yksinhuoltajan yksinäisyys

aloittaa uutta parisuhdetta ? :D nyt en ymmärrä ollenkaan.

aloittaa uutta parisuhdetta ? :D nyt en ymmärrä ollenkaan.

tehdä vapaaviikkoinaan mitä lystää. Tarkoitan siis niitä äitejä jotka viettävät kaikki vapaa-aikansa lapsen / lasten kanssa, ainoana vanhempana. Olen jyrkästi tällaisten äitien seurustelusuhteita vastaan lasten hyvinvoinnin vuoksi ja kyllä -kuulun itse näihin äiteihin myös.

Minä, joka kehuin niitä yh-olohuoneita hengailen paljon muiden yksinhuoltajien kanssa ja autan heitä aina kun pystyn, sekä seurustelen. Mä teen ihan väärin, mutta kun on niin mukavaa, ettei kehtaa lopettaakaan :-P

Itse havahduin samaan asiaan jokin aika sitten. Käyn mammakerhossa, mutta en tunnu pääsevän porukkaan mukaan. Siellä on jollain lailla kummallinen tunnelma. Ehkes toiset äidit ovat niin hyviä kavereita keskenään, etteivät kaipaa uusia jäseniä porukkaansa. Heillä lisäksi lapset hiukan vanhempia kuin omani.



Toisaalta muita äitejä voi tavata mm. lapsen muskarissa, äiti+lapsi jumpassa, kirjastossa, uimahallissa, puistossa jne. Kannattaa varmaankin olla sinnikäs ja käydä lapsen kanssa ahkerasti tapaamassa muita äitejä ja lapsia ja uskoa siihen, että kyllä se kaveri itsellekin löytyy, kun oikea osuu kohdalle. Onhan kaveruus muutakin kuin lapsesta puhumista.

kannattaa liittyä myös pienperheyhdistykseen, sieltä ainankin löytää kohtalotovereita. he järjestävät kaikenlaisia tapahtumia, lomia (erittäin edullisia) .. kannattaa ainankin tsekata tämä!

tuollaiseen yh-olohuonetoimintaan jos teilläpäin tuollaista on. Itse en ole tuollaisesta kuullutkaan.



Ymmärrän kyllä yksinäisyytesi, käytkö töissä/opiskeletko? Itse koen olevani myös hirveän yksinäinen vaikka parisuhteessa olenkin, ainoa aikuinen seura elämässäni opiskelukavereiden lisäksi on mieheni (jonka kanssa vaihdetaan muutama sana päivässään, jos eenemman keskustellaan niin riidellään) ja hänen äitinsä (joka on koko aika arvostelemassa) joten eipä täälläkään kovin hääppöisesti mene :)



mutta ymmärrän siis että sinun tilanteesi on ihan erilainen ja yksinäisyys vielä syvempää! Tsemppiä!

Itse havahduin samaan asiaan jokin aika sitten. Käyn mammakerhossa, mutta en tunnu pääsevän porukkaan mukaan. Siellä on jollain lailla kummallinen tunnelma. Ehkes toiset äidit ovat niin hyviä kavereita keskenään, etteivät kaipaa uusia jäseniä porukkaansa. Heillä lisäksi lapset hiukan vanhempia kuin omani.

Toisaalta muita äitejä voi tavata mm. lapsen muskarissa, äiti+lapsi jumpassa, kirjastossa, uimahallissa, puistossa jne. Kannattaa varmaankin olla sinnikäs ja käydä lapsen kanssa ahkerasti tapaamassa muita äitejä ja lapsia ja uskoa siihen, että kyllä se kaveri itsellekin löytyy, kun oikea osuu kohdalle. Onhan kaveruus muutakin kuin lapsesta puhumista.

Minustakin tuntuu aina noissa kerhoissa, etten pääse mukaan juttuun. Ja nimenomaan on kummallinen tunnelma välillä. Ja aina kun olen yrittänyt kuulostella, josko yrittäisi vaan liittyä rohkeasti keskusteluun, niin sitten puhutaan miehistä, lapsien isistä... Siksi mietinkin, pitäisikö suosiolla yrittää jonnekin sellaiseen kerhotoimintaan, jossa muutkin olisi yksinhuoltajia.

Mahtavaa olisikin löytää kavereita, joiden kanssa voisi puhua muustakin kuin lapsesta. :) Tuntuu, että omat vanhat kaveritkin haluaa puhua vain lapsesta - tai kokee sen velvollisuudekseen.

Noh, huomenna taas leikkipuistoon katsastamaan tilannetta... ja tsemppiä sinullekin kavereiden hakuun!

-ap

Itse havahduin samaan asiaan jokin aika sitten. Käyn mammakerhossa, mutta en tunnu pääsevän porukkaan mukaan. Siellä on jollain lailla kummallinen tunnelma. Ehkes toiset äidit ovat niin hyviä kavereita keskenään, etteivät kaipaa uusia jäseniä porukkaansa. Heillä lisäksi lapset hiukan vanhempia kuin omani.

Toisaalta muita äitejä voi tavata mm. lapsen muskarissa, äiti+lapsi jumpassa, kirjastossa, uimahallissa, puistossa jne. Kannattaa varmaankin olla sinnikäs ja käydä lapsen kanssa ahkerasti tapaamassa muita äitejä ja lapsia ja uskoa siihen, että kyllä se kaveri itsellekin löytyy, kun oikea osuu kohdalle. Onhan kaveruus muutakin kuin lapsesta puhumista.

Sinä olet välillämme.

tuollaiseen yh-olohuonetoimintaan jos teilläpäin tuollaista on. Itse en ole tuollaisesta kuullutkaan.

Ymmärrän kyllä yksinäisyytesi, käytkö töissä/opiskeletko? Itse koen olevani myös hirveän yksinäinen vaikka parisuhteessa olenkin, ainoa aikuinen seura elämässäni opiskelukavereiden lisäksi on mieheni (jonka kanssa vaihdetaan muutama sana päivässään, jos eenemman keskustellaan niin riidellään) ja hänen äitinsä (joka on koko aika arvostelemassa) joten eipä täälläkään kovin hääppöisesti mene :)

mutta ymmärrän siis että sinun tilanteesi on ihan erilainen ja yksinäisyys vielä syvempää! Tsemppiä!

Päksy ry ainakin järjestää jotain tuollaista "olohuonetoimintaa" täällä pääkaupunkiseudulla. Tuolta Pienperheyhdistyksen ja näiden muiden sivuilta jäi se päällimmäisenä mieleen, kun selailin tuossa. Olisi ollut vaan mukava kuulla joltakin toiselta kokemuksia, niin uskaltaisi paremmin liittyä mukaan. :)

Lapseni on vielä pieni, joten olen hänen kanssaan kotona. Hoitovapaalla tällä hetkellä. Vakituinen työpaikka kyllä odottelee. Töissä toki saisi sitä juttuseuraa ja jonkinlaista kontaktia toisiin, mutta ei sieltä vuosien saatossa kavereita ole löytynyt - olen töissä miesvaltaisella alalla.

Kiitos sinulle ja tsemppiä itsellesikin! :) Ymmärrän kyllä, että parisuhteessakin voi tuntea olonsa yksinäiseksi.

-ap

Enkä tuntenut olevani yksin :O Kävin koulussa, töissä, kaupassa yms. miksi en tuntentu olevani yksin? Olenko nyt mokannut yksinhuoltajuudessani :O



Älkää JÄÄKÖ niin yksin, ei ole pakko jäädä yksin.

Perheneuvolan (Hki) kautta sain syksyllä vinkin yksinhuoltajille käynnistyvästä ryhmästä, joka kokoontuu vuoden ajan kerran viikossa. Vetäjänä on psykoterapeutti, mutta kyseessä ei ollut mikään terapia vaan ihan keskusteluryhmä samassa tilanteessa oleville. Kyseessä pohjoinen suurpiiri ja ryhmä kokoontuu Malmin aseman lähellä. Ryhmä on alkanut jo syyskuussa tosin, mutta aina voi kysyä jos mukaan pääsee vielä yksi.

ystäviä. Nyt lapsi on jo 10, joten en jaksa enää käydä, mutta ihania ihmisiä, joiden kanssa jakaa arkea ja puistoilla ja juhlia vappua ja viettää aikaa. Suosittelen lämpimästi. Se vaatii puolisen vuotta löytää sieltä oikeat ihmiset, mutta se on kaiken sen vaivan arvoista.

noista olohuoneista. Mua kans kiinnostais missäpäin helsinkiä noita olis.

kysyy toinen yh

Enkä tuntenut olevani yksin :O Kävin koulussa, töissä, kaupassa yms. miksi en tuntentu olevani yksin? Olenko nyt mokannut yksinhuoltajuudessani :O

Älkää JÄÄKÖ niin yksin, ei ole pakko jäädä yksin.

Täällä kahden totaali-yh joka kokee olevansa hyvin yksinäinen. Kyllä minäkin käyn töissä, kaupassa, kampaajalla jne mutta ei se minulle oikein sosiaaliseksi kanssakäymiseksi riitä, varsinkin kun työni on sellaista että voi mennä viikkoja etten puhu sanaakaan kellekään ihmiselle.

Se taas että älkää jääkö yksin on helpommin sanottu kuin tehty, kun menot on aika rajattuja lasten takia, kun ei ole mitään ns. tukiverkkojakaan joille voisi viedä lapset hoitoon että itse lähtee vaikka harrastamaan. Se on rataa töissä ja kotona vaan, päivästä toiseen, eikä kyllä ystäviä tai parisuhdekumppaneita näin oikein elämäänsä löydä.

ystäviä. Nyt lapsi on jo 10, joten en jaksa enää käydä, mutta ihania ihmisiä, joiden kanssa jakaa arkea ja puistoilla ja juhlia vappua ja viettää aikaa. Suosittelen lämpimästi. Se vaatii puolisen vuotta löytää sieltä oikeat ihmiset, mutta se on kaiken sen vaivan arvoista.

Täytynee sitten vain rohkeasti ottaa tuonne yhdistykseen yhteyttä! :)

-ap

kysyy toinen yh

Asumme Kalliossa.

-ap

Enkä tuntenut olevani yksin :O Kävin koulussa, töissä, kaupassa yms. miksi en tuntentu olevani yksin? Olenko nyt mokannut yksinhuoltajuudessani :O

Älkää JÄÄKÖ niin yksin, ei ole pakko jäädä yksin.

ettet jäänyt yksin etkä kokenut oloasi yksinäiseksi. Minäkin käyn paikoissa, missä on ihmisiä, mutta tunnen silti oloni yksinäiseksi. Haluaisin, että olisi ystävä, mahdollisesti samassa tilanteessa oleva ihminen, jonka kanssa voisi jutella syvällisemmin kuin kaupassa kassalla.

-ap

Äitien pitää pitää huoli itsestään ja mieluummin ajoissa! T: anoppi

ystäviä. Nyt lapsi on jo 10, joten en jaksa enää käydä, mutta ihania ihmisiä, joiden kanssa jakaa arkea ja puistoilla ja juhlia vappua ja viettää aikaa. Suosittelen lämpimästi. Se vaatii puolisen vuotta löytää sieltä oikeat ihmiset, mutta se on kaiken sen vaivan arvoista.

olen havainnut saman omassa ympäristössä. Omat kaverit viettävät vain aikaa sellaisten kavereiden kanssa, joilla on juuri saman ikäiset ja samaa sukupuolta olevat lapset. Jopa saman tyyppiset miehet ja talot jne. "pienellekään erilaisuudelle" ei ole aikaa. YH:t jätetään yksin, koska koetaan uhkaksi (omalle parisuhteelle).



Biletys on sitä, ett lähdetään ulos syömään ja ennen yhdeksää kotiin nukkumaan. Kesken ruuan ollaan puhelimessa varttuneempien lasten kanssa.



Perhelomat sujuvat näiden kavereiden kanssa samoissa apartementoksissa ja mökeissä. Kenelläkään ei ole hauskaa, mutta ainakaan arjen rutiinit eivät poikkea kotioloista, illalla voi vetää kaljaa ja siideriä, kuten kotonakin.



Suosittelen lämpimästi näkemään vaivaa ja tutustumaan uusiin ihmisiin. Esim. yh samanlaisessa tilanteessa voi olla ainakin alkuun kivaa seuraa. Se sitten loppuu, kun hän löytää miehen.... ystävyys laimenee, kun tulee uuden miehen ystävät ja tutut kuvioihin, ellette satu löytämään sinkkukavereita!