yksinäisyydessä ja yksinäisyyden tunteessa ei ole mitään pahaa, "aika aikaansa kutakin", tulee vielä aika, jolloin suorastaan kaipaat vain itsesi seuraa :) Tsemppihali!!!
on ystävän kaipuu. Tiedänpä hyvinkin. Ja yksinäisiä on paljon - kumpa he löytäisivät toinen toisensa. Harrastukset...? Tutuntutut...? Lasten piirit...? Vapaaehtoistyö...?
Toivottavasti lämmin ajatus auttaa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta luulen että yksinäisyys on itseaiheutettua. Oma käyttäytymisemme aiheuttaa tilanteen, ja luulen että sen lisäksi päämme jotenkin aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta, vaikka siihen ei olisi tarvetta. Itse työstän juuri tuota asiaa. En luota täysin tunteiteni todellisuuspohjaan, ennen luotin, mutta nyt yritän siis tajuta, miksi tunnen olevani yksinäinen, vaikka en ole sitä sen enempää kuin muutkaan. Ainoa neuvoni olisi, että yritä tietoisesti tehdä asialle jotain. Tapaa uusia ihmisiä vähän rohkeammin, annan enemmän itsestäsi, kuuntele kyllä muita, mutta muista ottaa myös suunvuoro. Koulussa ole nopeampi kysymään muita ryhmääsi, älä ota itseesi äläkä analysoi liikaa muiden käyttäytymistä. Muista, että yksinäisyydessä ja yksinäisyyden tunteessa ei ole mitään pahaa, "aika aikaansa kutakin", tulee vielä aika, jolloin suorastaan kaipaat vain itsesi seuraa :) Tsemppihali!!!
mutta lähetän sinulle myös toivoa paremmasta.
Koulussa oli vaikea solmia kaverisuhteita - olin myös itse hankala ystävänä, muihin oli vaikea luottaa. Asennoitumiseni oli lähtökohtaisesti negatiivinen, "ei ne mua halua". Myöhemmin "kaverustuminen" tuntui jo turhalta, en halunnut pinnallisia ihmissuhteita elämääni, muka stressaamaan. Lapsuudesta on seurannut mukana muutama sieluntoveri, toivon edes yhtä sellaista jokaiselle. Nykyistenkin sydänystävien kanssa ystävyyssuhteen syveneminen luottamukselliseksi on vienyt ...no, yli 10 vuotta.
Vaikea sano, onko kyse jonkin sortin "luonneviasta". En usko. Meitä vain on niin moneen lähtöön.
Parhaat herättävät ja muutosta tekevät tilanteet ovat olleet ulkomailla vieraassa seurassa. Ei ole entisen elämän painolasti seurannut ja on saanut ihan harjoitella TUTUSTUMISTA ja ihan vain viatonta juttelua ihmisten kanssa.Tsemppiä elämään! Tännekin kirjoittaminen on kädenojennus sinulta, minä tartuin siihen. Hyvää yötä, kaikkea hyvää!
Kiitos. Ehkä sitä jaksaa taas huomenna hymyillä, tänään on tuntunut koko elämä niin raskaalta. Ei näistä asioista oikein voi eikä osaa kenellekään puhua, kiva että on edes tämä netti jonne purkaa tuntojaan joskus.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämänvaiheissa - enemmän tai vähemmän. Suuri pettymys oli, kun tärkeä kaveri-/ystäväpiiri hajosi opiskelujen takia eri paikkakunnille ja maihin. Sittemmin oon kulkenut tosi pitkän tien ja vähitellen murtautunut ulos yksinäisyydestä sekä ujoudesta. Mutta se, että uskaltaa mennä uusien ihmisten keskelle saattaa edellyttää jonkinlaista sisäistä vahvistumista ja ehkä parantumistakin. Tällaista oon löytänyt mm. avaamalla "elämäni ovia" sellaiselle, mitä tässä videossa kuvaillaan: http://www.fathersloveletter.com/Finnish/#4
Opiskelin vuoden ulkomailla. Sinä aikana tutustuin, no muutamiin ja ystävystyinkin. Piirit olivat pienet ja olin oikeastaan tyytyväinen.
Sivusta olen seurannut ystävääni ulkomailla. Muutettuaan opiskelemaan hän liittyi oitis pariin uuteen harrastusseuraan, hankki siinä sivussa kunto-ohjaajan pätevyyden ja hyppii mukana tanssikuvioissa. Verkostot ovat samalta ajalta noin kolmesataakertaiset enkä liioittele. Hän on sosiaalisesti hyperlahjakas ja olen hänen puolestaan iloinen. Minä en samaan pystyisi - enkä halua. Niin että moneen lähtöön on meitä...ja itselleen kun on armollinen niin aika pitkälle pääsee jo.
t. 5
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ystävän kaipuu. Tiedänpä hyvinkin. Ja yksinäisiä on paljon - kumpa he löytäisivät toinen toisensa. Harrastukset...? Tutuntutut...? Lasten piirit...? Vapaaehtoistyö...?
Toivottavasti lämmin ajatus auttaa vähän.
Kyllä mulla opiskelupaikassa ja muualla on niitä "kavereita", kellään ei vaan ole kiinnostusta tavata vapaa-ajalla. Aloitin esim. uudet opinnot, ja vaikka tulen kaikkien kanssa ihan hyvin toimeen, ovat kaikki muut löytäneet ryhmästä sen jonkun, jonka kanssa klikkaa ja jota he tapaavat myös koulun ulkopuolella. Sama juttu on ollut jokaisessa opiskelupaikassa, harrastuksissa, missä ikinä nyt ihmisiä tapaankaan.
Eli koen aina jääväni jollain tavalla ulkopuolelle. Ala-asteella esim. oltiin isommassa porukassa kaikki välitunnit yms. mutta jos joku vaikka järkkäsi Halloween-bileet, olin ainoa jota ei kutsuttu. Kyllähän se kurjalta tuntui. Yläasteellakin meininki oli sellaista, että koulussa sai aina kuunnella, mitä kaveriporukan muut tyypit olivat tehneet milloinkin keskenään. Olen joka kerta uuteen paikkaan mennessäni ajatellut, että ehkä nyt vihdoin löytyy joku. Mutta pakkohan mun on nyt jo uskoa, että vika on selvästikin mussa.
Ei näistä asioista oikein voi eikä osaa kenellekään puhua, kiva että on edes tämä netti jonne purkaa tuntojaan joskus.
ap
jonkin Palvelevan Puhelimen koulutetun työntekijän kanssa ikään kuin ensiavuksi - itse oon näin tehnyt useammankin kerran ja voin sanoa että tosi inhimillisiä ja viisaitakin ihmisiä on siellä töissä, suosittelen :) http://evl.fi/EVLfi.nsf/Documents/DC0158A5AD979807C225748000295138?Open…
mutta jotenkin olen tottunut tähän.